TaideKirjoittanut Tuomas Rantanen

Elämän kaikki värit

Lukuaika: < 1 minuutti

Elämän kaikki värit

Teksti Tuomas Rantanen

Jörn Donnerin uudessa elokuvassa Armi Ratian elämä ja ura ovat avain 1950–1970 lukujen Suomen kulttuuriseen ja kaupalliseen muutokseen.

Armi Ratia (1912–1979) tunnetaan Marimekon perustajana, pääomistajana ja johtajana. Marimekko taas on Suomen ensimmäisenä kansainvälistynyt tekstiilialan ja muodin brändi. 

Armi Ratia perusti Marimekon vuonna 1951 yhdessä vaatetussuunnittelija Riitta Immosen kanssa. Kansainväliseen kuuluisuuteen yhtiö nousi 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa Ratia alkoi lisensoida Marimekko-designia ulkomaille.   Sekä yhtiöllä että sen näkemyksellisellä pääomistajalla oli nousunsa ja laskunsa, tähtihetkensä ja romahduksensa. Marimekon kohdalla tämä näyttää jatkuneen perustajansa kuoleman jälkeenkin.

Jörn Donnerin uusi elokuva on osoitus siitä, että 82-vuotiaalla ohjaajakonkarilla on yhä sanottavaa ja tekemisen paloa.

Donner on jälleen halunnut lähestyä historiallisia murrosvaiheita enemmän dokumentin tekijän kuin psykologisen henkilöohjaajan työkaluilla. 

Kuulustelussa  (2009) Donner kuvasi vuonna 1942 Suomeen desanttina laskuvarjolla hypänneen Kerttu Nuortevan kohtaloa. Todellista henkilöä painokkaammin elokuvan tähtäimessä oli Suomen dramaattinen suhde Neuvostoliittoon ja aatteellisen sitoutumisen pohdinta.

Armi elää! -elokuvassa taas kyse on siitä,  miten Marimekon nousun aikaisessa Suomessa jäsentyivät uuden luomisen vaikeus,  johtamisen yhdistäminen naiseuteen sekä julkisen johtajarooliin ja sisäisten ristiriitojen välinen jännite.

Elokuva alleviivaa myös kansainvälistymisen ja viihdelehdistön tuolloin vasta iduillaan olevaa vaihetta.

Kuulustelu oli suuren budjetin epookin sijaan puitteiltaan vaatimaton kamarielokuva. Nyt Karoliina Lindgrenin käsikirjoituksessa epookin haasteet on kierretty kekseliäästi rakentamalla elokuvaan kehyskertomus tässä ajassa Armin tarinasta valmisteltavasta teatteriesityksestä.  Ratkaisu sitoo älykkäästi  tapahtumien ajan ja tämän päivän tulkinnan tasot toisiinsa. Samalla se tekee pelkistettyjen lavasteiden käytöstä luontevaa.

Kuulustelussa Kerttu Nuortevan ideologista kärvistelyä teatterinäyttelemisen elkein ilmentänyt Minna Haapkylä jatkaa nyt Armi Ratian kohdalla aika lailla samassa tyylilajissa. Raskaan elämän tuska välittyy kyllä, mutta tunne-etäisyyttä elettyyn ja koettuun jää enemmänkin. Tosin tässä kehyskertomuksen vieraannuttavalla vaikutuksella voi olla osuutensa.

Hiukan hämmentävä taas on Donnerin oma ilmestyminen kuvaan kommentoimaan tarinan erään käänteen epäuskottavuutta. 

Elokuvan todellinen  puute on kuitenkin sen draaman kaaren tietty muotopuolisuus. Ansiokkaiden kehittelyjen jälkeen elokuva johtopäätös osasta tuntuu puuttuvan tähdellisimmät 15 minuuttia.  

Jörn Donner: Armi elää!

Ensi-ilta 20.3.

Kolme tähteä.