big_fimage.jpg

Näkökulma: Fazer tarjoaa sokeroitua kärsimystä

Teksti Ilse Paakkinen

”Fazerin kaakaosta kaksi kolmasosaa on peräisin Länsi-Afrikasta, jossa työskentelee miljoona lapsityöntekijää, eikä Fazerilla tiedetä mistä kaakao on peräisin. Painajaismaista, eikö totta?” Ilse Paakkinen kirjoittaa Fazerin sinisen suklaan elokuisesta kampanjasta.

”Jokaisesta elokuussa ostamastasi (Victoria-järvestä ryöstökalastetusta) niilinahvenfileestä annetaan viisi senttiä Victoria-järven suojeluun.”

Ostaisitko? Tuskin. Jos tässä kuvitteellisessa mainoksessa vaiettaisiin suluissa mainituista asioista, saattaisit hyvinkin ostaa. Ostospäätöksesi perustuisi luultavasti sekä tuotteen edulliseen hintaan (joka palautuu ryöstökalastukseen), sekä siihen, että oletat tekeväsi maailmasta hieman paremman paikan.

Mikäli ostit elokuussa Fazerin sinistä, lahjoitit viisi senttiä per levy mitä jaloimpaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Afrikkalaisille lapsille rakennettiin koulu. Mainoksen viesti oli selvä: Lapsen paikka on koulussa, ei töissä.

Ylioppilaslehden päätoimittajaa Vappu Kaarenojaa kismitti mainonnan ja lahjoituksen välinen epäsuhta (Ylioppilaslehti 10.9). Hän ilmoitti haluavansa syödä suklaansa ilman, että sinne sotketaan afrikkalaisia lapsia. Ei onnistu! Fazer on sotkenut afrikkalaiset lapset suklaaseensa jo aikapäiviä sitten.

Suomalainen suklaa on sokeroitua kärsimystä. Muun muassa Yle on uutisoinut, kuinka suomalaista suklaata valmistetaan lapsityövoimalla.

Länsi-Afrikassa tuotetun kaakaon edullisuus perustuu alipalkattuun työhön ja lapsityövoimaan, johon liittyy pahimmillaan jopa ihmiskauppaa. Finnwatch kertoo 100 000 kaupatusta lapsesta. Arvioiden mukaan Länsi-Afrikan kaakaobisneksessä työskentelee jopa miljoona lapsityöntekijää.

Lähteistä riippuen kaakaokaupan tilannetta arvioidaan varsin eri sävyyn. Fazerin sivuilla voi lähteä kaakaomatkalle, jossa tutustutaan hymyileviin pienviljelijöihin. Fazer kertoo, että sinisen kaakaosta kaksi kolmasosaa on peräisin ecuadorilaisesta alkuperäjäljitetystä kaakaosta. Suurin osa Fazerin ostamasta kaakaosta ostetaan Länsi-Afrikasta. Fazer osallistuu työntekijöiden olojen parantamiseen erityisesti kummikylässään Norsunluurannikolla.

Kaakaomatkalla ei kuitenkaan kerrota, että Länsi-Afrikan kaakaobisnestä riivaa köyhyys, alipalkkaus, kehnot työolot, lapsityövoima ja ihmiskauppa. Ongelma ei ole yksin Fazerin. Suklaakauppa on hämärää bisnestä silloin kun tuotteen alkuperää ei pystytä jäljittämään.

Suklaakaupan varjopuolista uutisoitiin näyttävästi vuonna 2005. Tällöin myös Fazeria, Suomen suurinta suklaayhtiötä, vaadittiin vastuuseen ostamastaan länsiafrikkalaisesta kaakaosta. Fazer sysäsi vastuuta muille toimijoille ja vetosi suklaan alkuperän jäljittämisen vaikeuteen.

Sittemmin asenne on muuttunut. Fazer kertoo, että sen ostamasta kaakaomassasta noin 30 prosenttia on vastuullisesti tuotettua. Ensimmäiset sertifioidut kaakaohankinnat tehtiin kuitenkin vasta vuonna 2010. Yhtiön päämääränä on, että vuoteen 2017 mennessä kaikki sen ostama kaakao on vastuullista.

Seitsemän vuoden aikana Fazer on toki parantanut toimintaansa, mutta melkoisen hitaasti. Fazerilla ei ole ainuttakaan yksittäistä tuotetta, joka täyttäisi reilun kaupan kriteerit. Mahdotonta tämä ei suinkaan olisi. Maailmalla on paljon sekä pieniä että suuria suklaayrityksiä, joissa valvonta toimii lähes aukottomasti.

Kaakaokaupan ongelmat lieventyisivät, mikäli köyhyyskierre saataisiin katkaistua. Aikuisille työntekijöille tulisi maksaa palkkaa, joka takaa heidän perheilleen riittävän toimeentulon. Myös ammattiyhdistysliikkeiden toiminta tulisi sallia. Lapset eivät pääse kouluun niin kauan, kun yhteisiä pelisääntöjä ei valvota, tai ostajia ei kiinnosta.

Mikäli Fazerin suklaasta noin 30 prosenttia on vastuullisesti tuotettua, 70 prosenttia jää valvonnan ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsityövoiman mahdollisuutta ja alipalkattuja viljelijöitä. Toisin sanoen, Fazerin suklaassa kaksi palaa kolmesta saattaa palautua inhimilliseen kärsimykseen.

Kaakaokaupassa on kysymys ihmisoikeuksista, joiden aatehistoria on nivoutunut yhteen omistusoikeuksien kanssa. Jo keskiajalla esitettiin, että jokainen ihminen on itsensä omistaja ja hänellä on oikeus elättää itsensä. Myöhemmin ajateltiin, että jotta tämä perusoikeus toteutuisi, ihmisellä on myös oltava oikeus työnsä tuloksiin. Tällä hetkellä länsiafrikkalaiset kaakaonpoimijat eivät saa työstään käypää hintaa. Päinvastoin, samalla kun suklaan maailmanmarkkinahinta on noussut, viljelijöille maksettu palkka on laskenut.

Fazerin mainoskampanjan ongelma ei ole mainonnan ja hyväntekeväisyyden välisessä epäsuhdassa, kuten Ylioppilaslehden Vappu Kaarenoja esittää. Yritys saa käyttää myyntivoittonsa parhaaksi näkemällään tavalla, oli se sitten mainontaa tai hyväntekeväisyyttä. Fazerin mainonnan ydinongelma on toisaalla. Fazerin myyntivoitot perustuvat siihen riistoon, jota mainoskampanjassa vastustetaan.

Kampanjan ydin on, että lapsen paikka on koulussa, ei työssä. Rahat koulun rakentamiseen ja mainoskampanjaan on kuitenkin mitä todennäköisimmin saatu lasten poimimista kaakaopavuista. Valvonnan ulkopuolista kaakaota 70 prosenttia, hyväntekeväisyyttä 5 prosenttia.

Hyväntekeväisyys on sinänsä positiivinen asia, mutta Fazer on käyttänyt sitä keppihevosena yhtiön imagoa kiillottaakseen. Kampanjassa on unohdettu ne ratkaisevat 70 prosenttia. Mikäli kampanjoidaan lasten koulutuksen puolesta lapsityövoimalla hankittujen tulojen avulla, yhtiön arvot ovat sekaisin. Ei voi olla niin, että myyntivoitot, joilla rakennetaan kouluja joillekin afrikkalaisille lapsille, ovat joidenkin toisten afrikkalaisten lasten työn tulosta.

Yrityksen yhteiskuntavastuun tulee perustua reiluun kaupankäyntiin ja läpinäkyviin rakenteisiin tuotannon kaikissa vaiheissa. Puutteellista yhteiskuntavastuuta ei voi paikata hyväntekeväisyyskampanjoilla.

Haluan uskoa, että Fazerilla ollaan aidosti huolissaan kaakaoviljelijöiden hyvinvoinnista. Fazerilla on myös selkeää näyttöä siitä, että tilannetta on parannettu. Ensisijaista on kuitenkin, että kaakaokauppa, joihin myyntivoitot perustuvat, on rakenteeltaan oikeudenmukainen. Toistaiseksi Fazerin toiminta ei kaikilta osiltaan kestä päivänvaloa. Oliko hyvä, että koulu rakennettiin? Kyllä. Perustuiko kampanja oikeudenmukaiseen ja vastuulliseen yritystoimintaan? Ei.

Koska Fazerin ostaman kaakaon alkuperää ei edelleenkään jäljitetä 70 prosenttia tapauksista, yhtiön kampanjaa voi verrata alussa esittämääni kuvitteelliseen mainokseen. Dokumentissa Darwinin painajainen käsitellään niilinahvenen kalastuksesta johtuvia yhteiskunnallisia ongelmia.

Fazerin kaakaosta kaksi kolmasosaa on peräisin Länsi-Afrikasta, jossa työskentelee miljoona lapsityöntekijää, eikä Fazerilla tiedetä mistä kaakao on peräisin. Painajaismaista, eikö totta? Mikäli ostit elokuussa sinisen levyn, varmistit, että ainakin jotkut afrikkalaiset lapset pääsivät kouluun, joskaan eivät ne, joiden sokeroidusta kärsimyksestä saatoit Fazerin kautta olla tietämättäsi osallinen.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Suomen Akatemian filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen kansallisessa huippuyksikössä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *