big_fimage.jpg

Tekosyynä vapaus

Teksti Airin Bahmani & Bruno Jäntti

Kiikaroiko Yhdysvallat uutta kohdetta? Iranilaiset demokratia-aktivistit sanovat, että hyökkäyksellä uhkailu vain heikentää maan ihmisoikeustilannetta. Hyökkäys tuhoaisi demokratiahaaveet lopullisesti. Niin on käynyt ennenkin.

Osa artikkelista on julkaistu Voimassa 4/2013.

Yhdysvalloissa on tuotu helmikuussa kongressiin käsiteltäväksi päätöslauselma, joka saattaa madaltaa kynnystä sotilaallisten hyökkäystoimien aloittamiselle Irania vastaan.

Senaattoreiden Lindsey Grahamin (reb.) ja Robert Menendezin (dem.) mukaan nimetyllä Graham–Menendez-päätöslauselmalla on vankkaa tukea sekä senaatissa että edustajainhuoneessa. Siinä todetaan, että mikäli Israel päättää hyökätä Iraniin ”tulee Yhdysvaltain seistä Israelin rinnalla ja antaa diplomaattista, sotilaallista ja taloudellista tukea Israelin hallitukselle”.

Iranin sotilaallinen kapasiteetti on vaatimattomampi kuin Yhdysvaltain ja Israelin esittämät tulkinnat antavat ymmärtää. Se ilmenee Yhdysvaltain sotilastiedustelun vuonna 2010 Yhdysvaltain kongressille laatimasta selvityksestä. Raportti kuvailee Iranin asevoimien rakennetta ”puolustukselliseksi” ja toteaa Iranin sotilasbudjetin olevan ”alhainen” Lähi-idän muihin valtioihin nähden.

Myös Yhdysvaltain puolustusministeriö vuonna 2010 tekemän selvityksen mukaan Iranin kyky sotilaalliseen voimankäyttöön rajojensa ulkopuolella on ”vähäinen”.

Vuoden 2012 Global Militarisation Index listasi Israelin maailman militarisoiduimmaksi valtioksi. Iran löytyy indeksistä sijalta 34. Ykkössijaa pitävän Israelin lisäksi myös kaikki muut Lähi-idän valtiot ovat Irania militarisoidumpia, Qataria ja Jemeniä lukuun ottamatta.

Ihmisoikeuksien tila Iranissa on pitkään pysynyt heikkona. Amnesty Internationalin vuoden 2012 raportista käy ilmi, että ilmaisu- ja kokoontumisvapautta rajoitetaan voimakkaasti.

Toimittajat ilman rajoja listasi Iranin sijalle 174 vuoden 2013 sananvapausindeksissä. Iranin hallitus kontrolloi suoraan tiedotusvälineitä ja puuttuu säännöllisesti valtiokontrollin ulkopuolisten tiedotusvälineiden toimintaan. Hallitus on lakkauttanut useita sanomalehtiä, sulkenut nettisivustoja ja estänyt ulkomaisten satelliittikanavien lähetyksiä.

Journalisteja, poliittisia aktivisteja, dokumentaristeja ja muita elokuvan tekijöitä, opiskelijoita ja yliopistojen henkilökuntaa on pidätetty ja kidutettu hallituksen politiikkaa arvostelevien näkemystensä vuoksi.

Graham–Menendez-päätöslauselmassa Yhdysvaltojen aseellista sekaantumista Israelin ja Iranin konfliktiin perustellaan muun muassa Iranin ihmisoikeusloukkauksilla.

Vuonna 2010 kansainvälinen Iranin ihmisoikeuksia ajava järjestö ICHR julkaisi raportin, Raising Their Voices: Iranian Civil Society Reflections on the Military Option, johon on koottu Iranin tunnetuimpien ihmisoikeusaktivistien – kuten juristien, professorien ja journalistien – tulkintoja Iraniin kohdistettavan sotilaallisen hyökkäyksen todennäköisistä seurauksista.

Raportti korostaa, että Yhdysvaltain tai Israelin mahdollinen hyökkäys Iraniin ja hyökkäyksellä uhkaaminen ovat ihmisoikeusloukkaus, johon kansainvälisen yhteisön on reagoitava. Raportissa arvostellaan sitä, että Iranin ihmisoikeustilanne on pyritty esittämään yhtenä perusteena sotilaalliselle voimankäytölle.

”Sotilaallinen hyökkäys Irania vastaan tehtäisiin ilman minkäänlaista laillista oikeutusta ja se olisi rikos”, raporttiin haastateltu lakimies Kambiz Nowrouz sanoo.

Raportissa todetaan, että ihmisoikeudet eivät ole mahdollisen hyökkäyksen todellinen syy, päinvastoin, se heikentäisi tilannetta olennaisesti.

Raporttiin haastatellun iranilaisen kulttuurivaikuttajan, palkitun teatteriohjaaja Behrouz Gharipourin mukaan iranilaiset muistavat edelleen hyvin vuosien 1952 ja 1953 tapahtumat. Silloin Mohammad Mossadeghin demokraattisesti valittu hallitus kaadettiin ja Yhdysvaltoihin ja Britanniaan läheisiä liittolaissuhteita ylläpitänyt shaahi Mohammad Reza Pahlavi palasi valtaan.

New York Timesin vuonna 2000 julkaisema Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n salaiseksi luokiteltu asiakirja vahvistaa CIA:n ja Britannian tiedustelupalvelu MI6:n suunnitelleen ja rahoittaneen kaappauksen.

Mossadegh oli kansallistanut Iranin öljyvarat vuonna 1951. Siihen asti Iranin öljyvaroja oli hallinnut brittiomisteinen Anglo-Iranian Oil Company.

Shaahin paluu keskeytti Iranin demokratiakehityksen ja johti lopulta islamilaiseen vallankumoukseen ja Ajatollah Khomeinin valtaannousun. Sen seurauksia maksavat edelleen Iranin demokraattista kehitystä tukeneet kansalaispiirit.

”Yhdysvallat aiheutti paljon hallaa tukemalla vuoden 1953 sotilaskaappausta. Yhdysvaltain Iraniin kohdistamalla hyökkäyksellä olisi niin ikään vuosikymmeniä kestäviä kielteisiä seurauksia”, Gharipour sanoo.

Kirjoittajat ovat vapaita toimittajia.

Kommentoi Facebookissa
Graffiti HAM
Route Couture