big_fimage.jpg

Öljytty Ollila

Teksti Jari Hanska

Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila puhuu mielellään ympäristöarvoista. Firmansa aiheuttamista ympäristökatastrofeista Ollila yhtä mielellään vaikenee.

Osa artikkelista julkaistu Voimassa 4/2013.

”Jonkun verran on pakko ottaa riskejä, jos halutaan yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle se energia minkä se tarvitsee, jotta voidaan luoda kasvua ja torjua köyhyyttä”, Jorma Ollila vastaa kysymykseeni ympäristöriskeistä.

Olen vihdoin saanut öljy-yhtiö Royal Dutch Shellin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2006 istuneen Ollilan haastatteluun. Shellin viestintäosasto ei suostunut haastattelua järjestämään, niinpä selvitimme öljymiehen liikkeet. Ollilla istuu Helsingin yliopiston hallituksessa, joten hän myös vierailee säännöllisesti yliopistolla kokouksissa. Sieltä hänet on helppo tavoittaa.

Ollila ei kuitenkaan suostu vastaamaan, onko kasvun tavoittelu tulevien sukupolvien kustannuksella oikein, vaan harppoo rappusia ylös suoraan kulman takana odottavaan Greenpeacen mielenilmaukseen.

Tammikuussa Shell valittiin ylivoimaisella äänivyöryllä maailman pahimmaksi yhtiöksi kansainvälisessä Public Eye Award -äänestyksessä. Ääniä yritys keräsi yli 16 000. Finanssikriisiä vauhdittanut Goldman Sachs -pankki jäi kauas taakse.

Miltä tällainen voitto tuntuu?

”Siinä toimiva johto kommentoi”, Ollila huikkaa pinkoessaan Helsingin yliopiston käytäviä.

Public Eye Awardin palkintoperusteissa nostetaan esiin muun muassa Shellin innostus päästä poraamaan öljyä Arktikselle. Maantieteellisesti Arktikseen eli Arktiseen alueeseen kuuluu pohjoisen napapiirin pohjoispuolella sijaitseva alue.

Osa Aktisista merialueista kuuluu Venäjän, Yhdysvaltojen, Tanskan, Norjan ja Kanadan talousvyöhykkeisiin, joita kukin valtio hallinnoi. Loput merialueet ja Pohjoismanner eivät kuulu millekään valtiolle, mutta niiden omistusoikeuksista kiistellään.

Tällä hetkellä Venäjän hallinnoimalla talousalueella on enemmän hyödyntämättömiä öljy- ja kaasuvarantoja kuin missään muualla maailmassa.

Shell on suunnannut hiljalleen kohti uusia alueita, joista öljyä ei ole vielä porattu. Yksi suunnista on pohjoinen. Alaskassa Shell on pumpannut öljyä jo 1950-luvulta alkaen, mutta Arktikselle asti yksikään yhtiö ei ole vielä päässyt.

Arktiksella poraamisen tekee kyseenalaiseksi alueen ainutlaatuinen ja herkkä ekosysteemi sekä äärimmäisen hankalat olosuhteet. Öljyonnettomuuden sattuessa vahinko olisi käytännössä mahdoton torjua. Siksi ympäristöjärjestöt, kuten Greenpeace ja WWF, ovat kritisoineet voimakkaasti Arktikselle suuntautuvia poraushankkeita.

Laajemmalla tasolla öljyn poraaminen ja käyttö lisää hiilidioksidipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Käynnistyy itseään ruokkiva ketju: ilmastonmuutoksen myötä pohjoisilla alueilla jääpeite sulaa, mikä puolestaan helpottaa öljy-yhtiöiden poraushankkeita ja mahdollistaa vielä hyödyntämättömien öljyvarojen käyttöönoton.

Vuonna 2009 Kööpenhaminan julistuksessa 167 allekirjoittajamaata sopi, ettei maapallon lämpötilaa saa päästää nousemaan yli kahta astetta. Jotta tavoitteessa pysyttäisiin, ei koskemattomia öljy- ja kaasuvaroja tulisi ottaa lainkaan käyttöön, arvioi toimittaja Bill McKibben Rolling Stones -lehden artikkelissa elokuussa 2012.

”Meillä on siis viisi kertaa enemmän öljyä, hiiltä ja kaasua kuin ilmastotutkijoiden mukaan on turvallista polttaa. Niistä 80 prosenttia pitäisi pitää maan alle lukittuna, että välttäisimme kohtalomme”, McKibben kirjoittaa.

Viimeisen vuoden aikana monet öljy-yhtiöt ovat hylänneet tai jäädyttäneet suunnitelmansa Arktiksella poraamisesta. Syy ei ole ilmastonmuutos vaan taloudellinen hyöty. Riskialttiissa ympäristössä poraaminen on yksinkertaisesti osoittautunut todella kalliiksi.

Maaliskuussa Norjan valtion omistama Statoil ilmoitti keskeyttävänsä öljynporaussuunnitelmansa Alaskassa, venäläinen Lukoil ilmoitti perääntyvänsä Karanmereltä ja Barentsin mereltä. Kaiken huipuksi Grönlannin pääministeri Aleqa Hammond ilmoitti, ettei aio enää myöntää uusia lupia öljynporaukseen.

Pelkästään Shellillä on palanut Arktiksen poraukseen talouslehti Forbesin mukaan jo 5 miljardia dollaria.

“Jos yhtiö tosissaan lähtisi siitä, että päästöjä vähennetään, se ei tekisi näitä investointeja”, Greenpeace Suomen ohjelmajohtaja Tapio Laakso kommentoi.

Ollilan luotsaama Shell ei lannistu, vaikka tie Arktikselle on ollut töyssyinen.

New York Timesin mukaan Shell lobbasi ensin useita vuosia Yhdysvalloissa saadakseen luvat Alaskan puoleisen Arktiksen öljynporaushankkeelle. Yhtiö onkin suurimpia lobbaajia Yhdysvalloissa: Shellin lobbauskulut nousivat vuoden 2008 4,5 miljoonasta dollarista jopa 14,8 miljoonaan dollariin vuonna 2011.

Yhdysvalloista Obaman hallinto myönsi Shellille porausluvat elokuussa 2012, vain kaksi vuotta Meksikonlahdella tapahtuneen öljy-yhtiö BP:n valtavan öljynporausonnettomuuden jälkeen. Luvat kuitenkin jäädytettiin maaliskuussa 2013, sen jälkeen kun Shellin öljynporauslautta Kulluk ajoi karikolle alaskalaisen saaren edustalla uudenvuodenaattona 2012.

Yhtiö ei luovuttanut: 8. huhtikuuta 2013 Ollila istuu venäläisen öljyjätin Gazpromin hallituksen puheenjohtajan Alexey Millerin rinnalla Amsterdamissa. Herrat allekirjoittavat yhteistyösopimuksen Venäjän hallinnoimalle Arktikselle ulottuvalle talousalueelle suuntautuvasta liuskeöljyn tutkimus- ja poraushankkeesta.

“Mä oon tehnyt aivan rajusti hommia näiden [ympäristöasioiden] eteen, niinkuin Shellkin”, Ollila väittää Voimalle Helsingin yliopiston päärakennuksen ovella. Sitten hän singahtaa mustaan Audin takapenkille.

Ollila tosiaan tykkää puhua ympäristöasioista. Hän vaikuttaa olevan vilpittömän huolestunut planeettamme tilasta. Joulukuussa 2012 Ollila piti puheen Jyväskylän Klubin 100-vuotisjuhlassa.

”Globaali ympäristöongelma alkaa oireilla vakavasti ilman, että siihen oltaisiin reagoimassa riittävästi”, Ollila pohti.

Helsingin Sanomat haastatteli Jorma Ollilaa ympäristöasioista tammikuussa 2007, kun Ollila oli istunut Shellin hallituksen puheenjohtajana kahdeksan kuukautta.

Ollila kertoo haastattelussa muuttaneensa aiemmin kriittistä suhtautumistaan tuulivoimaan.

“Tuuli- ja aurinkoenergian tehokkuus ja kilpailukyky kehittyvät jatkuvasti.”

Valitettavasti Ollilan innostus ei ole heijastunut Shellin toimintaan.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Shell sijoitti vuodesta 1999 aina vuoteen 2006, jolloin Ollila aloitti työnsä Shellissä, uusiutuvaan energiaan yli miljardi dollaria. Tästä suurin osa meni tuulivoimaan.

Vappuna 2008, vain muutama päivä sen jälkeen kun Shell ilmoitti tehneensä vuoden ensimmäisellä kvartaalilla neljä miljardia euroa voittoa, yhtiö ilmoitti ottavansa hatkat London Array -nimisestä 1000 megawatin tuulivoimapuistoa suunnitelleesta yhteistyöhankkeesta Britanniassa. Vuonna 2009 Shell puolestaan veti virrat irti omasta tuulivoimaprojektistaan.

Huhtikuussa 2012 Shellin talousjohtaja Simon Henry valitti The Guardian -lehden haastattelussa, että merelle rakennettava tuulivoima on yhtiölle liian kallista. Lisäksi Henry vaati Britannian hallitusta tukemaan uusiutuvia energiamuotoja kehittävien toimialojen sijaan jo valmiiksi menestyviä öljy- ja kaasualoja.

Helsingin Sanomien haastattelussa tammikuussa 2007 Ollila ylistää niin sanottua Sternin raporttia, jossa laskettiin hintalappu ilmastonmuutokselle. Raportin perusteella on monta kertaa halvempaa panostaa ilmastonmuutoksen torjuntaan kuin seistä tumput suorana.

”Raportti nosti esiin myös sen eettisen ongelman, millainen taloudellinen arvo meidän on pantava toimissamme sille, että olemme heikentämässä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia elää maapallolla”, Ollila toteaa Helsingin Sanomille.

Viisi vuotta myöhemmin maaliskuussa 2013 Ollilan näkemys on muuttunut.

“Koko energia-alan ja Shellin käsitys on kuitenkin, että uusiutuviin täytyy siirtyä niin nopeasti kuin mahdollista ottaen huomioon kilpailukyky ja työllisyysnäkökohdat”, Ollila toteaa Tekniikka&Talous -lehdelle antamassaan haastattelussa.

Toisin sanoen Ollila näkee ympäristöasiat tärkeinä, kunhan ne eivät hankaloita bisnestä. Kilpailukykyä Shellillä luulisi riittävän. Se teki viime vuonna voittoa joka sekunti 720 dollaria, eli 5,6 miljardia dollaria vuodessa.

T&T:n haastattelussa Ollila ennustaa, että ehkä vasta 2040–2050-luvulla vaihtoehtoisista energiamuodoista kuten aurinko- ja tuulienergiasta tai biomassasta saadaan riittävästi energiaa.

Mitä Shellin ja Jorma Ollilan sitten tulisi tehdä?

“Ympäristöongelmien ratkaisemisessa niiden, joilla on suurin valta, pitäisi myös toimia. Shellin hallituksen puheenjohtajana Ollilalla on valtaa suuren öljy-yhtiön strategisiin päätöksiin”, Greenpeacen Tapio Laakso kommentoi.

“Mikäli öljy- ja kaasuhankkeet arktisilla merialueilla etenevät, kyse on kokonaan uuden fossiiliprovinssin avaamisesta. Tämä on täysin väärä suunta tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää jättämään suuren osan jo tunnetuista öljyvaroista maahan.

______________

Koskematon

Suomessa Jorma Ollilalla on kova maine. Hän pelasti Nokian ahdingosta ja nosti sen yhdeksi maailman menestyneimmäksi matkapuhelinyhtiöksi. Hänet on kutsuttu lukuisia kertoja kansainvälisen Bilderberg-ryhmän seminaariin. Viime presidentinvaaleissa Ollilaa pyydettiin keskustan presidenttiehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi.

Hän on suomalaisessa yhteiskunnassa haluttu mies. Ollila istuu Helsingin yliopiston hallituksessa. Tammikuussa hänet nimettiin teräsyhtiö Outokummun hallituksen puheenjohtajaksi. Palkasta ei tingitty, vuodessa Ollilla tulee nettoamaan Outokummusta 140 000 euroa. Shellin hallituksen puheenjohtajan tehtävästä Ollilalle maksetaan palkkaa ja etuja lähes miljoonan euron edestä.

Ollila istuu lisäksi liikenne- ja viestintäministeriön asettamassa tiemaksuja valtakunnallisesti arvioivan työryhmän johdossa. Ollilan asemastaan kotimaassa kertoo myös se, että hänet valittiin luotsaamaan Suomen maabrändiä pohtinutta työryhmää. Työryhmän raportti valmistui joulukuussa 2011. Raportissa yhdeksi Suomen menestystekijäksi listataan puhdas vesi. Eräs luku on otsikoitu ”Luonto kaikille ja kaikkialla”. Se päättyy juhlallisesti sanoihin ”Luonnolla on siis väliä.”

______________

Korruptiota ja öljypäästöjä Nigeriassa

Lokakuussa 2009 Shellin toiminnasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vastannut johtaja Ann Pickard kertoi Yhdysvaltain suurlähettiläälle Shellin asemasta Nigeriassa. Pickardin mukaan Shell oli miehittänyt kaikki öljyntuotantoon liittyvät ministeriöt Nigeriassa. Shellin puuhastelu paljastui joulukuussa 2010, kun The Guardian uutisoi asiasta Wikileaksille vuodettujen diplomaattisähkeiden pohjalta.

”Hän [Ann Pickard, Shellin varajohtaja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa] sanoi Nigerian hallituksen unohtaneen, että Shell on tuonut ihmisiä kaikkiin olennaisiin ministeriöihin ja että näin ollen Shellillä on pääsy kaikkeen, mitä noissa ministeriöissä tapahtuu”, sähkeessä kerrotaan.

Shellin maine Nigeriassa ei ole muutenkaan puhtoinen. Kuluvan vuoden tammikuussa Shellin osittain omistama Nigerian Shell (SPDC) sai tuomion hollantilaisessa tuomioistuimessa kalankasvattamon pilaamisesta. Emoyhtiö vältti syytteet.

Vuonna 2011 Shell lupasi puolestaan korvata Nigerjoen suistossa vuosina 2008 ja 2009 tapahtuneet öljyvahingot. Näiden vuotojen osalta oikeudenkäynti on edelleen kesken.

Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson kertoo Amnestyn huolestuneen Shellin tavasta toimia kehittyvissä maissa.

“Luonnollisesti Shellin asema Nigeriassa on vahva. Amnesty on jo vuosia dokumentoinut ihmisoikeusloukkauksia, jotka liittyvät tavalla tai toisella Shellin toimintaan maassa. Olemme myös vaatineet yritykseltä vastuuta, siinä kovinkaan hyvin onnistumatta”, Johansson summaa.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu