big_fimage.jpg

Terävintä kärkeä

Teksti Kati Pietarinen

Kuusi vuotta sitten Voima torppasi kirjailija Hassan Blasimin novellitarjouksen. Nyt hän on maailmankirjallisuuden tähti.

Marraskuussa 2008 Voimaan saapui sähköposti arabian kielen tutkija Marko Juntuselta, joka tarjosi julkaistavaksi kääntämäänsä novellia.

Hassan Blasim on Helsingissä asuva 34-vuotias irakilainen kirjailija-elokuvaohjaaja. Hän on tehnyt YLE:lle kolme dokumenttia ja toimittaa laajaa irakilaiskirjailijoiden nettilehteä Iraqstory.comia. Hassanin novelleja on julkaistu englanninnoksina Britanniassa.

Voima kieltäytyi tarjouksesta.

Kuusi vuotta myöhemmin tiukkakatseinen Hassan Blasim istuu kalliolaisessa Rytmi-baarissa puolityhjän tuopin ja tietokoneen ääressä.

”Toivottavasti saat selvää tönkköenglannistani”, Blasim pahoittelee.

Kirjailijasta on tullut kuuluisuus. Blasimin vuonna 2009 englanninnoksena julkaistu esikoisnovellikokoelma Vapaudenaukion mielipuoli sai väkevät kehut The Guardianissa ja The Independentissä.

Mustan huumorin sävyttämät, väkivaltaiset ja maagiset novellit tekivät vaikutuksen. Independent-lehti nosti kirjan vuonna 2010 ehdokkaaksi ulkomaisen fiktion palkinnolleen, jonka saajien joukossa on nobelisteja ja muita kirjamaailman supertähtiä.

Kansainvälisesti tunnetun Blasimista teki vuonna 2013 julkaistu novellikokoelma Irakin Purkkajeesus. Sillä Blasim sitten pokkasi Independentin palkinnon vuonna 2014, ensimmäisenä arabiankielisenä kirjailijana.

Bagdadissa kasvanut Hassan Blasim tiesi haluavansa kirjailijaksi jo teininä. Silti hän päätyi ensin elokuvaohjaajaksi.

”Kysyin kaveriltani, mitä minun kannattaa opiskella, jos haluan kirjailijaksi.”

Ystävä keksi ehdottaa elokuva-alaa. Elokuvakoulussa Blasim teki harjoitustöinä boheemille taideopiskelijalle tyypillisiä lyhytelokuvia, joissa hän näytti vihaisuutensa.

”Kun tein dokumentin köyhästä tyypistä, salaisen poliisin miehet uhkailivat minua.”

Blasim pakeni ensin vuonna 1998 Pohjois-Irakin Kurdistaniin. Sieltä hän päätyi pitkien mutkien kautta Eurooppaan. Suomesta hän sai turvapaikan vuonna 2004.

Blasim ei ole ainoa irakilaisen kulttuuridiasporan tähti, joka elää täällä: Irakin purkkajeesuksen esipuheessa hän kiittää video- ja installaatiotaiteestaan tunnettua Adel Abidinia.

”Olemme samanikäisiä ja opiskelimme Bagdadissa samassa taideakatemiassa, mutta tutustuimme vasta Suomessa. Adel opiskeli maalausta iltakurssilla. Yliopistolla oli aina pientä kilpailua, eivätkä elokuvaopiskelijat pitäneet maalaajista, joten siellä emme koskaan kohdanneet.”

Blasim on tietoisesti paennut maahanmuuttajataiteilijan roolia.

”Täällä on paljon pieniä rahoja, joita voi hakea puuhastellakseen maahanmuuttajana jotain pientä, ja silloin jää siihen lokeroon. Tein alkuvuosina Suomessa pari dokumenttia Ylen Basaari-ohjelmaan, mutta en pitänyt siitä, että maahanmuuttajille tarjotaan kapeaa tilaa tehdä juttuja maahanmuutosta.”

Blasimin matka näkyy miehen novelleissa, jotka kulkevat eri aikakausien Bagdadista Iraniin, Turkkiin, Bulgariaan, Unkariin ja lopulta suomalaismaisemiin.

Konkreettisista tapahtumapaikoista huolimatta novellien todellisuutta hallitsee Blasimin luoma älytön mutta ymmärrettävä maailma. Novellissa Jäniksenä vihreällä vyöhykkeellä lakitekstejä lueskeleva Hajjar ja kulttuurieliitin kanssa Facebook-väittelyitä käyvä Salsal odottavat bagdadilaisessa omakotitalossa komennusta terrori-iskun tekoon, kun lemmikkikanin häkkiin ilmestyy muna.

”Tiedän paljon kirjallisuudesta ja haluan kirjoittaa jotain erilaista. Mutta lopulta muoto vain tulee, en minä suunnittele kirjoittavani surrealismia”, Blasim kuvailee.

Blasim myöntää teini-iän suosikeikseen Franz Kafkan ja maagisen realismin esi-isäksi kuvaillun argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin.

”Mutta vaikutteet tulevat kaikkialta, kirjojen lisäksi elokuvista ja taiteesta. Novelliin Jäniksenä vihreällä vyöhykkeellä sain idean tamperelaiskirkon taulusta.”

Blasimin luomaa maailmaa leimaa silmitön väkivalta: jokaisessa hänen kahden kokoelmansa 26 novellista joku henkilöistä kuolee väkivaltaisesti.

”Jos olisin metsässä aikaa viettänyt suomalaiskirjailija, voi olla, että kirjoittaisin metsästä. Ranskalaiskirjailija Pariisista istuu joen rannassa ja kirjoittaa siitä. Olen irakilainen, ja Irakissa väkivallasta on tullut arkea. Lapsena näin kuolleita kadulla – ja edelleen, nyt sitä herää aamulla ja näkee Isisin tappamat ihmiset.”

Blasim ei ole yllättynyt Isisin menestyksestä.

”Näin jo vuosia sitten, että sisällissota tulee syvenemään. Shiioilla ja sunneilla opettajat opettavat uskontoa eri tavoin. Nuori sukupolvi on kasvanut Yhdysvaltain valloituksen jälkeiseen kaaokseen ja sotaan.”

Irakin purkkajeesuksen niminovellin nimihenkilö, masentuvainen, tutkakuvia keräävä Daniel pohtii näännyksiin asti kysymystä siitä, miten ihminen voi elää normaalia elämää tuhoutuvassa maailmassa. Omassa elämässään Blasim on ratkaissut tämän ongelman mielikuvituksen avulla.

”Ne kliseet, että elämä on kuin unta tai fiktiota, auttoivat minua Irakissa. Jos sinut vangitaan ja sinua kidutetaan, masennut, jos ajattelet, että tällaista käy vain sinulle. Kun tietää, että on vain pieni osa ihmiskuntaa, tätä meidän elämäämme fiktiota, oma kohtalo ei satuta niin paljon.”

Autopommi-iskuista, silvotuista ruumiista, elävältä hautaamisista ja joukkoraiskauksista huolimatta Blasimin novellit eivät ahdista. Runollisen, lakonisen kielen ja älyttömien tapahtumakulkujen ansiosta niissä on hullua, vertauskuvallista filosofisuutta ja kummaa keveyttä.

”Huumori on toivoa. En näe maailmaa mustana. Kuulostaa ehkä romanttiselta, mutta kaikesta kivusta huolimatta uskon elämään.”

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu