big_fimage.jpg

Tampereen parhaat puskat

Teksti Mikko Siltanen

Elokuussa julkaistu Tampereen satokartta kertoo, mistä jokainen voi kerätä ilmaisia marjoja ja hedelmiä. Kartan kanssa tehty kierros paljasti, että kaupungin alueelta löytyy runsaasti syömistä.

Tampere sai tänä kesänä oman satokarttansa. Nettiin koottuun karttaan on merkitty kaupungin puistoalueilta, joutomailta ja metsiköistä löytyvät julkiset ruokapuut ja -pensaat, joita kaikki voivat vapaasti hyödyntää. Tarjolla on marjoja ja hedelmiä.

Uusien paikkojen määrä kasvaa koko ajan, kun valppaat kaupunkilaiset havaitsevat hyötykasveja omasta ympäristöstään. Karttapohja on avoin, eli kaikki voivat merkitä siihen löytämiään kasveja. Yksityispihat ja siirtolapuutarhat jätettään luonnollisesti rauhaan.

Satokartta ideana on tuontitavaraa, ja Suomessa sitä on hyödynnetty aiemmin ainoastaan Helsingissä. Tampereella projektin pisti alulle pieni aktiivisten kaupunkilaisten joukko.

Fifi kävi tutustumassa Tampereen satoon elokuun loppupuolella. Oppaaksi lähti Pieta Hyvärinen, joka on yksi projektin vetäjistä.

”Satokartan avulla haluamme puhua kaupunkitilan haltuunotosta, resurssien yhteiskäytöstä ja kestävän ruoantuotannon puolesta. Paikallista ruoan yhteistuotantoa tulisi mahdollistaa, rohkaista ja lisätä. Haluamme myös nostaa esiin jokamiehenoikeuksien merkitystä kaupunkialueella.”

Aloitamme kierroksen keskustorin viereisestä rantapuistosta, jossa kasvaa muutamia koristeomenapuita. Hyvärinen poimii pienen omenan käteensä ja maistaa.

”Ihmiset eivät yleensä tiedä, että nämäkin ovat ihan syötäviä hedelmiä. Tosin tämä lajike taitaa olla aika karvas”, hän toteaa lievä irvistys naamallaan.

Ensimmäistä kertaa julkistettu satokartta kattaa käytännössä vain pienen osan Tamperetta. Karttaa päivittävistä aktiiveista useimmat asuvat keskustan, Epilän, Pispalan tai Tahmelan alueella, ja niinpä suurin osa havainnoista on tehty noilla seuduilla. Pispala ja harjun toisella puolella sijaitseva Tahmela ovat Mansen hedelmällisintä aluetta.

”Pispala on tavallaan kaupungin ykköspaikka, koska sieltä löytyy eniten puutarhakarkulaisia. Vadelmaa ja muita luonnonkasveja emme ole merkinneet, sillä ne tukkisivat kartan.”

Seuraava pysähdyspaikkamme sijaitsee Tammerkosken välittömässä tuntumassa. Hotelli Ilveksen edessä kasvaa massiivinen vanha omenapuu, jonka vähälukuiset hedelmät ovat kuitenkin niin korkealla, että niiden poimimiseen tarvittaisiin haavi. Kaiken lisäksi nämä omenat taitavat olla vielä hiukan raakoja.

Ilveksen kupeesta löytyy kierroksen varsinainen yllätys: iso pensas täynnä tyrnimarjoja. Hyviä ovat.

”Nämä kannattaa pestä huolellisesti ennen käyttöä, sillä paikka on vilkkaasti liikennöity. Toisaalta nämäkin marjat saattavat olla miltei yhtä puhtaita kuin kaupan tehotuotetut, sillä näissä ei ole säilöntäaineita ja muita myrkkyjä”, Hyvärinen pohtii.

Hänen mukaansa satokartta pyrkii omalla esimerkillään kyseenalaistamaan nykyistä ruoantuotannon mallia.

”Tämä on lähiruokaa parhaimmillaan. Jos hedelmänsä voisi hakea lähipuistosta, ei tarvitsisi valita kalliiden mutta reilujen luomuhedelmien ja ihmisiä sekä ympäristöä riistävien halpojen bulkkituotteiden väliltä.”

Ilvekseltä ei ole pitkä matka Ratinan stadionille. Sen ohi kulkee Hyvärisen vanha lenkkipolku, jota juostessaan hän heräsi aikanaan pohtimaan kaupungissa kasvavien herkkujen mahdollisuuksia.

”Olen kotoisin Rovaniemeltä, jossa kenelläkään ei ollut pihassaan hedelmäpuita. Siellä kaikki hedelmät ostettiin kaupasta. Tampereelle muuttaessa oli eksoottista huomata, että lenkkipolun varressakin kasvaa omenapuu, jonka antimista kuka tahansa voi nauttia. Halusin jakaa ilmaisten omenoiden iloa.”

Omenapuita tuntuu tosiaan riittävän Tampereen satokartalla. Hyvärinen toivookin, että tarjontaan saataisiin lisää vaihtelua. Alustavia tietoja on muun muassa pähkinäpensaista, mutta havainnot pitää vielä tarkistaa.

”Harmi, ettei kartan lajivalikoima ole vielä kovin laaja. Jos joku tietää esimerkiksi luumupuita, niin antaa tulla vaan. Myös kirsikat kiinnostavat kovasti.”

Oppaamme tunnustaa jääneensä koukkuun uusien herkkujen etsimiseen.

”Aina kun kulkee jossain ulkona, niin tulee pälyiltyä koko ajan ympärilleen. Jos vaikka löytyisi joku uusi apaja.”

Ratinalta suuntaamme kohti Eteläpuistoa, jossa törmäämme jälleen koristeomenoihin. Lajikevalikoima on tällä kertaa hiukan laajempi kuin lähtöpisteessä. Hyvärinen maistaa kahta erilaista omenaa.

”Ihan ok maku, punaiset on vaan tosi karvaita. Täytyy varmaan tarkistaa lajikkeet netistä, sillä joku sanoi, että karvaistakin pystyy tekemään hyvää hilloa. Noista punaisista tulisi muuten tosi nätin väristä.”

Eteläpuiston vierestä, Pyhäjärven rannan tuntumasta löytyvät kierroksen ensimmäiset viinimarjapensaat. Saalis jää kuitenkin laihaksi, sillä suurin osa marjoista on mennyt lintujen suihin. Polun vieressä sijaitseva pensas on kuitenkin selvästi ihmiskäsien tyhjentämä.

Rannan läheisyydessä kasvaa myös runsaasti terttuseljaa eli tuttavallisemmin paskamarjaa. Lievästi myrkyllinen marja saa Hyvärisen pohtimaan kaupungin toimintaa.

”Tuntuu älyttömältä, että kaupunki istuttaa terttuseljan kaltaisia kasveja puistot täyteen. Ymmärrän toki esteettisen arvon, mutta ajattelen sen verran pragmaattisesti, että ne kannattaisi korvata jollain hyötykasvilla.”

Satokartan tamperelaisilta saama palaute on Hyvärisen mukaan ollut innostunutta ja positiivista.

”Satokartta on tuonut lisää eloa Tampereelle. Kaupungilta saatiin niin sanottua omaehtoisen ympäristönsuojelun avustusta, jolla on maksettu nettisivuja ja tiedostusta. Virallista kantaa kaupunki ei ole toimintaan ottanut.”

Eteläpuistosta otamme suunnan kohti Pyynikkiä. Matkalla pysähdymme Rosendahlin rantakalliolle, jonne on merkitty yksinäinen karviaispensas. Kun pääsemme paikalle, huomaamme, ettei se voi erityisen hyvin. Hyvärinen tutkii kuivunutta kasviparkaa ja epäilee, että pensaaseen on iskenyt jokin toukka.

”Harmin paikka, sillä täältä on muina vuosina saanut tosi hyvän sadon. Onneksi pensas on kuitenkin vielä elossa.”

Ei siis karviaisia tänään, mutta matka jatkuu. Ohitettuamme Pyynikin kesäteatterin oppaamme pysähtyy äkillisesti tutkimaan matkan varrelle osunutta mäntyä. Sembramännystäkin irtoaisi kuulemma hieman syötävää.

”Sembramännyn siemeniä voi paahtaa ja käyttää samaan tapaan kuin pinjan siemeniä. Kannattaa kuitenkin olla nopea kun ne kypsyvät, etteivät oravat ehdi viedä kaikkea.”

Tampereen satokarttakierros päättyy Tahmelan rantaan. Idyllisen leikkikentän laidalta löytyy runsaasti viinimarjapuskia ja marja-aroniaa. Pensaiden oksat roikkuvat valtavien terttujen painosta. Hyvärinen poimii käteensä muutaman marja-aronian ja maistaa.

”Tämä on tosi mehukas marja ja kaiken lisäksi helppo poimia. Näiden tosin pitää antaa kypsyä vielä vähän aikaa. Marja-aroniaa löytyy Tampereen satokartalta runsaasti, eli ei muuta kuin poimimaan.”

Satokartan antimiin voi tutustua sadonkorjuupyöräilyssä lauantaina 15.9. Pyöräilykierrokset järjestetään yhteistyössä Tampereen ympäristönsuojelukeskuksen kanssa.

www.tampereensatokartta.fi

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: