big_fimage.jpg

Näkökulma: Kalkkitehdas pilaa luonnon

Teksti Sara Klingstedt

”Bunge Duckerissa löytyy useita kasvi- ja eläinlajeja, joita ei ole olemassa missään muualla maailmassa. Tämän voisi kuvitella olevan hyvä syy alueen nimittämiseksi Natura 2000 -alueeksi, mutta vuonna 2006 Ruotsin silloinen elinkeinoministeri Mona Sahlin päätti – teollisuuden lobbauksen jälkeen – että kalkin louhinta Bunge Duckerissa on luonnonsuojelua tärkeämpää”, Sara Klingstedt kirjoittaa.

Pohjois-Gotlannissa, hassun nimisessä Bunge Duckerissä, alueelle, josta piti tulla ja josta yhä halutaan tehdä luonnonsuojelualue, on suunniteltu valtava kalkkilouhos. 300 jalkapallokentän kokoiseksi ja 23 metrin syvyiseksi suunniteltua kuoppaa puuhaa yritys, joka on jo kohdannut syytöksiä pohjaveden mahdollisesta pilaantumisesta sekä korruptiosta että ympäristörikoksista. Alueella elää lajeja, joita ei löydy mistään muualta maailmassa.

Mistä oikein on kyse? 15 miljardin kruunun arvoisesta kalkkiesiintymästä ja suomalaisyhtiö Nordkalkista, jonka omistaa Helsingin Bulevardilla majaileva perheyritys Rettig Group.

Pari viime vuotta ovat olleet rankkoja Nordkalkille. Gotlannin konfliktin lisäksi yhtiöllä on huolena Luulajan-tehtaalla Pohjois-Ruotsissa sattunut vakava työtapaturma, johon on sekaantunut kuusi Nordkalkin alihankintayritystä.

Kokemattomia vuokratyöntekijöitä käskettiin jäähdyttämään kalkkiuuni liian nopeasti, tavalla, jota mikään muu ruotsalainen kalkkitehdas ei käytä. Jäähdytys epäonnistui, tapahtui onnettomuus, jossa Johan Löfroth kuoli ja hänen kollegansa menetti sormensa ja sai 55-prosenttiset palovammat.

Skandaalia pahensi, ettei perhe Löfrothin kuoltua saanut edes puhelinsoittoa Nordkalkilta. Yhtiötä nimitetäänkin tämän tapauksen seurauksena Mordkalkiksi.

Miksi sitten Nordkalkin toimet ovat herättäneet vastustusta? Kyse ei tällä kertaa ole mahdollisesta työturvallisuuteen liittyvästä rikoksesta, vaan nähtävissä on taloudellisen voiton ja muiden arvojen välinen konflikti.

Bunge Duckerin alueella sijaitsevaan Ojnare-metsään kokoontuu suuria määriämielenosoittajia aina paikallisista maanviljelijöistä gotlantilaisiin eläkeläisiin ja kansainvälisiin Greenpeacen edustajiin, ja syyt siihen ovat moninaisia.

Ensimmäinen syy on vesi. Bunge Duckerin maaperä on harvinaisen monimuotoinen. Se on täynnä halkeamia ja onkaloita, joissa pohjavesi liikkuu.

Vaikka Nordkalkin mukaan vesi ei virtaa tulevaan louhokseen, toinen koelouhoksista on jo kuitenkin täysin vastoin yhtiön ennustuksia täyttynyt vedellä. Vallit ja muut varotoimenpiteet, joita Nordkalk aikoo käyttää suojellakseen louhosta ympäröiviä vesiensuojelu- ja Natura 2000 -alueita, ei ole koskaan käytetty minkään louhoksen yhteydessä. Asiantuntijat pelkäävät, että pohjavesi saattaa hävitä paikallisten kaivoista, valua pois suojelluilta kosteikkoalueilta ja pilaantua.

Asiaa pahentaa se, että Gotlannilla on jo nyt vakava juomavesipula. Jos louhos toteutetaan, jäljellä oleva pohjavesi saattaa pilaantua ainiaaksi.

Toinen syy on luonnon monimuotoisuus. Bunge Duckerissa löytyy useita kasvi- ja eläinlajeja, joita ei ole olemassa missään muualla maailmassa. Tämän voisi kuvitella olevan hyvä syy alueen nimittämiseksi Natura 2000 -alueeksi, mutta vuonna 2006 Ruotsin silloinen elinkeinoministeri Mona Sahlin päätti – teollisuuden lobbauksen jälkeen – että kalkin louhinta Bunge Duckerissa on luonnonsuojelua tärkeämpää.

Tämä päätös rikkoo EU:n sääntöjä, joiden mukaan Natura 2000 -alueet tulee määritellä vain ja ainoastaan luonnontieteellisten seikkojen perusteella, eikä taloudellisten voittojen kaltaisia arvoja tule huomioida.

Perimmäinen syy vastustukseen on epäluottamus. Mielenosoittajien määrästä johtuen Nordkalkin toimintaa Ojnare-metsässä on suojellut Gotlannin historian suurin poliisioperaatio, jonka päätehtävä näyttää kuvien perusteella olevan metsään piiloutuneiden, louhosta vastustavien vanhusten kantaminen ulos metsästä.

Nordkalkin nykyinenkin toiminta Gotlannilla, Klinthagenin louhoksella on herättänyt runsaasti kritiikkiä. Tukholman poliisi tulee todennäköisesti syyttämään yhtiötä ympäristörikoksesta lähiaikoina. Tässä tapauksessa kyseessä on kemikaalien, poltetun kalkin ja romun dumppaaminen ja peittäminen sadoilla tonneilla kiveä.

Nordkalkilla on muitakin murheita samalla louhoksella. Yhtiö ei ole noudattanut toimilupaan kuuluvaa sopimusta, jonka mukaan yhtiön tulee varmistaa, ettei louhos vaikuta ympäröivän Natura 2000 -alueen pohjaveteen. Tämän seurauksena lääninhallitus on pysäyttänyt Nordkalkin kaivostoiminnan osalla aluetta.

Monet gotlantilaiset pitävät Nordkalkin tarjoamaa, noin 60 työpaikkaa tärkeinä. Tämä näkemys on tietysti kunnioitettava, mutta toisaalta monet gotlantilaiset ovat sitä mieltä että Bunge Duckerin alueen hyödyntäminen turismilla toisi vielä enemmän työpaikkoja, varsinkin pitkällä tähtäimellä. Nordkalkin tarjoamat työpaikat riittävät kuitenkin vain niin kauan kuin on kalkkiakin, noin 25 vuotta. Sinäkin aikana uusi teknologia saattaa vähentää työntekijöiden tarvetta huomattavasti.

Menevätkö turistit tulevaisuudessa 300 jalkapallokentän kokoiselle tyhjäksi kaavitulle louhokselle etsimään luontoelämyksiä?

Miten tähän ollaan tultu? Huolimatta siitä, että lääninhallitus, luonnonsuojeluviranomaiset, paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset, kunnan ympäristö- ja terveyslautakunta sekä joukko gotlantilaisia vastustaa hanketta, Nordkalk vei sitä eteenpäin.

Yhtiö sai suunnitelmalleen kielteisen päätöksen maa- ja ympäristötuomioistuimesta vuonna 2008. Pian sen jälkeen Nordkalk valitti päätöksestä. Viikkoa ennen kuin tapaus ehti seuraavaan oikeusasteeseen, tapahtui kummia. Teollisuuden lobbauksen seurauksena ympäristölaista poistettiin pykälä, joka tarjosi vahvan suojan uhanalaisille eläin- ja kasvilajeille. Yllättäen maa- ja ympäristöylioikeus antoi hyvin paljon painoarvoa Ruotsin geologisen tutkimuslaitoksen (SGU) raportille, joka suositteli luvan antamista Nordkalkin toiminnalle.

Ruotsin oikeusasiamies on sittemmin kritisoinut SGU:ta voimakkaasti, sillä se on vastaanottanut Nordkalkilta yli miljoona kruunua konsulttitoiminnastaan yrityksen laskuun.

Maa- ja ympäristöylioikeus päätti, että maa- ja ympäristötuomioistuimen tulee antaa Nordkalkille toimintaehdot Bunge Duckerin alueella. Maa- ja ympäristötuomioistuin uhmasi kuitenkin ylempää oikeusastetta ilmoittamalla, että on mahdotonta muotoilla ehtoja alueen käytöstä siten, että ohjeet varmistaisivat, etteivät ympäröivät Natura 2000 -alueet kärsisi yhtiön toiminnasta.

Oikeusasteiden välillä on eriävät tulkinnat EU:n ympäristölainsäädännöstä, joka ylittää kansallisen lainsäädännön. EU-komissio on osoittanut kiinnostusta tapauksesta ja se on kyseenalaistanut sekä Ruotsin hallituksen että maa- ja ympäristöylioikeuden toiminnan.

Kysymys kuuluukin, ovatko riskit ottamisen arvoisia? Hankkeen potentiaaliset seuraukset ovat sen verran vakavia, että olisi viisasta seurata varovaisuusperiaatetta ja vaatia suurempaa varmuutta louhoksen turvallisuudesta. Nordkalkin vastaus on kuitenkin selvä: 15 miljardin kruunun arvoinen kalkki on arvokkaampi kuin kaikki muut arvot yhteensä.

Kirjoittaessani tätä tekstiä Ruotsin korkein oikeus on juuri päättänyt, että Nordkalk ei saa valmistella aluetta kaatamalla enemmän puita, vaan sen on odotettavakorkeimman oikeuden päätöstä asiassa, jossa saattaa kestää puolesta vuodesta vuoteen.

Mielenosoittajat keittelevät kahveja Ojnare-metsässä, jonne he aikovat jäädä jouluun saakka, ja Nordkalk pohtinee kuumeisesti, miten PR-katastrofia voisi liennyttää Itämeren toisella puolen. Vaikka kyseessä onkin suomalaisyhtiö, PR-myrskyn aiheuttamat aallot eivät ole vielä iskeytyneet Suomeen.

Huolestunut lukija voi allekirjoittaa Avaaz-kampanjan, tai pakkaa retkeilytarvikkeensa ja lähtee nauttimaan palasta kauneinta Gotlantia niin kauan kun se vielä on olemassa.

Kirjoittaja on kehitysmaatutkimuksen kandidaatti, joka opiskelee psykologiaa ja työskentelee Uppsalan yliopistolla ympäristöhistorian kurssiamanuenssina.

Kommentoi Facebookissa
Annantalon syksyn kurssit
Sideways 2018