vaaka

Kari Uoti: Muhammed-pilakuvien julkaisu oli rikos

Teksti Mikko Niskasaari Kuva Mikael Jaakkola

Mikko Niskasaari haluaisi olla kärpäsenä katossa, kun perussuomalaisten ”työmies” Matti Putkonen ja lakimies Kari Uoti keskustelevat uskontojen ja sananvapauden suhteesta.

Perussuomalaisten ”työmies” Matti Putkosella ei mennyt aivan putkeen, kun hän valitsi lakimies Kari Uotin tutkimaan mahdollisuutta nostaa kunnianloukkausjuttuja kohusta kansanedustaja Olli Immosen ympärillä. 1) Sikäli valinta toki oli luonteva, että Uoti on aiemminkin edustanut Perussuomalaiset rp:tä oikeusprosesseissa.

Syyskuussa 2005 tanskalainen Jyllands-Posten räjäytti julkisuuspotin julkaisemalla tusinan islamille tai sen ääriaineksille irvailevia Muhammed-pilakuvia. Oman ilmoituksensa mukaan lehti halusi tutkailla, onko sananvapaus Tanskassa kaventunut islaminuskoisten maahanmuuttajien vuoksi.

Monissa islamilaisissa maissa mellakoitiin. Toisaalta noin 30 maassa muut sanomalehdet julkaisivat pilakuvia solidaarisuudesta tanskalaisia kohtaan.

Suomessa kuvia ei painanut yksikään lehti, mutta Suomen Sisu julkaisi ne nettisivuillaan, jolloin keskusrikospoliisi käynnisti rikostutkinnan sisäministeriön vaatimuksesta.

Suomen Sisu ilmoittaa olevansa puolueista riippumaton kansalaisjärjestö, mutta sen näkyvimmät jäsenet ovat perussuomalaisia. Nykyinen puheenjohtaja on Olli Immonen.

Kari Uoti jyrähtää

Suomen julkisessa keskustelussa tanskalaislehden päätös sai sekä kiitosta tai ainakin ymmärtämystä että paljon arvostelua. Jyrkimmän tuomion esitti lakimies Kari Uoti. Seurassa julkaistussa laajassa artikkelissaan hän julisti:

”Jyllands-Posten-lehti rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimusta julkaistessaan profeetta Muhammedia käsittelevät pilakuvat”. (Seura 8/2006)

Kari Uoti väitteli vuonna 2004 oikeustieteen tohtoriksi aiheesta ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin – lainkäyttäjä oikeuden tekijänä”. Euroopan ihmisoikeussopimus oli siis tuoreeltaan tuttu.

Näin Kari Uoti kirjoitti Seurassa:

”Mielestäni on selvää, että ottaen huomioon Jyllands-Postenin uutisoinnin perustelut, jotka ilmenevät lehden omilta nettisivuilta, lehden toiminta on ristiriidassa ihmisoikeussopimuksessa taatun sananvapausoikeuden kanssa. Lehti rikkoi sananvapauden rajoja loukkaamalla tarkoituksellisesti toisten uskonnollista vakaumusta.”

”Lehden sananvapauden käyttö ei täytä sananvapauden käytölle asetettua vastuullisuuden vaatimusta. Ihmisoikeussopimus edellyttää, että Tanskan oikeusjärjestys estää tällaisen sananvapauden käytön ja saattaa toisten uskonnollista vakaumusta loukanneet henkilöt toimistaan edesvastuuseen.”

”Tämä on valtiolle sopimuksen perusteella kuuluva positiivinen toimintavelvoite sopimuksessa taattujen oikeuksien toteuttamiseksi. Valtio ei voi vetäytyä sananvapauden taakse, koska kysymys ei tässä tapauksessa ole sananvapauden käyttämisestä sen mukaan kuin se ihmisoikeussopimuksessa on taattu, vaan toisin ihmisiin kohdistuneesta ihmisoikeusloukkauksesta, johon valtion tulee oikeusjärjestyksellään reagoida.”

”Tämä johtopäätös ei mielestäni muutu, vaikka kaikki juridiikka heitettäisiin sivuun. Asiaa voi ajatella puhtaasti moraalisena kysymyksenä: saako toisten yksityisyyttä tarkoituksellisesti loukata julkisuudessa? Saako toisen häpäistä kaikkien muiden silmissä? Tässä yhdistän uskonnollisen vakaumuksen yksityisyyteen. Mitä hyötyä yhteiskunnalle on siitä, että tällainen toiminta olisi sallittua? Voiko yhteiskunnan kannalta olla järkevää, että aiheutetaan tahallisesti vastakkainasetteluja, joiden seurauksena mahdollisesti menetetään ihmishenkiä?”

”Suomen oikeusjärjestys on reagoinut ongelmaan ihmisoikeussopimuksen määrittämien velvoitteiden mukaisesti. Poliisi käynnisti esitutkinnan profeetta Muhammedin karikatyyrien julkaisemisesta eräällä internetsivustolla. Poliisin käsityksen mukaan karikatyyrien julkaiseminen ylittää esitutkintakynnyksen eli on syytä epäillä, että kuvien julkaiseminen täyttää rikoksen tunnusmerkistön.”

Korrektisti Uoti jätti ennakoimatta Suomessa käynnistetyn esitutkinnan lopputulosta, mutta tekstin perusteella on ilmeistä, että hän odotti tuomiota sisulaisille. Prosessi kuitenkin päättyi valtakunnansyyttäjänviraston päätökseen olla syyttämättä. Samanlaisen päätöksen teki Tanskan valtakunnansyyttäjä maaliskuussa 2006. Myös muslimijärjestöjen Jyllands-Postenia vastaan nostamat syytteet kaatuivat perusteettomina.

Syyttäjien ja tuomioistuinten tulkinta EIS:sta oli siis päinvastainen kuin tohtori Uotin.

Euroopassa pilakuvien julkaiseminen johti tuomioihin tietääkseni vain Valko-Venäjällä. Valko-Venäjä ei ole Euroopan neuvoston jäsen eikä mukana Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Valko-Venäjän käsitykset sananvapaudesta ja muista ihmisoikeuksista tunnetusti poikkeavat jyrkästi EU-maissa totutusta.

Mitä se on?

Tohtori Uotin tulkinnan mukaan uskonnon loukkaamattomuus siis ohittaa ja ylittää mennen tullen sananvapaudeksi kutsutun ihmisoikeuden. Uskonnollisten tuntemusten loukkaamattomuus näyttää hänellä olevan ensisijainen ihmisoikeus, sananvapaus väistyvä. Hän alleviivasi tätä kirjoitti Seurassa: ”Toisen uskonnollisen vakaumuksen tarkoituksellinen loukkaaminen ei kuulu sananvapausoikeuden piiriin kuitenkaan missään olosuhteissa.”

Tästä tulkinnasta seuraa paljon muutakin kuin väite Suomen Sisun päättäjien syyllistymisestä rikokseen.

Kari Uotin linjalla perussuomalaisten poliitikkojen jumalanpilkasta (virallinen nimi on uskonrauhan rikkominen) saamat rikostuomiot ovat olleet oikein. Tunnetuin tapaus on silloinen kansanedustaja, nykyinen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, jonka KKO tuomitsi vuonna 2012 muun ohella uskonrauhan rikkomisesta. KKO:n tuomio on erittäin kiistanalainen – kuulun niihin, joiden mielestä se on väärä – mutta tohtori Uotin tulkintaa seuraten se on oikea.

Ei tarvitse selata paljonkaan vaikkapa sosiaalista mediaa havaitakseen, että perussuomalaisten piirissä islam ärsyttää suuresti. He eivät suinkaan ole ainoita, mutta he ovat hyvin näkyvä ryhmä. Somelle tyypilliseen tapaan kirjoittelu islamista on usein värikästä, ajoin räikeää ja joskus törkeää. Jyllands-Postenin pilakuva Muhammedista päässään pomminmuotoinen turbaani, jonka sytytyslanka palaa, on kevyttä vitsailua monen perussuomalaisen islam-kirjoittelun rinnalla.

Tohtori Uotin tulkintalinjalla erittäin moni perussuomalainen kirjoittaja syyllistyy jatkuvasti rikokseen. Totisesti haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun Matti Putkonen ja Kari Uoti keskustelevat uskontojen ja sananvapauden suhteesta.

Onko Uotin tulkinta oikea?

Voin kuitenkin lohduttaa perussuomalaisia. Väitän, että puolueensa lakimiehen tulkinta EIS:sta on täysin väärä. Uoti ei puolusta uskontojen laillisia oikeuksia, vaan vaatii niille erioikeuksia, mikä on vastoin ihmisoikeussopimusta. Vuonna 2006 kerroin tämän myös Seuran silloiselle päätoimittajalle.

Artikkelissa Kari Uoti nojasi johtopäätöksensä yhteen ainoaan EIT:n tuomioon. Hän ei kertonut tuomion diaarinumeroa eikä valittajien nimiä, joten en ole voinut tarkistaa, onko hän tulkinnut tapauksen oikein. Lähden olettamuksesta, että Uotin selostus itse tapahtumista vastaa EIT:n ratkaisua:

”Eräs kirkko Pohjois-Irlannissa halusi mainostaa radiossa tulevaa kirkollista tilaisuutta. Mainos ei ollut ketään loukkaava eikä se kohdistunut mihinkään muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Mainoksen julkaiseminen kuitenkin estettiin, koska Pohjois-Irlannissa on voimassa laki, joka kieltää uskonnollisen mainonnan radiossa ja televisiossa. Vastaavia säädöksiä on muun muassa Kreikassa, Sveitsissä ja Portugalissa. Asia saatettiin ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavaksi, sillä tällaiset lait rajoittavat riidattomasti sananvapautta”.

”Euroopan ihmisoikeussopimus takaa oikeuden sananvapauteen, mutta se takaa laajasti myös muita oikeuksia. Tässä asiassa merkityksellinen muu oikeus on uskonnonvapaus, joka on taattu sopimuksen 9. artiklassa. Sopimuksen takaamat oikeudet eivät voi olla sisällöltään sellaisia, että ne tekevät sopimuksen takaamista muista oikeuksista merkityksettömiä. Näiden oikeuksien sisältö määrittyy aina sopimuksen kokonaisuus huomioiden. Tämä koskee myös sananvapautta. Oikeus sananvapauteen ei voi olla sisällöltään sellainen, että se tekee uskonnonvapaudesta merkityksettömän.”

”Pohjois-Irlantia koskevassa tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että sananvapautta voidaan ihmisoikeussopimuksen mukaan rajoittaa myös siten, että kielletään uskonnollinen mainonta, joka sisällöltään ei ole loukkaavaa. Tällä halutaan varmistaa, että erityisen herkässä tilanteessa ei vahingossakaan päädytä ratkaisuihin, jotka voisivat loukata toisten uskonnollista vakaumusta.”

Pohjois-Irlannissa uskonnollisten ryhmien suhteet todella ovat herkät, mutta onko se tuon tuomion ydin?

Ilmeinen kysymys kuuluu: oliko Pohjois-Irlannissa kielletty ylipäänsä mainostamasta kirkollista tilaisuutta? Epäilemättä ei ollut. Oli vain rajoitettu uskonnollista mainontaa radiossa ja televisiossa. Motiivina voi olla yhteiskuntarauha, mutta tuollaista kieltoa voi perustella myös uskonnonvapaudella. Uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus olla uskomatta, olla liittymättä uskonnolliseen yhteisöön ja oikeus elää ilman alistamista uskonnolliselle propagandalle. Jälkimmäisestä ovat seuranneet täkäläiset suvivirsi-kiistat, ainakin osin.

Pilakuvien julkaisemista Uoti piti rikoksena, julkaistiinpa ne missä tahansa, lehdissä tai Suomen Sisun nettisivuilla. Tuo tuomio ei siten voi olla minkäänlainen ohje arvioitaessa Jyllands-Postenin pilakuvia. Myöskään Uotin väitteelle ”Ihmisoikeussopimus edellyttää, että Tanskan oikeusjärjestys estää tällaisen sananvapauden käytön” ei löydy sopimuksesta katetta, ei ainakaan suoraan.

Kari Uotin toinen fundamentaalinen virhe oli vetää yhtäläisyysmerkit uskonvapauden ja yksityisyyden välille. Uskonnollinen vakaumus on yksityisasia, jos kansalainen haluaa sen sellaisena pitää, mutta miten pilakuvan pommi Muhammedin turbaanissa loukkaa kenenkään yksityisyyttä? Sen kritiikki kohdistuu uskontoon instituutiona, tarkemmin tuon uskonnon äärimmäisiin, väkivaltaisiin tulkintoihin. Se kohdistuu al-Quaidaan ja ISIS:iin, ei alakerran kebabpaikan sympaattisen isännän uskonelämään.

Uotin kolmas virhe tiivistyy tässä: ”Mitä hyötyä yhteiskunnalle on siitä, että tällainen toiminta olisi sallittua?”

Jos sananvapauden rajat tulkittaisiin sen mukaan, mitä joku Oikean Tiedon Komitea tai vaikkapa käräjäoikeus arvioi yhteiskunnalle hyödylliseksi, ei olisi sananvapautta. Sananvapauden ydin on suunnaton diversiteetti. Yhteisö saa siitä hyödyn ideoiden runsautena, vallankäytön vartiointina ja elämän rikkautena. Sananvapaus on se ainoa perusoikeus, joka turvaa muut oikeudet. Ilman sananvapautta ei ole demokratiaa eikä oikeusvaltiota. Ei edes uskonnonvapautta.

Mikko Niskasaari

 

1) Lännen Median lehdet 17.8.2015. Esim. Kaleva:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/perussuomalaiset-kavi-kohukirjoittelua-lapi-kari-uotin-kanssa-ratkaisuista-kerrotaan-pian/704747/

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu