big_fimage.jpg

Näkökulma: Ruotsin seksin ostokiellon toimivuudesta ei todisteita

Teksti Niina Vuolajärvi

Seksinoston kriminalisointia Suomessa perustellaan Ruotsin hyvillä kokemuksilla. Tutkimustiedon pohjalta mallia ei voi sanoa menestykseksi, kirjoittaa seksityötä tutkiva Niina Vuolajärvi.

Suomessa keskustellaan jälleen seksin oston täyskriminalisaatiosta. Viimeksi aiheesta käytiin debattia vuonna 2006. Silloin kiellettiin seksuaalipalveluiden osto ihmiskaupan ja parituksen uhrilta.

Kesällä 2012 Anna-Maja Henriksson ja Päivi Räsänen käynnistivät uudestaan julkisen keskustelun täyskiellosta. Keskustelutilaa avasi myös korkeimman oikeuden ennakkopäätös tapauksessa, jossa syytteistä luovuttiin, koska ei pystytty todistamaan, että seksiä ostanut henkilö olisi tiennyt myyjän olevan parituksen uhri.

Oikeusministeri Henriksson on tilannut tutkimuksen nykyisen lakimallin ja sen vaihtoehtojen selvittämiseksi. Selvityksen toteuttaa täyskriminalisaation kannattajaksi profiloitunut Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Johanna Niemi. Viimeisten tietojen mukaan selvitys ilmestyy elokuun aikana.

Ruotsin mallia ajetaan Suomeen

Seksin oston täyskieltoa on sovellettu ensimmäisenä maailmassa Ruotsissa, missä laki tuli voimaan vuonna 1999. Tämän vuoksi siitä puhutaankin Ruotsin mallina. Norja ja Tanska seurasivat Ruotsin esimerkkiä vuonna 2009.

Kieltoa ajetaan Suomeenkin usein sillä perusteella, että kokemukset Ruotsissa ovat positiivisia. Näin ei kuitenkaan voi aiheesta tehtyjen tutkimuksen pohjalta yksioikoisesti sanoa.

Tanskassa asiaa selvittänyt Rikoslakineuvosto (Straffelovrådet) suositti, että seksipalveluiden ostamista ei pidä kriminalisoida, koska se sulkisi seksityön kenttää ja lisäisi seksin myyjiin liittyvää negatiivista leimaa. Tanskan hallitus seurannee neuvoston suositusta.

Prostituutiopolitiikka kantaa tyypillisiä moraalipolitiikan piirteitä: sitä leimaavat suuret tunteet ja faktojen sijaan politiikkaa ohjaa usein julkinen keskustelu. ”Ruotsin mallista” on tehty loputtomasti erilaisia raportteja ja kommentaareja. Silti koko lain vaikutuksista tiedetään yllättävän vähän.

Tieteellistä, akateemisen vertaisarviointiprosessin läpikäynyttä tutkimustietoa Ruotsin mallin vaikutuksista on niukasti. Tieto on hataraa ja monitulkintaista. Akateemista tutkimusta, joka puhuisi yksiselitteisesti mallia vastaan tai sen puolesta, ei ole olemassa.

Vaikutusten selvittäminen hankalaa

Prostituution säätelyä koskevien lakimallien arvioinnin tekee vaikeaksi se, että lakien suoria vaikutuksia on hankala todentaa. Kaupallisen seksin kenttään vaikuttavat useat prostituution säätelyyn liittymättömät tekijät, kuten esimerkiksi taloussuhdanteet, sosiaalipolitiikka, siirtolaisten asema ja poliisin käytännöt. Kaupallista seksiä ei siis säädellä yksinomaan sitä koskevilla laeilla.

Asiaa havainnollistaa hyvin esimerkiksi Suomessa viime aikoina lisääntynyt nuorten harjoittama seksin myynti. Pro-tukipisteen toiminnanjohtajan Jaana Kauppisen mukaan yksi taustasyy on alle 25-vuotiaiden ”pakkohaku” oppilaitoksiin. Jos nuori ei hae vähintään kahteen oppilaitokseen yhteishaussa tai kieltäytyy saamastaan opiskelupaikasta, hän menettää oikeuden työmarkkinatukeen. Tämä saa nuoret hakemaan toisenlaisia keinoja hankkia rahaa.

Ruotsin mallista tuotetun tiedon seulomista hankaloittaa erityisesti se, että sen tuottamista, valikoimista ja raportoimista ohjaavat erilaiset poliittiset päämäärät. Tiedosta käydään aktiivisia kamppailuja. Mallista ja sen vaikutuksia koskevasta tiedosta käytävät kiistat ovat Ruotsissa ja kansainvälisestikin intohimoisia.

Kysynnän ja ihmiskaupan vähenemisestä ei tietoa

Ruotsissa ostokiellolle on asetettu kaksi päätavoitetta: kysynnän vähentäminen ja naisia kunnioittavan symbolisen viestin lähettäminen yhteiskuntaan.

Mallin taustalla on voimakas tasa-arvoideologia ja sen vieminen muihin maihin on alusta asti ollut yksi lain julkilausutuista tavoitteista. Sekä hallinnon edustajat, poliitikot että kansalaisjärjestöt ovat käyttäneet aikaa ja rahaa kansainväliseen lobbaukseen. Journalisteille ja alan avaintoimijoille kustannettiin ilmaisia vierailuja.

Miten tavoitteet sitten ovat toteutuneet?

Keskeiseksi kiistakapulaksi Ruotsin mallin toimivuudesta on noussut Ruotsin hallituksen vuonna 2010 teettämä virallinen arviointi lain vaikutuksista. Oikeuskansleri Anna Skarhedin toteuttaman arvioinnin mukaan seksin ostokielto Ruotsissa on vähentänyt prostituutiota ja ihmiskauppaa sekä muuttanut asenteita seksin ostoa kohtaan kielteisemmäksi.

Arviointia käytetään laajalti Ruotsin mallin poliittiseen puolustamiseen ja edistämiseen ympäri maailmaa. Myös suomalaisissa keskusteluissa arviointia on käytetty keskeisenä viittauspisteenä.

Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue Skarhedin tulkintoja.

Siitä vallitsee suhteellisen suuri yksimielisyys, että katuprostituutio on lain voimaantulon jälkeen puolittunut. Osittain tämä liittyy poliiseille valvontaan annettujen resurssien lisääntymiseen. Sisätiloissa tapahtuvasta seksin myymisestä sen sijaan ei ole tietoa ennen tai jälkeen lain voimaantulon.

On siis hyvin vaikeaa arvioida määrällisiä muutoksia, sillä ei myöskään tiedetä ovatko katuprostituutiosta poistuneet siirtyneet pois markkinoilta vai vain toisille areenoille.

Tutkimuksissa puhutaan myös vaikutuksista ihmiskauppaan ja ”ihmiskauppaa luovaan ilmapiiriin”, mutta kaikki tieto aiheesta on epävarmaa ja luonteeltaan hyvin spekulatiivista. Ruotsissa ei ole vertailukelpoisia tilastoja ihmiskaupasta ennen ja jälkeen lain voimaantulon.

Toisaalta useiden selvitysten mukaan lain voimaantulon jälkeen seksin myymiseen liittyvä stigma on lisääntynyt, kilpailu on kiristynyt sekä toimintaympäristö on muuttunut kovemmaksi ja väkivaltaisemmaksi seksin myyjille. Erityisesti tämä koskee ryhmiä, joilla on vähemmän resursseja mukautua lakimuutokseen kuten siirtolaisia, kadulla seksiä myyviä sekä päihdeongelmaisia. Luottamus viranomaisiin ja poliisiin on vähentynyt ja pääsy tukipalveluihin on vaikeutunut.

Ihmisten asenteista seksin ostamiseen ja ostokäyttäytymisestä on tehty Ruotsissa laajat kyselytutkimukset vuosina 1996 ja 2008. Göteborgin yliopiston tutkija Jari Kuosmanen tiivistää kyselyiden tulokset seuraavasti:

Laaja enemmistö ruotsalaisista haluaa säilyttää lain, vaikka heillä ei ole vahvaa luottamusta siihen, että laki vähentää tarjontaa tai kysyntää. Voidaan myös osoittaa, että laki on vaikuttanut ensisijaisesti niihin, jotka jo ennen lain voimaantuloa suhtautuivat negatiivisesti prostituutioon. Tämän lisäksi suurin osa ruotsalaisista, erityisesti ruotsalaiset naiset, haluaisivat myös kriminalisoida seksin myynnin. Mitä tulee ostamisen määrään, vastaukset indikoivat, että asiakkaiden määrä on lain myötä hieman vähentynyt.

Seksin myyjien oikeuksien heikkeneminen on pienempi paha

Yksi keskeinen lakia sekä sen toteuttamista ja arviointia koskeva kritiikki on ollut, että seksiä myyviä tai heidän etujärjestöjään ei ole kuultu prosesseissa. Ongelmallista on myös, että seksiä myyvien ja heidän etujärjestöjensä puheenvuorot ohitetaan ja kiistetään jatkuvasti sanomalla, että he eivät edusta lailla suojeltavaa oikeaa prostituution uhria, vaan hyvin pientä ja hyväosaista seksiä myyvien joukkoa.

Tässä toistuu filosofi Gayatri Spivakin muotoilema ongelma siitä, voivatko ”alistetut ilmaista itseään”, sillä ääneen päässyt ”alistettu” ei enää keskusteluissa näytä edustavan ”oikeita alistettuja”. Siten tämän näkymättömän puhtaan uhrin, joka nykyään usein tiivistyy ihmiskaupan uhrin kulttuuriseen kuvaan, etujen puolustamisesta ja edustamisesta tulee väittelyissä keskeinen kiistakapula.

Symbolisen ja emotionaalisen latautuneisuuden vuoksi keskustelu Ruotsissa käy usein abstraktilla ideaalitasolla. Seksiä myyvien todellisuus ja politiikan osittain odottamienkin seurausten analyysi jää keskustelun ulkopuolelle. Seurauksia saatetaan pitää ”pienenä pahana” suurempien ”hyvien” päämäärien toteutumisen tiellä.

Esimerkiksi virallisessa Skarhedin arvioinnissa kommentoidaan seksiä myyvien kokemuksia siitä, että he kokevat stigman ja poliisien ahdistelun lisääntyneen sekä tulevansa kohdelluksi ei-täysivaltaisina ihmisinä, seuraavasti:

Prostituutiossa yhä hyväksikäytettäville ihmisille heidän kuvailemansa edellä mainitut lain negatiiviset vaikutukset täytyy nähdä positiivisina siitä näkökulmasta katsottuna, että lain tarkoitus on tosiaan taistella prostituutiota vastaan.

Kenelle prostituutiopolitiikkaa tehdään?

Prostituutio on sukupuolitettujen ja rodullistettujen globaalien erojen ja valta-asemien läpäisemä ilmiö. Siten on ymmärrettävää, että näitä rakenteita vastaan halutaan taistella.

Toisaalta juuri nämä erot ja niiden merkitykset eri naisille tuntuvat keskustelussa jäävän ”yhteisen hyvän” eli tasa-arvoisemman prostituutiosta vapaan yhteiskunnan tavoitteen taakse. Suomessa ja Euroopassa yleisemminkin seksiä myyvät tutkimusten mukaan usein työväenluokkaiset ja siirtolaisnaiset, jotka kokevat seksin myymisen mielekkäämpänä ansaintakeinona kuin heille tarjolla olevat matalapalkkaiset työt.

Tämän vuoksi olisi tärkeää pysähtyä pohtimaan, minkälaista ja kenen lähtökohdista nousevaa prostituutiopolitiikka Suomessa tehdään, sekä minkälaisia solidaarisuuksia ja ulossulkemisia politiikalla rakennettaan.

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa seksityöstä Itä-Suomen yliopistoon. Hän kokosi Ruotsin mallin vaikutuksista kartoituksen Suomen Naistutkimuksen Seuralle keväällä 2013.

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Helsinki liikkuu