pirata

Markka pelastaisi hyvinvointivaltion

Euroopan talous- ja rahaliitto ei anna vaihtoehtoa talouskurille ja leikkauspolitiikalle. Jos Suomi ei riko sääntöjä, hyvinvointivaltio on mennyttä.

Kuva Lissu Lehtimaja

Ainoa tie hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ja leikkaus­politiikan lopettamiseen käy haastamalla Euroopan talous- ja rahaliiton institutionaalinen järjestys. Käytännössä tämä toteutetaan rikkomalla tietoisesti talouskurisääntöjä, kiertämällä niitä rinnakkaisvaluutan avulla ja eroamalla euroalueesta.

Tähän lopputulokseen ovat tulleet tutkijat Joel Kaitila ja Antti Ronkainen, jotka kirjoittivat raportin Talouskurista autonomiaan. Raportissaan Kaitila ja Ronkainen analysoivat, mitä Suomi voi euromaana tehdä lisätäkseen talouspolitiikkansa liikkumavaraa.

Keinoja on, mutta ne vaativat poliittista uskaliaisuutta ja päättäväisyyttä. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan budjettialijäämä ei saa olla yli 3 prosenttia eikä julkinen velka yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nämä talouskurisäännöt estävät elvyttävän finanssipolitiikan harjoittamisen.

Käytännössä leikkauspolitiikalle ei ole vaihtoehtoa, jos Suomi pysyy euroalueessa ja noudattaa finanssipoliittisen sopimuksen talouskuria. Ronkaisen mielestä nyt olisi aika julkiselle keskustelulle ja euroalueen haittojen pöytään nostamiselle.

”Rahaliitto on uusliberalismin, nationalismin ja muukalaisvihan pyhä liitto, ja kierre tulee vain pahenemaan, ellei näistä kurisäännöistä päästä eroon”, Ronkainen kärjistää.

Kuulostaapa pahalta ja suorastaan populistiselta. Annetaan kuitenkin tohtoritutkija Ronkaisen selittää, mitä hän tarkoittaa.

”Talouskurisääntöjen vuok­si euromaiden ainoat keinot selvitä on kilpailla alemmalla verotuksella tai alhaisemmilla palkoilla. Näiden kahden asian seurauksena hyvinvointivaltio ajetaan alas, kulutuskysyntä vähenee ja talous ajautuu negativiiseen kierteeseen ’vastuullisuuden ja kilpailukyvyn’ nimissä.”

Mikään ei viittaa siihen, että talous- ja rahaliittoa oltaisiin viemässä muuhun kuin yhä tiukempaan suuntaan.

”Euroopan työväestön keskuudessa ei nouse solidaarisuutta, vaan vihaa ja kateutta muita kansoja kohtaan. Kun siihen vielä lyödään päälle koko Euroopan laajuinen leikkausbuumi ja vakavin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan, patriotismi ja muukalaisviha saavat materiaalisen trampoliininsa. Työttömyydestä ja leikkauksista aiheutuva epävarmuus on psykologisesti helppoa purkaa kaikkein heikoimmissa asemassa oleviin turvapaikanhakijoihin.”

Aika euroerokeskustelulle on kypsä. Asia on kuitenkin vaarassa henkilöityä keskustan konkaripoliitikko Paavo Väyryseen ja hänen käynnistämäänsä kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan kansanäänestystä euroon kuulumisesta. Aloite on kerännyt yli 50 000 kannatusilmoitusta, joten se etenee eduskunnan käsittelyyn.

Ronkainen on allekirjoittanut aloitteen ja pitää sitä hyvänä, koska se tuo keskusteluun mahdollisuuden, että Suomi eroaisi rahaliitosta.

”Ongelma on se, että Väyrynen on sitoutunut vientivetoiseen malliin, johon koko Euroopan talous- ja rahaliitto perustuu. Hän haluaisi palata markkaan, jotta valuutta voitaisiin devalvoida, minkä seurauksena Suomen vientisektori saisi devalvaation verran kilpailuetua.”

Devalvointi on rahapolitiikan keino, jossa valuutan ulkoista arvoa lasketaan suhteessa muihin valuuttoihin. Yksinkertaistaen se laskee vientituotteiden suhteellista hintaa, mutta vastaavasti nostaa tuontitavaroiden hintoja.

”Jos olisi oma valuutta, Suomessa ei tarvitsisi tehdä ’kilpailukyvyn nimissä’ sisäistä devalvaatiota eli polkea palkkoja ja tehdä yhteiskuntasopimusta. Sisäisen devalvaation lopettaminen olisi hyvä alku, mutta omaa valuuttaa tulee tavoitella talouskurin lopettamiseksi.”

Ronkainen uskoo, ettei Väyrysellä sinänsä ole arvoristiriitaa Euroopan talous- ja rahaliiton talouskuri kanssa.

”Hän on oikeistolainen poliitikko, joka kannattaa talouskuria. Väyrysen agendalla ei ole tehdä valtiosta aktiivisempaa toimijaa tai ajaa suuria satsauksia esimerkiksi julkiselle sektorille, koulutukseen tai terveydenhuoltoon.”

Kun kuuntelee Ronkaista, tajuaa kirkkaasti yhden asian: hyvinvointivaltiota ei voi rakastaa, jos ei uskalla ajatella Suomen eroa euroalueesta. Rahaliiton kurisäännöt varmistavat, että rahaa on päivä päivältä vähemmän julkisiin palveluihin ja sosiaalimenoihin.

”Kysymys on siitä, mihin valtiota käytetään. Oma raha mahdollistaa, ettei hallituksen talouspoliittista linjaa kirjoiteta Brysselissä, vaan vaaleissa voidaan oikeasti äänestää talouspoliittisten linjojen välillä.”

Kuitenkaan edes vasemmistoliitto ei vastusta talous- ja rahaliittoa. Ronkaisen mukaan vasemmisto on haluton puhumaan euroerosta, sillä se olettaa, että rahaliiton sisällä voidaan tehdä vasemmistolaista politiikkaa tai että se olisi reformoitavissa vasemmistolaiseksi. Lisäksi oletetaan, että rahaliiton ulkopuolella ei ole mahdollista harjoittaa työväenluokkaa hyödyttävää talouspolitiikkaa.

”On harhaa kuvitella, että euron puitteissa voitaisiin lopettaa talouskuri. Junckerin komissiosta puolet on konservatiiveja, ja EU-parlamentissa suurimmat ryhmät ovat konservatiivit ja sosiaali­demokraatit. Näiltä veijareilta on turha odottaa vasemmistolaista politiikkaa tai suuren ­kuvion muuttamista”, Ronkainen lataa.

”Vasemmisto ei halua markkaa takaisin, koska sillä ei ole omaa talouspoliittista mallia siitä, mitä sillä tehtäisiin. Se on hyväksynyt budjettirajoitteet ja niellyt Väyrysen tavoin oikeistolaisen, vientivetoisen talousmallin. Vasemmisto ajaa ainoastaan pehmeämpää talouskuria.”

Talouskurille on kuitenkin vaihtoehto, ja Ronkaisen ja Kaitilan raportissa listataan vaiheittaiset askelmerkit leikkauspolitiikan lopettamiselle.

Ensimmäiseksi Suomen pitäisi rohkeasti rikkoa finanssipoliittisen sopimuksen sääntöjä valtion alijäämästä ja velkakatosta. Mallia voi ottaa Ranskasta, joka on ilmoittanut aloittavansa sotaelvytykset ja rikkovansa molempia kurisääntöjä terrorisminvastaisen sodan nimissä.

François Hollande ilmoitti, että Ranska peruu kaikki puolustusleikkaukset vuoteen 2019 asti. Lisäksi vähintään 17 000 henkilöä värvätään turvallisuuden lisäämiseksi, ja poliisin, oikeuslaitoksen, rajavalvonnan ja vankiloiden henkilöstömäärää kasvatetaan 8 500 henkilöllä.”

”Miksi investoinnit koulutukseen, terveydenhoitoon ja ekologiseen modernisaatioon voivat olla vastuutonta politiikkaa ja sotavarustelu vastuullista? Tämä on tuhannen taalan kysymys sen suhteen, mihin Eurooppa on menossa.”

Kurisääntöjen rikkomisesta voi seurata sakkoja, jotka langetetaan Euroopan unionin tuomioistuimessa. Enimmillään sakko on 0,1 prosenttia bruttokansantuotteesta.

”Kurisääntöjä kannattaa ehdottomasti rikkoa. Taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt ovat välittömiä. Mitään ennakkotapauksia ei ole siitä, että valtio olisi haastettu niiden rikkomisesta EU-tuomioistuimeen. Uhkasakon mahdollisuus on erittäin pieni varsinkin nyt, kun Ranska on aloittanut sotaelvytykset.”

Suomen bruttokansantuote on noin 200 miljardia euroa, josta promille on 200 miljoonaa. Jos summa suhteutetaan esimerkiksi vuosittaisiin puolustusmenoihin, 2,35 miljardiin, se vastaa siitä noin kahdeksan prosentin osuutta.

”Kun merirosvolippu nostetaan salkoon ja lähdetään rikkomaan kurisääntöjä, pitää olla valmis avoimeen konfrontaatioon rahaliiton kanssa aina euroeroon saakka.”

Asiassa täytyy toimia suunnitelmallisesti. Ronkainen ja Kaitila ehdottavat kurisääntöjen rikkomisen ja oman valuutan käyttöön oton väliaskeleeksi rinnakkaisvaluuttaa. Sillä voitaisiin huolehtia, että raha liikkuu sisämarkkinoilla ja taloudellinen aktiivisuus säilyy, vaikka Euroopan keskuspankki alkaisi toimia aggressiivisesti niskuroivaa Suomea kohtaan. EKP sulki Kreikan pankkisektorin kesällä, kun hallitus ilmoitti kansanäänestyksestä tukipaketin ehdoista.

Mitä rinnakkaisvaluutan käyttöön ottaminen tarkoittaisi käytännössä?

”Suomen valtio alkaisi maksaa osan julkisen sektorin palkoista ja sosiaalietuuksista rinnakkaisvaluutalla, jonka nimi voisi olla vaikkapa markka. Tällä taattaisiin se, että valuutalle on tarjontaa. Lisäksi valtio hyväksyisi rinnakkaisvaluutan verojen maksamiseen, jolloin esimerkiksi kaupoille ja yksityiselle sektorille tulisi motiivi ottaa sitä vastaan. Tällöin rinnakkaisvaluutalle syntyy sekä kysyntä että tarjonta.”

Vaikka rinnakkaisvaluutta on vain sisämarkkinoiden ratkaisu, se antaisi liikkumavaraa elvyttävän talouspolitiikan tekemiseen.

”Voidaan perua leikkaukset ja myös kasvattaa sosiaaliturvaa sekä julkisen sektorin palkkoja, mutta aloittaa myös suuria työllistämisohjelmia.”

Kun rinnakkaisvaluutta on käytössä, se voitaisiin helposti muuttaa omaksi valuutaksi.

”Suurin syy, miksi rahaliitosta ei haluta erota, on se, että alkuvaihe olisi todella vaikea. Hallituksen ja keskuspankin on oltava erittäin tiiviissä yhteistyössä talouden elvyttämiseksi ja kotimaisen kysynnän stimuloimiseksi. Toisekseen niiden on huolehdittava, ettei uusi valuutta devalvoidu liikaa, jotta ulkomailta saadaan tärkeitä hyödykkeitä, kuten ruokaa, energiaa ja lääkkeitä. Euroero ei poista talouspolitiikan rajoitteita vaan muuttaa niitä laadullisesti. Euroero vapauttaa rahaliiton ideologisista säännöistä, ja talouspolitiikan rajoitteiksi tulevat reaaliset tuotanto- ja työvoimaresurssit.”

Eurosta erotessa valtion velat kannattaisi säilyttää euromääräisinä, jotta muille EU-maille ei tulisi intressiä sulkea Suomea Euroopan sisämarkkinoiden ulkopuolelle. Valtion velkaantuminen ei ole Ronkaisesta mikään ongelma.

”Kun on oma keskuspankki, ei ole mitään hätää. Velkojilla on varmuus siitä, että velka tullaan maksamaan takaisin.”

”On toki epäintuitiivinen ajatus, että velkaantuminen ei olisi ongelma, koska sitä hölötetään medioissa yötä päivää pyhänä ja arkena. Oleellista on kyseenalaistaa oletus, että hyvinvointi pitää rahoittaa verotuksella. Poliitikot väittelevät hampaat hiessä verotuksesta, vaikka oman valuutan myötä verotus ei olisi ainoa hyvinvoinnin lähde.”

Eurosta eroaminen palauttaisi valtiolle sen talouspoliittisen suvereniteetin, eli valtiosta tulisi rahan liikkeellelaskija ja siltä poistuisi budjettirajoitteet. Tämä mahdollistaa hyvinvointivaltion kehittämisen ja tuomisen takaisin 2000-luvulle. Ydinkysymys onkin, mitä varten valtio ylipäänsä on olemassa.

”Talouskurisäännöt tekevät valtiosta kömpelön ja toimimattoman. Talousviisaatkin myöntävät, että Suomen eurojäsenyys on ollut virhe. Miksi tätä virhettä ei korjattaisi viimeistään nyt?” Ronkainen kysyy.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu