Kulmuni

Avaus äärikeskustaan

Teksti Maija Karhunen Kuva Kristian McCann

Eduskuntavaalien ykkösnainen Katri Kulmuni määrittelee itsensä alkiolaiseksi sosiaaliradikaaliksi.

Keskustan uudelle kansanedustajalle Katri ­Kulmunille kotiseutu, Lapin asia ja alueiden välinen tasa-arvo olivat kimmokkeita politiikkaan lähtemiselle. Kulmuni on kotoisin Tornionlaaksosta, Suomen ja Ruotsin väliseltä rajalta.

”Siellähän valtakunnan raja on luotu 200 vuotta sitten, ja sen huomaa, kuinka keinotekoisia valtioiden rajat lopulta ovat. Tornionlaakso on kulttuurisesti yhtenäinen alue, ja itse olen kasvanut siihen meänkieliseen elinpiiriin, molemmin puolin rajaa.”

Kansainvälisyyden Kulmuni sanookin olevan hänellä ”selkäytimessä”. Globaalissa maailmassa valtioiden rajoilla on yhä vähemmän merkitystä. Työmarkkinat Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan välillä ovat hänen mukaansa liikkuvaiset. Rajan takana työssä ollut ei kuitenkaan työttömäksi jouduttuaan saa Suomessa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

”Se on usein kimurantti mutka yrittää saada tällaisiin asioihin muutosta Helsingissä, Tukholmassa tai Oslossa olevilta päättäjiltä. Ajatellaan, että päätökset koskevat niin pientä määrää ihmisiä. Yksilötasolla nämä ovat kuitenkin merkittäviä asioita.”

Vallan hajauttaminen ja alueellisen itsemääräämisen lisääminen ovat hänelle tärkeitä nykyhallituksen tavoitteita.

Kulmuni opiskeli kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistossa ja on toiminut pitkään YK-liitossa. Kulmuni kävi myös opiskelijavaihdossa Pietarissa vuonna 2012, kun Vladimir Putin oli noussut uudelleen presidentiksi. Sujuvasti venäjää puhuva Kulmuni seurasi mellakoita ja sitkeästi jatkuneita mielenosoituksia Pietarin keskustassa.

”Monet viime vuosien kansalaisoikeuksien kiristykset ja lainsäädäntöhankkeet Venäjällä ovat kyllä pelottavia. Oppositio on valitettavan hajanainen. Uskon kyllä, että kansalaisyhteiskunta Venäjällä vielä nousee, mutta se vienee aikaa”, Kulmuni pohtii.

Venäjä on hänelle kuitenkin muutakin kuin uhkakuvia. Arki jatkuu naapurissakin.

Lapin vaalipiirissä liki joka kymmenes äänesti Kulmunia kevään eduskuntavaaleissa. Hän oli omien laskelmiensa mukaan Juha Sipilän jälkeen suhteellisesti valtakunnan kakkonen ja naisista ykkönen. Kulmuni uskoo, että hänen seutukunnastaan haluttiin saada läpi oma edustaja. Sellaista ei edellisellä vaalikaudella ollut. Äänet kerääntyivät Kulmunin taakse.

Hän oli ollut jo aiemmin ehdolla ja kerännyt tunnettuutta Tornion kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Vaalikampanja oli Kulmunille myös mittava taloudellinen satsaus. Budjetti nousi liki 50 000 euroon, josta lainarahaa oli puolet.

”Äänimäärä oli silti itselleni huikea yllätys. Olen miettinyt että se voi olla joku sellainen Lapin lumous, kun aikoinaan vuonna 1979 Hannele Pokka pääsi 27-vuotiaana eduskuntaan isolla äänipotilla. Maria Kaisa Aula meni myös 27-vuotiaana kirkkaasti läpi, ja nyt minä sattumalta samanikäisenä. Kyllä Lapissa tunnutaan luottavan nuoriin naisiin, heitä on nostettu sieltä eteenpäin.”

Kulmuni kokeekin sukupuolestaan olleen hyötyä – nuoret naiset herättävät ainakin median kiinnostuksen, ja uskottavuus ansaitaan Kulmunin mielestä asiakysymysten kautta.

Lapin kuntapolitiikasta on viime aikoina kuulunut kummia. Kittilän kunnanvaltuuston suhmurointeja Kulmuni sanoo seuranneensa vain median välityksellä. Helsingistä Kittilään kunnanjohtajaksi tullut Anna Mäkelä on kertonut julkisuudessa tytöttelystä ja seksistisistä kommenteista.

Eikö Kulmuni ole kokenut vastaavaa?

”Ehkä olen taidokkaasti onnistunut unohtamaan, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varmaan niitä monenlaisia tölväisyjä tulee”, hän sanoo.

Puolueessaan Katri Kulmuni näkee sukupuolten tasa-arvon osalta vielä korjattavaa, vaikka asetteleekin sanansa varovasti. Keskustan eduskuntaryhmään äänestettiin kevään vaaleissa 35 miestä ja vain 14 naista, mikä toki asettaa haasteita.

Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä puhui sukupuolijakauman tasapuolisuuden tärkeydestä hallitusneuvottelijoiden kohdalla, mutta käytännössä keskustan neuvottelijoista naisia oli pienin prosenttiosuus kokoomukseen ja perussuomalaisiin verrattuna. Myös ministereissä lukemat ovat tällä hetkellä 4–2 miesten hyväksi.

”Keskustalla on vahva naisjärjestö, ja koen sen olemassaolon edelleen tarpeelliseksi. Ehkei puolueessa ole osattu myöskään luoda kannustusta puolueen johtajiksi päätyneille naisille. Toivon, että Juha Sipilä omalta osaltaan tuo uusia toimintatapoja tähänkin asiaan”, hän sanoo pilke silmäkulmassa.

Haastatteluhetkellä toukokuussa Kulmuni mieli selvästi vielä hallitukseen. ”Kymmenentuhatta ääntä Lapista, yhdestä vähäväkisimmistä vaalipiireistä… Mutta ei mopolla mahdottomia”, hän sanoi tuolloin mietteliäänä.

Sipilän poliittiset painotukset näkyivät lopulta myös hänen ministerivalinnoissaan. Uusista kansanedustajista Sipilä nosti ministeriksi yritysjohtajana, hallitusammattilaisena ja hyväntekeväisyyskasvona tunnetun Anne ­Bernerin Uudenmaan vaalipiiristä.

Kulmuni sai kuitenkin arvokkaat valiokuntapaikat talous-, laki- ja suuressa valiokunnassa sekä ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä. Hänet valittiin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäseneksi ja Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaksi.

Kulmunin tähden on huomattu kimaltavan kirkkaasti, ja hänelle pedattaneen siis monipuolista kokemusta tulevaa varten. Hän pyrki viime kesänä keskustan varapuheenjohtajaksi, mutta hävisi niukasti Anu Vehviläiselle. Ensi kesän puoluekokouksessa Kulmunilla olisi uusi mahdollisuus, mutta päätöstä pyrkimisen suhteen hän ei ole vielä tehnyt.

”Ei pidä poteroitua tiettyihin politiikan sektoreihin oman sukupuolen perusteella. Itse haluan nimenomaan olla keskustelemassa ja tekemässä talouspolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa.”

Hän näkee jaottelut ”koviin” ja ”pehmeisiin” politiikan alueisiin lopulta keinotekoisina.

”Hyvinvointikysymyksiin liittyvät ratkaisevana osana sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden uudistaminen. Sitten ollaankin nopeasti aika isojen rakenteellisten ja julkisen talouden kysymysten äärellä. Se on myös mielessä koko ajan, että samat ihmiset voivat olla sekä julkisten palveluiden käyttäjiä että niitä, jotka näistä asioista pystyvät myös päättämään. Asiakkaan tai ihmisen, ja toisaalta rakenteista päättävän talousviisaan ei välttämättä tarvitsisi olla vastakkain.”

Millaiset voimat keskustassa Katri Kulmunin mielestä nykypäivänä vaikuttavat? Onko alkiolaisesta idealismista, talonpoikaisuudesta ja eliitin vastaisuudesta vielä jotakin jäljellä?

”Keskusta on onnistunut muuntautumaan yleispuolueeksi, kun muissa maissa vastaavat maaseutupuolueet ovat hävinneet puoluekartalta. Jos edelleen olisimme maaseudun tai maatalousväestön puolue, niin meidän kannatushan olisi varmaankin neljä prosenttia. Maatalouden ylläpitäminen ja maatalousyrittäjien asia on meillä toki agendalla, mutta varsinainen etujärjestö on MTK”, Kulmuni vastaa.

Santeri Alkion tekstit ovat mielenkiintoisia, hän on ollut aikanaan radikaali tyyppi. Keskustassa on vahva sosiaaliradikaalilinja. Jos miettii nykyistäkin työelämää tai aikanaan maatalousväestöä, on niin paljon väliinputoajia. Kyllähän keskustan näistä pitäisi saada kiinni ja parantaa heidän asemaansa.”

”Pohjavireenä keskustan politiikassa täytyy olla alueiden välinen tasa-arvo, koko Suomen kehittäminen ja vahva sosiaalinen tunto. Siinä on minusta keskustan omaleimaisuus, sen olemassa olon syy ja edellytys”, Kulmuni kiteyttää.

Kuinka sosiaaliradikaaliin linjaan ja kriittisyyteen auktoriteetteja kohtaan sopii hallituksen raju leikkausohjelma, joka asettaa pienituloisimmat maksajiksi? Sen pohjaksi on mukisematta otettu valtionvarainministeriön virkamiesten tekemät laskelmat talouden sopeuttamistarpeista.

Kulmuni selittää tuttuun tapaan, kuinka ennen vaaleja keskusta puhui 2,3 miljardin leikkaustarpeesta, nyt sen sijaan puhutaan julkisen talouden alijäämän ja kestävyysvajeen kokonaisuudesta, mikä hänen mukaansa selittää suuremmat leikkauslukemat.

Edellisen hallituksen leikkaukset osuivat Kulmunin mielestä kaikista pahiten pohjoisille alueille. Eniten Kulmunia kismittivät koulutusleikkaukset, jotka hänestä tuntuivat kohdennetun erityisesti Lappiin.

”Esimerkiksi Länsi-Lapissa ammattioppilaitoksesta leikattiin kolme kertaa niin paljon kuin muualla maassa. Kyllähän se oli kova kohtalo, ja kyllä se on tuntunut siellä.”

Erehdyttävän samankaltaista keskustavetoisen hallituksen nykypolitiikkaa hän kuitenkin perustelee sillä, ettei ongelmia voi jättää tulevien päättäjäsukupolvien hoidettavaksi. Leikkauk­set ovat välttämätön pakko, kunhan alueellisen kohdentumisen oikeudenmukaisuudesta huolehditaan.

Tietohallinnon säästöt, digitalisaatio ja byrokratian sekä työllistymisen esteiden purkaminen toistuvat hänenkin puheissaan ratkaisuina ongelmiin häivyttäen talouspolitiikan isomman kuvion. Hän tulee kuitenkin sanoittaneeksi keskustaa vaivaavan sokean pisteen, ristiriidan puolueväen sanojen ja puoluejohdon tekojen välillä. Teoista on tähän mennessä vastannut melkoisen yksinvaltaisesti puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä.

”Myös keskustan sisällä on nytkin paljon puhuttu ja kritisoitu sitä, miten talous- ja arvokysymykset sopivat samalle kartalle. Asiat saattavatkin ikään kuin heittää käänteisesti. Keskustan sisällä on aina se perusklangi, ollaanko oikealla ja vasemmalla, jos tätä perinteistä poliittista karttaa ajattelee. Vaikka puhutaan porvarihallituksesta, keskustalaisten on vaikea kokea itseään porvareiksi. Alkiolainen, sosiaalireformistinen linja on nimenomaan siinä poliittisen kartan keskiössä. Itse ­koen olevani äärikeskustalainen.”

Kulmuni ei myönnä tai tunnista keskustan ja keskustanuorten lähteneen liberalistikelkkaan retoriikassaan.

Nähtäväksi jää, nouseeko puolueväen erimielinen osa kapinaan leikkauspolitiikkaa vastaan vai jääkö se auttamatta puheenjohtajajyränsä alle. Jo hetken Kulmuni ehti huolestua itselleen tärkeiden tiehankkeiden kohtalosta leikkausten keskellä. Lopulta 600 miljoonan lisäpaketti tiestön korjausvelan taittamiseksi meni hallitusneuvotteluissa läpi.

”Puhutaan paljon arktisista mahdollisuuksista ja Koillisväylästä, kansainvälisestikin. Samalla pohjoisilla alueilla ei ole esimerkiksi kunnon tiestöä tai nettiyhteyksiä. Ei ole montaa vuotta siitä, kun puhelimetkaan eivät kuuluneet kunnolla joissain osissa Lappia. Juhlapuheet ja suuret visiot eivät ole aivan kohdanneet realiteetteja.”

Julkisen vallan liikenneinvestoinnit ovatkin Kulmunille yksi keino laittaa talouskasvua liikkeelle. Kotisivuillaan hän kirjoittaa Urho Kekkosen aikoinaan lanseeraamasta Lapin suuresta investointiohjelmasta ja siteeraa Kekkosta: ”Onko maallamme malttia vaurastua?”

Tulevat hallituskumppanitkin asettavat haasteita poliittisen linjan löytämiselle.

”Tässä on kova paikka. Jos katsoo historiallisesti, niin keskustalle on usein käynyt aika huonosti kokoomuksen kanssa hallituksessa. Nyt uudella luottamuksella lähdemme yhteistyötä rakentamaan. Keskustan rooli tässä on olla sosiaalinen oikeudentunto ja tuoda alueellisia näkökulmia esille”, hän kuvaa.

Kokoomuksessa ollaan oltu valmiimpia heikentämään palveluita syrjäseuduilla. Kulmunin mukaan vapaus valita asuinpaikkansa ei voi tarkoittaa sitä, ettei oikeus universalistisiin, tasa-arvoisiin terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluihin enää pätisi.

Häntä hymyilyttävät myös perussuomalaisten puheet ”viherveroista”. Ensimmäisessä eduskuntapuheenvuorossaan kesäkuun alussa Kulmuni kehui hallituksen energialinjauksia, joiden mukaan riippuvuutta kivihiilestä ja tuontiöljystä vähennetään ja bioenergiaa lisätään.

”70-luvulla keskustanuorten ja puolueenkin vaalimainoksissa puhuttiin vihreästä aallosta ja vihreästä liikkeestä ennen kuin nykyinen vihreä liike oli Suomeen vielä rantautunutkaan. Talonpoikainen käsitys luontosuhteesta on, että luonto pitäisi jättää tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin sen on itse saanut. Minun sukupolvellani on vastuu näistä asioista.”

Kulmunin mukaan luontoa ei kuitenkaan pidä ”museoida”. Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa luonnonvara-ala on hänen mukaansa viimeisten parinkymmenen vuoden aikana työllistänyt niin, että työttömyysprosentit näillä alueilla ovat Norjan ja Ruotsin pienimpiä.

Samanlaisia strategisia valintoja hän odottaa nyt Suomelta, jotta Lapin kaoottinen työllisyystilanne ja hänen kotiseutunsa 25 prosenttiin kohonnut nuorisotyöttömyys saataisiin kuriin. Kulmunille luonnonvaroissa piileekin tuleva talouskasvu.

Kulmuni2

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: