big_fimage.jpg

Pyhällä hengellä ihmiskauppaa vastaan

Teksti Mikko Sauli

Kristilliset järjestöt haluavat eheyttää seksityössä olleita ihmiskaupan uhreja. Pidempään ongelman parissa työskennelleet järjestöt ja viranomaiset suhtautuvat asiaan varauksella.

”No huhhuh”, Jaana Kauppinen huokaa. Seksityöläisten oikeuksia ajavan Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja katselee ensimmäistä kertaa materiaalia, joka on ollut käytössä kristillisen Samaria-järjestön ihmiskauppa-aiheisessa Hands that Heal -koulutuksessa helmi-maaliskuun taitteessa 2014.

Kurssin aiheita olivat ”raamatullinen pohja kristityille suhteessa ihmiskauppaan” ja ”uhrien hengellisten tarpeiden ymmärtäminen”. Kohderyhmää ovat ”pastorit, nuorisotyöntekijät ja muut hengellisen työn tekijät sekä seurakunnan jäsenet, jotka ovat mukana auttamis- ja eheytymistyössä”.

Eheyttämisellä on paha kaiku. Sen päämääränä on saada eheytettävä yksilö, esimerkiksi homoseksuaali omaksumaan heteronormatiivinen identiteetti. Seksuaalista yhdenvertaisuutta ajavan SETA:n mukaan homoseksuaalien eheyttäminen tulisi kieltää lailla. Kirkon sisällä itse arkkipiispa on puuttunut asiaan.

Samarian koulutusmateriaali erittelee kolme seksuaalisuuskäsitystä: maallisen, kirkon ja jumalan käsityksen. Ryhmäkeskustelussa on esimerkiksi aihe ”miksi on tärkeää korostaa jumalan perspektiiviä seksuaalisuuteen?”

Kristillisten järjestöjen työntekijät avasivat tätä TV7:n Haastattelussa -ohjelman ihmiskauppakeskustelussa. ”Tämä asia on suoraan vihollisesta. Haavat, joita ihmisillä on, ovat niin syviä, ettei niitä voi parantaa kukaan paitsi Jeesus”, totesi Samaria-järjestön ihmiskaupan uhrien auttamiseksi käynnistetyn Rose-projektin koordinaattori Katriina Lehelmä. Muut keskustelijat nyökyttelivät.

Lehelmä piti ongelmallisena sitä, ettei toiminta ole vielä päässyt kunnolla käyntiin.

”Suomessa ainoastaan yksi järjestö tekee etsivää työtä, mutta se ei ole kristillinen järjestö. Lisäksi tarvitsemme kriisiasuntoja ja tukea, asumispalveluja ja eheytystä”, Lehelmä kertoi ohjelmassa.

Tavoitin Lehelmän ja sovimme haastattelusta seuraavalla päivälle. Pari tuntia ennen haastattelua Lehelmältä tuli tekstiviesti, jossa hän pyysi kysymyksiä ennakkoon sähköpostiinsa. Lähetin hänelle muutamia kysymyksiä.

Puoli tuntia myöhemmin hän soitti ja kieltäytyi haastattelusta. He eivät halua ”tällaista julkisuutta” hankkeelleen tässä vaiheessa. Seuraavana päivänä saapui tekstiviesti. Lehelmä halusi sittenkin vastata kysymyksiini. Hän sanoi ymmärtäneensä asian väärin.

Samaria haki tälle vuodelle Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoitusta ihmiskaupan vastaiseen työhön. Hakemus hylättiin RAY:n mukaan, koska siihen sisältynyt suunnitelma oli epäselvä.

Tarkkaa tietoa alalla pyörivästä julkisesta rahoituksesta ei ole, mutta RAY:sta, jonka kautta järjestöjen ihmiskaupan vastainen työ rahoitetaan, vahvistetaan että rahoitusta jaetaan kaikkiaan alle 200 000 euroa vuodessa. Saajat ovat PRO-tukipiste ja Rikosuhripäivystys.

Rahaa on ilmeisesti kerätty muualta, sillä Rose-projekti vaikuttaa Samarian nettisivujen perusteella olevan käynnissä. Samariaa kiinnostavat nimenomaisesti prostituutioon pakotetut ihmiskaupan uhrit, mutta apua tarjotaan myös muille uhreille.

Pro-tukipisteessä uskonnollisten piirien auttamisintoon ei suhtauduta varauksettomasti. Jaana Kauppinen asettelee sanojaan varovaisesti. Hän korostaa, että kirkon piirissä tehdään paljon hyvää työtä, jossa sielunhoito ja auttamistyö pidetään erillään ja auttamisesta huolehtivat koulutetut ammattilaiset.

Samarian koulutusmateriaalin perusteella hän ei kuitenkaan ole varma, pysyvätkö ne tässä tapauksessa erillään.

”Kristillisyys ei sinänsä ole ongelma. Esimerkiksi Kirkon diakoniatyö tekee todella hyvää työtä ammatilliselta pohjalta. Tässä minusta kuitenkin tuntuu, että ollaan liikenteessä vähän toisella kärjellä”, Kauppinen muotoilee.

”Samarian lähestymistapaan liittyy meidän näkökulmastamme ongelmallisia asioita. He eivät esimerkiksi hyväksy aborttia. Silti he haluavat työskennellä nimenomaan seksityöläisten parissa.”

”Tarvittaisiin jokin foorumi, jolla tsekattaisiin, ovatko kaikki aiheen parissa työskentelevät ajan tasalla ja mitä kentällä itse asiassa tapahtuu”, Kauppinen linjaa.

Myös kansallinen ihmiskaupparaportoija Maija Koskenoja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta katsoo, että uhrien auttamisen pitäisi lähteä uhrien tarpeista eikä maailmankatsomuksellisista seikoista.

”Ihmiskaupparaportoijan näkökulma on se, että ammatillisuus on ehdoton edellytys auttamistyölle ja uhrien parissa työskentelylle. On selvää, että työ on vaikeaa.”

Koskenoja kertoo, että ihmiskaupan uhrien auttamiseen saattaa olla luvassa lisää rahaa. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta otti edellistä ihmiskaupparaportoijan kertomusta käsitellessään kannan, että järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava. Sen seurauksena eduskunta velvoitti valtioneuvoston ryhtymään toimenpiteisiin pitkäaikaisen rahoituksen järjestämiseksi.

Ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori valtioneuvostossa on Veli-Pekka Rautava . Hänen mukaansa EU-rahoituksen mahdollisuutta selvitetään. Mahdollisesta budjettirahoituksesta keskustellaan myöhemmin. Rautava katsoo, ettei hengellisten tahojen aktiivisuus ole yksioikoisesti huono asia ihmiskauppakysymyksissä.

”Auttamisjärjestelmä voi ostaa ostopalveluna erilaisia tukipalveluita uhrille. Ei ole ohjetta siitä, että mitään tahoja aatteellisen suuntautumisen perusteella suljettaisiin pois. Viranomaiset arvioivat ammatillisuutta tehdessään ostopäätöksiä.”

”Ihmiskaupan vastaisessa järjestöverkostossa on mukana tahoja, joilla on uskonnollinen tausta, mutta toiminta on hyvin ammatillista. On mahdollista, että uskonnollista taustaa omaavien toimijoiden kautta pystytään tuomaan auttamisjärjestelmän piiriin ihmisiä, joita ei muutoin tavoitettaisi. Tämä on hyvä. Eri asia on, miten uhreja autetaan sen jälkeen, kun heidät on löydetty.”

Ihmiskauppakeskustelussa uhrikuva on hyvin tahdoton. Se houkuttelee hyvää tarkoittavia auttajia puoleensa.

”Fakta on se, että näitä ihmisiä on hyväksikäytetty monella tasolla taloudellisesti, seksuaalisesti, fyysisesti ja henkisesti. Oma tulokulma on syytä pitää siksi mahdollisimman läpinäkyvänä. Täytyy varoa, ettei auttajalla ole piiloagendaa, joka luo maastoa hyväksikäytön jatkumiselle”, sanoo Jaana Kauppinen.

Hän korostaa, ettei uhrin asema käytännössä ole niin mustavalkoinen. Sama henkilö saattaa tilanteesta riippuen olla sekä uhri että rikoksentekijä. Rooli voi ajan saatossa vaihtua, mikä nostaa kynnystä yhteistyöhön viranomaisten kanssa.

Ammattimaisessa ihmiskaupan uhrien tunnistamis- ja tukityössä uhrille tehdään selväksi, mitä päätös lähteä auttamisjärjestelmän piiriin käytännössä tarkoittaa. Uhrit pelkäävät olla tekemisissä viranomaisten kanssa, koska heidät saatetaan karkottaa takaisin lähtömaahan.

Hakiessaan oleskelulupaa uhrit ovat hyvin erilaisissa asemissa. Osalla lupa on jo kunnossa, mutta osa oleskelee maassa luvatta. Heille lupa myönnetään rikosoikeusprosessin ajaksi. Heikoimmassa asemassa olevat uhrit voivat saada pysyvän luvan.

Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg kertoo järjestönsä toimivan pääsääntöisesti jo auttamisjärjestelmässä olevien uhrien parissa. Auttamisjärjestelmä on kehittynyt paljon vuosien varrella, mutta ongelmiakin on edelleen.

”Uhrille voidaan myöntää ensin harkinta-aika, jonka aikana hän voi päättää, haluaako tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa vai ei. Harkinta-aikaa on myönnetty melko harvakseltaan. Jos uhri päättää lähteä mukaan yhteistyöhön viranomaisten kanssa, hänelle voidaan myöntää tilapäinen oleskelulupa.”

Ongelmana on, että oikeusprosessit voivat kestää vuosia ja uhri on pitkään epävarma omasta tilanteestaan. Tilapäiseen oleskelulupaan ei myöskään liity perheenyhdistämistä koskevia oikeuksia eikä sairausvakuutusta. Jos erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään pysyvä oleskelulupa, hänellä ei ole velvollisuutta yhteistyöhön viranomaisten kanssa.

”Seksikauppaa koskee lisäksi käännyttämispykälä, eli jos henkilön epäillään myyvän seksipalveluja Suomessa, hänet voidaan käännyttää maasta. Tämän vuoksi kaupallisen seksin kanssa tekemisissä olleet ovat haluttomia ilmoittamaan muistakaan rikoksista, joiden uhriksi he ovat joutuneet”, Åberg päättää.

Samaria vastaa

Samaria on vuonna 1969 perustettu kristillinen järjestö, joka verkkosivujensa mukaan pysähtyy ”auttamaan ihmistä sellaisessa ylivertaisessa hädässä, johon hän ei ole saanut riittävästi apua”. Se toimii muun muassa päihderiippuvaisten, rikostaustaisten ja pitkäaikaistyöttömien parissa.

Näin Samariasta vastataan Voiman Lehelmälle lähettämiin ennakkokysymyksiin:

Puhutte Rose-projektin etsivästä työstä. Onko sitä jo käynnissä? Miten käytännössä sitä teette?


”Rose-projekti keskittyy jälkihoitoon. Visiomme on, että ihmiskaupparikoksen ja seksuaalisen riiston kohteeksi joutuneet ihmiset voivat kokonaisvaltaisesti voimaantua yhteiskunnan täysivaltaiseen osallisuuteen. Olemme perustamassa tähän työhön erikoistuneita asumispalveluja ja muita jälkihoidollisia palveluja, jotka puuttuvat Suomesta kokonaan.”

Rahoitus on tiukalla. Miten rahoituksenne on järjestynyt?

”Rahoitus perustuu kokonaan järjestön omaan rahoitukseen, johon voidaan katsoa kuuluvan saadut lahjoitukset sekä järjestön muu varainhankinta.”

Miten kristillinen ihmiskauppatyö poikkeaa muusta ihmiskauppatyöstä?


”Kristillisessä työssä on kysymys rakkaudesta ja välittämisestä ja siitä, että näemme jokaisen ihmisen arvokkaana yksilönä. Pystymme myös tarjoamaan tukea hengellisissä kysymyksissä heille, jotka pitävät näitä kysymyksiä tärkeinä.”

Mitkä ovat Rose-projektin kokonaisresurssit ja laajuus?


”Projektissa työskentelee tällä hetkellä aktiivisena kaksi henkilöä sekä muita vapaaehtoisia sekä Samarian johdon ja muun henkilökunnan jäseniä.”


Projektissa puhutaan eheyttämisestä. Mitä se käytännössä tarkoittaa, ja miten se on mukana toiminnassa?


”Projektin visiona on ihmiskaupparikoksen tai seksuaalisen riiston kohteeksi joutuneiden ihmisten kokonaisvaltainen voimaantuminen yhteiskunnan täysivaltaiseen osallisuuteen. Tämä käsittää toipumisen niistä vaurioista, joita ihmiskauppa on aiheuttanut näille ihmisille. Seksiperäisessä ihmiskaupassa hyväksikäytetyt ihmiset ovat usein traumatisoituneita ja he tarvitsevat terveydenhuollon ammattilaisten apua fyysisiin ja psyykkisiin oireisiinsa ja vammoihinsa.”

”He voivat usein tarvita tukea myös vanhemmuuteen, sosiaalisiin taitoihin, sosiaalisen verkoston rakentamiseen, arjen sujumiseen, elämässä uudelleen suuntautumiseen, hengellisiin kysymyksiin, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Muun muassa tällaisia asioita tarkoitamme kokonaisvaltaisella voimaantumisella.”

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: