big_fimage.jpg

Selityksiä, joita kukaan ei kaipaa

Teksti Petri Rautiainen

Kuntoutujien kirjallisuuspiiri julkaisi runoteoksen, jossa ei jäädä elämänkolhujen määräämiksi.

”Eläkkeelle ennen eläkeikää/Täynnä selityksiä/Joita kukaan ei kaipaa.” Anne-Maria Rasinpuro käsittelee ennenaikaiselle eläkkeelle jäämistä Turun Seudun Vammaisjärjestöjen ry:n ylläpitämän Happy Housen kirjallisuuspiirin syyskuussa julkaisemassa runokokoelmassa Runopuu. Kirjallisuuspiirin kuuluu mielenterveyskuntoutujia, pitkäaikaissairaita, eläkeläisiä ja heidän lähiomaisiaan.

Runopuun runot kuvastavat suuria elämänmuutoksia, kuten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä sekä liikenneonnettomuudessa saadun aivoruhjevamman seurauksia. Osa runoista kertoo suoraan siitä, miten rankkaa on, kun mullistuksia pitää perustella työkykyä vaativalle ja ihannoivalle yhteiskunnalle.

Marjaana Orava kertoo runossaan siitä, miten muka liian aikaisin eläkkeelle jäänyttä satuttaa, kun muut kadehtivat vapaa-aikaa ja valittavat veronmaksajien rahojen käytöstä.

Kokoelmateos on silti muutakin kuin traagisia kohtaloita. Saadut kolhut eivät määritä runoilijoita. Elämässä on muutakin, ja suru saa runojen kautta mittakaavaa. Ilon, huumorin ja rauhan oivalluksia löytyy runoissa niin luonnosta kuin elämän sattumuksista. Välillä kuvitellaan uusiksi oma syntymä, välillä pysähdytään tarkkailemaan oravaa.

Runokokoelman päättää Anne-Maria Rasinpuron runo, joka asettaa paljoa lupaavan MINÄ-poliitikon lopulta vanhainkotiin, jonka seinät rapistuvat lupauksista huolimatta.

Lukijoille Runopuu antaa ajattelemisen aihetta helposti keskustelusta syrjään jäävistä ja siinä uhriutettavista kuntoutujista. Tekijöilleen runoilu ja kirjallisuuspiiritoiminta on antanut luvan kuvitteluun ja asioiden käsittelyyn kirjallisuuden kautta.

Kirjaan kirjoittanut Raija Mäntylä ei juuri lukenut ennen lähtemistään mukaan kirjallisuuspiirin. Nykyään lukemisen lisäksi tulee kirjoitettua runo aina kun sopiva idea tulee mieleen.

”Mielikuvitus on kasvanut. Kun runoa kirjoittaa, niin sitä saa muokata eri suuntiin. Tyttäretkin ovat tykänneet”, hän kertoo.

Rasinpuro taas on kirjoittanut pitempään. Eläkkeelle jäädessä siitä tuli hänelle uusi identiteetti työn tilalle.

”Silloinkin kun en kirjoita, niin minulla on mahdollisuus kirjoittaa”, hän kertoo.

Runoilu on myös purkautumiskanava.

”Aiemmin olisin lähettänyt kirjeen virastoon, mutta nyt voin kirjoittaa runon. Helpottavaa, ettei tartte mennä riitelemään, vaan on keino käsitellä se tarinana”, Rasinpuro naurahtaa.

Runopuu-teosta saa ostaa Turun Happy Housesta.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu