stpauli

Maailman suurin antifasistinen brändi?

Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava FC St. Pauli toivottaa pakolaiset tervetulleiksi ja haistattaa pitkät rasismille ja seksismille.

Teksti ja kuva Antti Kurko

SANKT PAULI, SANKT PAULI, SANKT PAULI!” Huudot kaikuvat Millerntorin jalkapallostadionilla Hampurissa. Kun tuomari viheltää ottelun alkaneeksi, kajahtaa tuhatpäisestä seisomakatsomosta kuorona vanha italialainen antifasistinen huuto: ”SIAMO TUTTI ANTIFASCISTI!” (”me olemme kaikki antifasisteja”). Joukkueen kannattajat ovat päättäneet osoittaa kuuluvasti tukensa kaksi päivää sitten järjestetylle suurelle vastamielenosoitukselle, jossa 14 000 ihmistä esti uusnatsien kulkueen Hampu­rissa.

”Ei jäänyt epäselväksi keiden puolella stadion on”, sanoo Bremenissä Jaakko Tuominen. Hänelle FC St. Pauli edustaa menestyvää vaihtoehtoa modernille jalkapallolle, viitaten termillä lajin viihteellistymiseen ja kaupallistumiseen, joiden ansiosta lippujen hinnat nousevat, kannattajakunta muuttuu ja perinteet häviävät.

”Saksassa monet seurat yrittävät tasapainoilla kaupallistumisen asettaman paineen ja omien perinteiden välillä. Kamppailu stadioneiden hegemoniasta on jatkuvaa, sillä Saksassa esimerkiksi ­poliittiset viestit ovat olleet monissa katsomoissa vahvasti läsnä. Tämä taas on ristiriidassa suurten tv-konsernien etujen kanssa. Ne pyrkivät miellyttämään suuria yleisöjä ja haluavat siksi pitää tiukkaa linjaa siitä, että mitään ­poliittista sanomaa ei saa näkyä lähetyksissä,” Tuominen sanoo.

Riihimäellä asuva jalkapallon suurkuluttaja Jussi Eskola pukee myös toisinaan päällensä FC St. Paulin fanipaidan.

”Itse symppaan joukkuetta sen imagon ja seuran perinteiden takia. Samalla täytyy kuitenkin myöntää, että siihen liittyy valtavasti romantisointia. Totta kai jokaisella on oikeus kannattaa mitä joukkuetta tahansa, mutta jossain määrin varmasti voidaan St. Paulinkin kohdalla puhua mieshuorauksesta”, Eskola sanoo.

Mieshuorauksella (toim. huom. sukupuolineutraali termi) tarkoitetaan futispiireissä sellaista toimintaa, joka ei anna arvoa paikalliselle jalkapallolle ja sen sijaan kannattaa isompia kansainvälisiä seuroja.

”St. Paulin pääkallotunnuksesta on tullut paljon isompi kuin seurasta itsestään. Sille on mielestäni käynyt cheguevarat eli siitä on tullut osa populaarikulttuuria, jolla ei ole välttämättä enää kovinkaan paljon tekemistä itse alkuperäisen jutun kanssa”, Eskola sanoo.

Tuominen on samoilla linjoilla St. Paulin imagon suhteen.

”Tavallaan monille ulkomaalaisille se on enemmänkin matkamuisto rähjäisestä kaupunginosasta ja sen baareista, bordelleista ja Reeperbahnista.”

”Se on aika omanlaisensa juttu Saksassa, vaikka maassa onkin paljon muitakin seuroja, joilla voidaan myös sanoa olevan vahvoja vasemmistolaisia ja antifasistisia piirteitä. Sankt Paulin tunnuksilla on siellä vahva poliittinen lataus, ja esimerkiksi punkkeikoilla tai mielenosoituksissa on vaikea olla törmäämättä seuran tunnuksiin tai tarroihin”, Tuominen lisää.

FC St. Pauli on vanha seura, joka perustettiin samannimiseen Hampurin kaupunginosaan vuonna 1910. Seuraan vahvasti liitetty punkimago puolestaan syntyi 1980-luvun alkupuolella, kun äärioikeistolaisiin futishuligaaneihin kyllästyneet punkkarit ottivat seuran omakseen. Joukkue olikin ensimmäisiä, joka esti huligaanien pääsyn stadionille ja kielsi nationalistiset tunnukset.

Seura on kasvanut noista vuosista valtavasti. 30 vuotta sitten joukkueen otteluissa kävi keskimäärin 1 600 henkeä, kun nykyään monet Millerntorin 29 000 ihmistä vetävällä stadionilla pelatuista otteluista on loppuunmyytyjä. Joukkueella sanotaan olevan jopa 19 miljoonaa kannattajaa maailmanlaajuisesti.

Vaikka seura mielellään esiintyykin vastavoimana modernille jalkapallolle, joutuu sekin tasapainoilemaan kaupallisen puolen kanssa. Seuran liikevaihto on nykyisin 31 miljoonaa euroa, ja se on suurimpia 2. Bundesligassa. Seuran kohdalla voidaankin kysyä, että onko tässä maailman suurin antifasistinen brändi?

”Seura kuitenkin on elävä esimerkki vasemmistolaisesta futiskulttuurista, vaikka sekään ei ole täysin onnistunut välttämään modernisoinnin ja perinteiden yhteentörmäystä. Vaikka seuran kannattajat ovat vastustaneet Millerntorin stadionin laajennusta ja sen uutta VIP-katsomoa, jotka ovat kohentaneet räkäistä miljöötä, niin henki niissä otteluissa on kuitenkin pysynyt hyvänä”, Tuominen sanoo lopuksi.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu