Gravity on poikkeuksellinen scifi-leffa. Fiktiivinen tarina sijoittuu avaruuteen, mutta poissa ovat ufot ja alienit. Tarina on tiukasti kiinni tässä päivässä: Hubble-avaruusteleskoopin rutiinihuolto saa dramaattisen käänteen, kun avaruusromu iskeytyy sukkulaan ja sen miehistöön.

Avaruuden äänettömässä tyhjyydessä kelluvat ihmiset ovat pieniä tomuhiukkasia kosmoksessa, ja visuaalisesti järisyttävä Gravity voisi kuvastonsa puolesta olla osa BBC:n Planeettamme Maa -dokumenttisarjaa.

Pintapuolisesti elokuva on tarina astronauttien selviytymiskamppailusta. Pohjimmaiseksi ajatukseksi minulle jäi kuitenkin se, että tunnetusta maailmankaikkeudesta tiedämme ainoastaan hyvin ohuen kaistaleen, joka kykenee ylläpitämään elämää.

Tätä kapeaa kaistaletta me ihmiset sotkemme joka päivä, ja avaruusmatkailun ensi metreillä olemme onnistuneet sotkemaan elinpiirimme ulkopuolisiakin alueita. Pitäisiköhän meidän hieman ryhdistäytyä?

Alfonso Cuarónin: Gravity. Ensi-ilta tänään 8.11.

Arvio julkaistaan myös Voimassa 9/2013.