OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erikoismenoa, ei natseja

Kuva Pipsa Hakala

Turussa elämä palasi raiteilleen, kun TVO sai uudet tilat.”

Turkuhan on tunnetusti lähes yhtä paska paikka kuin Helsinki, ja monet varovat astumasta sinne jalallaan. Jos joku kuitenkin Turkuun aikoo, niin yksi kaupungin parhaista asioista on TVO eli Turun yliopiston Varsinaissuomalainen osakunta. Tai tarkemmin TVO:n niin sanottu kerhotila, joka tiedetään legendaariseksi keikkapaikaksi. Vaikka TVO (osakunta) on yliopistoon tiukasti sidottu järjestö, ei TVO (rakennus) ole tarkoitettu pelkästään yliopistolla norkoileville. Muutkin ovat tervetulleita

”Natseja emme tänne halua. Kaikki muu menee”, linjaa TVO:n emäntä Jenny Kari. Tittelinsä Kari valitsi ihan itse, eikä kyse ole toimittajan viljelemästä seksismistä.

Vaikka osakuntaa on arvostettu instituutiona suuresti, niin Turun yliopiston kampusalueen läpi kulkevalla Rehtorinpellonkadulla vuosikymmeniä sijainnut TVO jäi vuonna 2010 kehityksen ja gentrifikaation jalkoihin. Rokkiluola/opiskelijoiden lonnimispaikka sai häädön, ja tilasta remontoitiin pyöräkellari. Vaikka pyörät sinänsä ovat kaikkien järkevien ihmisten suosima kulkuväline, TVO:n häätö nostatti melkoisen älä­mölön piireissä.

”Me tykättiin siitä matalasta, pimeästä sokkelosta, mutta kyllä tämäkin kelpaa”, Kari toteaa höyryävä kahvikuppi kourassaan uuden TVO:n salissa. ”Olemme kotiutuneet.”

Kotiseuturakas Kari ei myöskään jätä käyttämättä tilaisuutta kehua kaupunkiaan. Hänen mielestään TVO ei suinkaan ole ainoa hyvä syy käydä Turussa.

”Esimerkiksi legendaarisen Veikko Ennalan Hymy-lehdessä 1970-luvulla julkaisemat tutkimukset paljastivat, että turkulaisilta mimmeiltä saa helpoiten!”

Satunnaisesta Turun kävijästä – ja tarkkaavaisesta toimittajasta – saattaisi äkkiseltään tuntua, että Pohjolan kaupunginosasta löytyvä TVO sijaitsee totaalisen pöpelikössä. Kaukana raiteiden väärällä puolella, jopa Logomoa kauem­pana keskustasta.

”Vaikka toimittaja väittää, että ei Turkua tunnekaan, niin hyvin hän on omaksunut varsin turkulaisen asenteen. Mielikuva on kuitenkin täysin väärä, ja jengi on löytänyt tänne hyvin. Esimerkiksi juna-asemalta pääsee raiteiden yli kävelysiltaa pitkin sopivasti lähettyville”, Kari vastaa maantieteellisiin tiedusteluihin.

Kaupunki myös suunnittelee toista kävelysiltaa raiteiden yli ja vanhasta teollisuus­alueesta on peräti kaavailtu luovien alojen keskittymää. Alueena paikka on nykyiselläänkin mitä kiinnostavin: sieltä löytyy vanhanliiton konehalleja, treenikämppiä ja muun muassa suurella rahalla VR:n vanhaan konehalliin rakennettu Logomo, jolla juhlistettiin Turussa vuonna 2011 vietettyä Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta. TVO:ta ei voi kuvailla yhtä suurella rahalla rakennetuksi, mutta hieno sekin on.

”Teviksen missio on olla se paikka Turussa, johon pienikin bändi pääsee keikalle ilman että tarvitsee pelätä perässä tulevaa jäätävää laskua. Matalan kynnyksen touhu antaa ­mahdollisuuden myös niille, jotka eivät vielä kykene takaamaan loppuun myytyjä areenoja.”

Back in the day, 1960-luvulla, TVO tuli tunnetuksi villeistä jazzbileistä. Sittemmin genret ovat ehkä hieman muuttuneet, mutta villeydestä pyritään pitämään kiinni.

”Aika moni – ehkä perustellustikin – pitää Tevistä punk­paikkana. Tämän taustalla on kenties ollut myös ohjelmapäälliköiden omat mieltymykset, mutta pyrimme haalimaan eri genrejä ihan laidasta laitaan. Punkkia kyllä on edelleen sekä rokkia, räppiä ja heviä. Ja näiden lisäksi erikoismenojuttuja.”

”Käytämme usein lausetta ’erikoismenon ystäville’. Meiltä löydät kaikkea mahdollisimman outoa, jota muut eivät suostu ottamaan”, Kari määrittelee.

Elävän musiikin lisäksi tila on avoin varsin vapaamuotoiselle toiminnalle. On kerhotoimintaa ja flippereitä, sauna, lautapelejä sekä kikkeripöytiä löytyy. Vapaaehtoiset saavat osallistua kaikenlaiseen talkoiluun ja toimintaan, muun muassa terassin rakentaminen keräsi viime kesänä innokasta väkeä.

”Perustimme juuri myös Krustimartat-porukan, joka on ompelukerho helvetistä. Mitä ikinä ihmiset haluavat puuhastella, tämä tila on sitä varten.”

Voittoatavoittelematon tee–se–itse-meininki tarkoittaa myös sitä, että ihan jokaisen esiintyjän ei tarvitse edustaa kaupallista valtavirtaa.

”Olemme siinä määrin pieni toimija, että jos sen sata henkeä tänne sisään saa, niin toiminta pyörii sillä vallan mukavasti. Eikä joka ilta edes tarvitse sitä sataa henkeä – välillä voi sitten järjestää iltoja, joissa tarjolla on sitä erikoismenoa.”

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu