big_fimage.jpg

Iisisti kitkerä

Teksti Anna-Sofia Joro

Kabareemusiikkia väärällä asenteella väsäävä Kitkerät Neitsyet -yhtye ei nöyrry – vaikka edellisestä levystä on jo 6,5 vuotta.

Lähes yksinään suomalaisen kabareemusiikin genreä pystyssä pitävä yhtye julkaisi En vielä tahtoisi nöyrtyä -juhlalevynsä tammikuun puolessavälissä. Syytä juhlaan löytyy, sillä yhdessä on pysytty komeat 15 vuotta.

Levyä piti ruveta tekemään jo pari vuotta sitten.

”Olemme ottaneet viimeiset kuusi vuotta iisisti, tai siis muodikkaasti leppoistaneet”, kertoo Vappu Rossi, yksi yhtyeen perustajajäsenistä.

No juu, miten hiljaiselon nyt ottaa. Viime vuosina bändin ”hirmu erilaiset” jäsenet ovat tahoillaan hypänneet opiskelukuvioista työelämään – ja lisääntyneet. Yhdeksän hengen bändiperheeseen on siunaantunut 13 lasta.

”Jaettiin siittämisvastuuta”, itsekin perheellistynyt Rossi nauraa.

Hän sanoittaa suurimman osan yhtyeen kappaleista ja säveltää osan niistä. Siviiliammatiltaan kuvataiteilija Rossi vastaa myös bändin visuaalisesta ilmeestä.

Reilussa kuudessa vuodessa ympäröivä yhteiskunta ehtii muuttua. Vai liekö se toiveajattelua?

”Ensimmäisen levymme Paras pysyä kotona kärjistetyt biisit ovat nyt kaikki totta, etenkin Tango Pecunia”, Rossi päivittelee.

Poliittisen ilmapiirin oikeistolaistumisesta, arvojen kovenemisesta ja empatiaköyhyydestä kertova biisi käsittelee viiteryhmiä, jotka eivät kelpaa.

Niin: ”Syy kurjuuteeni löytyy tästä viiteryhmästä: sivari, kommari, neekeri, hinttari, pitkätukka, hippiretku, työtön…”

Puistattavan ajankohtaista.

Kuten Kitkerillä Neitsyillä on tapana, albumin nimi on napattu sen korkkaavasta Arvokkaasta vanhenemisesta -biisistä. Kappaleet ovat uusia ja ennen julkaisemattomia, mutta bändiä tunteva kuulija vakuuttuu saman tien siitä, että satiiri, terävät yhteiskunnalliset kannanotot ja se kaikkein tärkein, eli huumori ja itseironia, voivat paksusti.

”Vielä sätkitään. Kiva, että musiikki on edelleen tunnistettavaa, vaikka meillä on into testata uusia tyylilajeja”, Rossi kertoo.

Bändi kuvailee levyä tanskalaiseksi voileipäpöydäksi, johon sisältyy musikaalisävelmiä, herkkiä laulelmia, sofistikoituneita lattari-slovareita sekä konepoppia – aika yllättävästi kabareeyhtyeelle.

Mukana on kaikuja rillumarei-perinteestä, space-age-sävyjä, psykedeelistä etnohumppaa, yhtye luettelee tiedotteessaan.

”Mutta countrya emme ole vielä kokeilleet”, Rossi muistuttaa.

”Olemme edelleen hirmuisen yksin yhteiskunnallisen kabareemusiikin genressä, mutta muissa musiikkilajeissa kriittistä sanomaa löytyy kyllä, erinomaisia esimerkkejä ovat Paleface ja Olavi Uusivirta.”

Vaikka jokaisella biisillä on oma inspiraation lähteensä, aiheet ovat nytkähtäneet hieman kohti perhe-elämän iloja ja inhottavuuksia.

”Työelämään siirtymisemme näkyi jo kakkoslevyn biiseissä. Ei se ole tarkoituksellista, mutta harmit, pelot tahi muut liittyvät nykyään perhe-elämään.”

Osa viittauksista on itsestään selviä. Jos on joskus matkustanut perheen kanssa, niin Perhelomalla-biisi palauttanee mieleen unohtumattomia hetkiä.

”Vesirokko ja apinanpaska parvekkeella ovat totta. Totuus on tarua ihmeellisempää”, kertoo Rossi, kokemuksesta.

Pienen sydämen pienet murheet puolestaan kritisoi ”naisten kokemaa päähän taputtelevaa lässytystä sekä vanhenevan, parikymppisen tyttöystävän vaihtamista sileäihoisempaan ja terhakkarintaisempaan”.

Nuku, nuku kultarakas käsittelee unettomuutta ja Late ei saa pelata perheen kipupistettä: mitä tehdä, kun kulttuurikodin vesa haluaakin vaan pelata?

Rossi pahoittelee, että yhteiskunnan ilmiöihin kiinnittyvä musiikki saattaa nopeasti vanhentua. Toisaalta harmittavan harva asia oikeasti muuttuu. Hyvä esimerkki on suurten yhtiöiden päästöjä, ihmisoikeusvaikutuksia, luonnonsuojelua, työoikeuksia ja uraanikaivostoimintaa käsittelevä Mr. Cleaner.

”Esimerkiksi aboriginaalien ja navajo-intiaanien mailla on uraanikaivostoimintaa sekä hylättyjä kaivoksia, joiden jätteiden varastointi on arveluttavaa. Talvivaara-uutisointi alkoi levyn miksausvaiheessa, eli kappale on siinä mielessä ikävän ajankohtainen kotoisestakin näkövinkkelistä”, Rossi muistuttaa.

Kitkerät Neitsyet soittaa, mitä tykkää. Se onnistuu helpoimmin, kun julkaisee itse omat levynsä – osuvasti nimetyn Bitter Records -yhtiön kautta.

”Julkaisimme myös toisen levymme Bitter Recordsilla, ja ensimmäinen oli omakustanne masterointivaiheeseen saakka. Ei tarvitse keskustella sisällöistä. Tosin on haastavaa tehdä kaikki itse, biisit ja markkinointi – jälkimmäistä emme juuri voi harjoittaa, joten toivotaan että viidakkorumpu soi.”

Eiköhän se soi. 15-vuotisjuhlavuosi on pakattu täyteen ohjelmaa. Isoissa kaupungeissa pidettävissä juhlakonserteissa yhdeksän hengen kokoonpanoa vahvistavat torvet, jouset ja perkussiot. Mukana on taustaprojisointia ja kenties jopa kiiltäviä nauhoja syöksevä konfettitykki. Tahti on kova – varsinkin 6,5 hiljaisemman vuoden jälkeen.

Kitkerät Neitsyet 3.3. Turun Tehdasteatterissa, 8.3. Helsingin Stoassa, 21.3. Tampereen Yo-talolla & 24.3. Espoon Sellosalissa. www.kitkeratneitsyet.fi/

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: