big_fimage.jpg

Näkökulma: Kuntakokeilun koutsit eivät innosta kaikkia

Teksti Ida Kohma

Kirjoittaja istui elokuussa tunnin eräässä kuntakokeilun tilaisuuksista. Tapahtumassa näytti siltä, että hankkeesta kertoneet eivät tiedä, miten käy niiden, jotka eivät siihen syystä tai toisesta halua osallistua. TE-toimistojen hupeneminen ja palveluiden painottuminen vain kuntakokeiluun osallistuville vaikuttaa siltä, että siitä kieltäytyvä vetää lyhyen korren.

Heinäkuussa sain kutsun saapua infotilaisuuteen, jossa pitkäaikaistyöttömille esiteltäisiin Työllisyyden kuntakokeilu. Kokeiluun osallistumalla työtön työnhakija pääsee ”tavoitteelliseen työelämään tähtäävään uravalmennukseen”.

Paikalle meneminen on pakollista, koska tilaisuuden päätteeksi osanottajien työnhakua jatkettaisiin ilmoittautumista vastaan. Muuten työnhaku katkeaa ja työttömyystukea pitää hakea uudelleen.

Suomessa on vuoden 2012 syyskuusta lähtien ollut käynnissä työllisyyden kuntakokeilu. Työ- ja elinkeinoministeriö kertoo, että ”keskeistä kokeilussa on uusien palvelujen ja toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto”.

Infotilaisuuksia on ollut ainakin tämän kevään ja kesän aikana, ja niitä järjestetään Helsingissä kahdesti viikossa.

Yhdeksältä elokuisena aamuna minä ja kuutisenkymmentä muuta pitkäaikaistyötöntä istumme Kalliossa, Yrityslinnan juhlasalissa. Hankekoordinaattori puhuu ja aloittaa powerpoint-sulkeiset. Minua tympii heti alusta saakka, koska olisin voinut lukea kalvot myös verkosta. Nyt tuntuu, että info herättää enemmän kysymyksiä kuin se tarjoaa vastauksia.

Olen kuullut ”työllistävistä” ja ”motivoivista” kursseista ja perehdytyksistä useilta ihmisiltä, jotka eivät ole näihin tilaisuuksiin itse hakeutuneet tai halunneet, mutta jotka on sellaisiin lähetetty. Yhtäkkiä löydän itseni moisesta kymmenien muiden kanssa. Mikä tämä Yrityslinna ylipäätään on, ja miksi minä, jota ei pakkotyöllistyminen kiinnosta, olen siellä?

Minuun, niin kuin moniin muihinkaan, ei juurikaan vetoa työkkärin koulutukset, enkä ole näihin itse koskaan hakeutunut. Haluan itse päättää minua koskevista asioista, mutta kutsukirjeessä mainittiin tilaisuudessa kerrottavan kursseista, jotka voisivat edesauttaa työllistymistä. Ehkäpä sitä voisi miettiä ensiapukoulutusta tai muuta, josta voisi oikeasti olla minulle hyötyä tulevaisuudessa, ajattelin. Ei niinkään työllistymisen, vaan itseä kiinnostavien taitojen kartuttamisen kannalta. Maahanmuuttajilla on mahdollisuus opiskella suomea muun muassa hoito-, ravintola- ja siivousaloja varten. Kuinka sopivaa, sillä meille kerrotaankin tilaisuuden alkumetreillä, että voisi olla hyvä miettiä alanvaihdosta, sillä vartiointi-, kuljetus-, hoito- ja siivousalalla riittää töitä, kun taas muuten menee huonosti.

Helsingissä on työttömiä enemmän kuin koskaan 2000-luvulla.

Tilaisuuden osanottajille jaetaan laput, jotka allekirjoittaessaan osallistuja hyväksyy sen, että eri tahot, eli kuntakokeilussa toimivat Helsingin kaupungin työntekijät sekä Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston, Helsingin talous- ja velkaneuvonnan sekä uravalmennuksen palveluntuottajan työntekijät voivat vaihtaa tietoja asiakkaasta, eli työttömästä työnhakijasta. Samalla allekirjoittanut näyttää vihreää valoa valmennukselle ja jää odottelemaan valmentajan yhteydenottoa.

Useat lähelläni istuneet ryhtyvät ennen itse tilaisuuden alkua rustaamaan nimmareitaan suostumuspaperiin. Kerron heille, että kokeiluun ei ole pakko suostua, ja moni jääkin odottamaan infon tarjoamia vastauksia kysymyksiin ennen allekirjoittamista.

Mikäli käsitin oikein, kaikkia palveluita, kuten joitakin kursseja sekä talousneuvontaa, tarjottaisiin vain niille, jotka lähtisivät kuntakokeiluun mukaan.

Tarkistan asian tilaisuuden jälkeen, ja minulle kerrotaan, että ainakaan talouspalveluja ei TE-toimiston kautta saa, vaan kuntakokeiluun on erikseen palkattu ihmisiä neuvomaan talousasioissa, kuten velkajärjestelyissä ja etuuksia koskevissa kysymyksissä.

Esitän kysymyksiä heti tilaisuuden alussa, koska olen ymmälläni muun muassa TE-keskuksen sekä työnhakijan roolista kuviossa. Eräs henkilö kysyy jälkeeni että, mistä saamme kalvot luettavaksemme, johon projektikoordinaattori Anne Raivio reagoi tiedustelemalla, onko kysyjä toimittaja. Minulta ei moisia kysellä.

Hetken päästä tivaan vastausta siihen, voiko työtön työnhakija asioida entiseen tapaan työ- ja elinkeinotoimistossa. Raivio toteaa, että ”luultavasti TE-toimipisteeseen voi jättää yhteydenottopyynnön”. Minua ihmetyttää, miten puolueellinen asian esittelijä voi olla. Tuntuu, että työkkäriä ei kannata pitää minkäänlaisena vaihtoehtona kuntakokeilun tarjoamille mahdollisuuksille.

Selviää, että kuntakokeiluun osallistuessaan työ- ja elinkeinotoimiston virkailijan ja työttömän työnhakijan välisen kommunikaation sijaan asiakas aloittaa suhteen uravalmentajan kanssa, joka ”koutsaa”. Valmentajan tarkoitus on saada työnhakija mahdollisimman nopeasti työhön tai koulutukseen. Tapaamiset valmentajan kanssa eivät suinkaan jatku ikuisesti, vaan niitä on rajallinen määrä, yhteensä 10–40 tuntia.

Infon mukaan TE-toimisto kutsuu tapaamisiin ja ohjaa tilaisuuksiin, ja mikäli niihin ei osallistu, työnhaku katkeaa.

Amiedu, joka valmennusta tarjoaa, mainostaa kouluttavansa yksilöitä ja kehittävänsä työyhteisöjä.

Voimassa heinäkuussa julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka työ- ja elinkeinotoimistot ovat katoamassa ja niiden myötä työttömien työnhakijoille tarkoitetut palvelut. Tilalle tarjotaan työnantajille räätälöityjä palveluita ja hankkeita.

Pari vuotta sitten omassa toimipisteessäni asioidessani virkailija oli itsekin ihmeissään järjestelyistä, eikä silloin tiennyt, mihin hänet mahdollisesti siirretään. Hän myös avoimesti kertoi, että ne, jotka eivät uusiin toimistoihin halua siirtyä, jäävät ilman työpaikkaa. Kuuntelin ja yritin lausua kannustavia sanoja, sekä luoda epäluuloa pompottelevaa työnantajaa kohtaan. Olihan kyseinen toimipiste avattu vain muutamaa vuotta aiemmin, eikä tuommoinen kiristäminen muutenkaan kuulostanut kivalta.

Helsingissä työ- ja elinkeinotoimistoja onkin lakkautettu ahkeraan. Hakaniemen toimisto muutti tammikuussa Pasilaan, Itäkeskuksen ja Malmin konttorit suljettiin heinäkuussa. Toimintoja on keskitetty Pasilaan, mutta se, miten työkkärivirkailijan puheille pääsee, jäi minulle epäselväksi.

Kysyn asiasta elokuun tilaisuudessa useaan otteeseen, mutta hankekoordinaattori ei osaa siihen vastata. Niinpä käytävästä haetaan TE-toimiston työntekijä, joka myöskin arvelee, että työ- ja elinkeinotoimistossa saa vielä tavata TE-toimiston virkailijoita. Ainakin TE-keskuksen nettisivujen mukaan henkilökohtainen käynti on vielä mahdollista, vaikka palveluita ollaankin siirretty verkkoon.

Vieressäni infotilaisuudessa istunut tuttavani valittelee, kuinka Itäkeskuksessakaan ei enää ole kunnon työkkäriä, ainoastaan pieni koppi, jonne ei saa aikoja. Uravalmentajan tapailu tapahtuu Amiedun toimipisteessä Pitäjänmäellä, eli mistään lähipalvelusta ei ole kyse esimerkiksi Itä-Helsingissä asuvan kannalta.

Itse en lainkaan pitänyt siitä, että joudun menemään tähän infotilaisuuteen kymmenien muiden ihmisten kanssa. Työttömyyttäni koskevissa tilanteissa haluan vastauksia esittäessäni kysymyksiä, enkä halua ylimääräisten ihmisten tietävän, mikä työllisyysstatukseni on ellen itse sitä halua kertoa. Tapasin tuollakin tilaisuudessa vanhan tutun, joka välittömästi alkoi selittää, kuinka on aloittamassa koulun, eikä hänen tarvitsisi olla kyseisessä tilaisuudessa.

Mietinkin miksei tätä infoa voinut saada työkkärivirkailijalta ennen kuin osa toimistoista lakkautettiin ja kun niissä oli vielä mahdollista asioida suhteellisen helposti. Miksi meidät pitkäaikaistyöttömät kasattiin samaan saliin, kun työttömyyteenkin liittyy häpeää ja nolostelua? Koen, että yksityisyyttäni loukataan ja jo se on omiaan herättämään minussa epäluuloisuutta kuntakokeilua kohtaan.

Kuntakokeilun tavoite on ”katkaista passiivinen työttömyys”. Mutta missä vaiheessa minusta tehtiin passiivisesti työtön? Itse ainakin olen aktiivisesti vieroksunut minulle tarjottuja töitä, joihin en sovellu tai halua. Olen opiskellut ja kartuttanut verkostoja ja työkokemusta, enkä suostu mihin tahansa työhön, mikä jonkun virkailijan mielestä minulle sopisi. Olenkin vuosien varrella jokusen kerran joutunut torpedoimaan työkkärivirkailijoiden esittämiä älyttömiä ehdotuksia.

En itse ollut edes hahmottanut sitä, että olen pitkäaikaistyötön ennen kuin se minulle kirjeessä kerrottiin. Eikä asia ole minua hirveästi vaivannut, mutta olenkin itse halunnut päättää milloin ja minkälaista työtä haen ja otan vastaan.

On varmasti monia, joiden mielestä verkkopalvelut riittävät. Työnhaun uusiminen ja kysymysten esittäminen ja vastausten niihin saaminen saattaa onnistua netissä hyvin. Ja on varmasti niitäkin, jotka kokevat käynnit valmentajalla hedelmällisiksi. Itse suhtaudun kriittisesti ”Iloisesti ja tehokkaasti työelämään” -asenteeseen ja vastustan pakkotyötä ja -työllistämistä, enkä näin ollen suostu yrityshenkisiin työllistämistoimenpiteisiin.

Mutta lienee myös niitä, jotka haluaisivat tavata virkailijan, jonka tehtävä olisi tukea työnhakijaa sen sijaan, että ihmisiä yritetään työntää eri aloille, koska omalta – tai muuten vaan itselle mieluisammalta – alalta ei löydy vähään aikaan tai lainkaan töitä. Jos työtön työnhakija selviää työttömyystuilla ja itse toimii itselleen parhaalla tavalla, ei voi olla niin, että työtön ajetaan väkisin alalle, jolle hän ei halua. Valtion tai kunnan virkailija voi näyttäytyä joillekin niin suurena auktoriteettina, että heidän tekemistään työtarjouksista tai kurssisuosituksista kieltäytyminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, vaikkei niihin haluaisikaan tarttua.

Lienee varmaan niitäkin, jotka ottavat valmennuksen vastaan, ja osaa ei varmaan alanvaihtokaan haittaa niin paljoa kuin työttömyys, vaikkei vaihto tapahtuisi omasta aloitteesta,.

Kieltäydyn kuntakokeilusta, koska minulla on tunne, että meitä tsemppaamaan palkattu koutsi voisi ärsyttää, ja mahdollisesti painostaa minua enemmän kuin työkkärin virkailijat ja koska olen tähänkin mennessä pärjännyt itse.

Häivyn kesken tilaisuuden, koska olen jo uusinut työnhakuni, eikä tilaisuus vakuuta minua. En ole ainoa, joka lähtee, vaan imussani karkaa muutama muukin.

Syyskuussa, kun kirjoitan tätä, postiluukusta tipahtaa kutsu jälleen samanlaiseen kuntakokeilua mainostavaan infotilaisuuteen, reilu kuukausi kuvailemani tilaisuuden jälkeen. Osallistuminen kuntakokeiluun vapaaehtoista, my ass.

Nimimerkki Ida Kohma on helsinkiläinen työtön, joka tekee valikoivasti pätkätöitä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Häiriköt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *