voima-kolumni

Kohti kosmista hölmölää

Stanislaw Lemin teoksessa Tähtipäiväkirjat kosminen säheltäjä Ijon Tichy päätyy planeetalle, jota on kohdannut hirveä katastrofi. Siellä tiedemiehet ovat kehittäneet koneita, jotka tuottavat kaikkia hyödykkeitä täysin vailla työvoimaa, eikä kenenkään tarvitse enää raataa. Koska työtä ei ole, ei palkkaakaan makseta. Niinpä indioottien – se on planeetan asukkaiden nimi – kansanjoukot näkevät nälkää ja epätoivoisina vaeltavat pursuavien tavaravarastojen äärellä, joita heillä ei ole varaa hankkia.

Nykyään maapallollakin kuulee puheenvuoroja, joissa esitetään ongelmana se, että teknologian kehitys vähentää työpaikkoja ja tekee kokonaisia ammatteja tarpeettomiksi. Taustalla on ajatus siitä, että kaikkien täytyy tehdä työtä elääkseen.

Samalla tapaa se, että ihmiset ostaisivat vähemmän hyödykkeitä, on suuri huolen aihe. Kulutuksen laskemista pidetään suorastaan pahimpana mahdollisena taloudellisena pulmana, joka voi johtaa koko yhteiskunnan romahdukseen. Jos tavaroita ei osteta, ihmisillä ei ole työtä, jota he tarvitsevat henkensä lunastamiseksi. Ongelmaa yritetään ratkaista saamalla ihmiset hankkimaan tuotteita, joita he eivät tarvitse, jotta toiset ihmiset voivat valmistaa niitä, vaikka eivät haluaisi.

Tämän niin kutsutun taloudellisen toiminnan lisääminen on poliittisten päättäjien keskeinen tavoite. Oikealla ja vasemmalla kiistellään lähinnä siitä, mikä on paras keino sen toteuttamiseksi.

Tällainen suunnittelu on irronnut talouden perimmäisestä päämäärästä, joka on ihmisten tarpeiden tyydyttäminen. Jos talous perustetaan käytettävissä oleviin resursseihin ja yhteisen hyvän tavoitteeseen, teknologian edistys ei ole vitsaus. Päinvastoin, se on edistysaskel, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän kaikille. Teknologia kasvattaa kyllä työttömyyttä, mutta ongelmana ei ole työn puute, vaan jälkeenjääneet yhteiskunnalliset järjestelyt.

Samoin tavaroiden kysynnän lasku on talouden kannalta hyvä asia, koska mitä enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja säästyy, sitä paremmat edellytykset elämälle on jatkossa.

Menneisyydestä perittyihin rakenteisiin suhtaudutaan kuitenkin kuin ne olisivat luonnonlakien kaltaisia tosiseikkoja, jotka määrittävät sen, mikä on mahdollista. Vanhentuneiden käsitysten romuttaminen on oleellinen osa taloudellisen järjestelmän päivittämistä teknologisen kehityksen tasalle.

Keskeinen osa muutosta on taloudellisen vallan demokratisointi, minkä indiootit nimesivät ”alhaisten hyökkäykseksi vapauksiemme perustaa vastaan”. Koko väestön hyväksi tehty verotus, sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ja perustulo ovat vain virstanpylväitä matkalla kohti sivistynyttä maailmaa, pois indioottien polulta.

Syksy Räsänen

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: