big_fimage.jpg

Tapaus Aki Greus

Teksti Jukka Vuorio

Sivari voi saada syytteen siviilipalvelusrikoksesta koska tahansa, jos sukset menevät ristiin palveluspaikan kanssa. Aki Greus joutui vankilaan riitautettuaan työnantajan väärinkäytöksen. Nyt Greus, totaalikieltäytyjä vastoin tahtoaan, vaatii oikeutta nälkälakolla.

Joka vuosi noin 2 500 miestä aloittaa siviilipalveluksen. Noin 40–80 miestä tuomitaan vuosittain vankilaan totaalikieltäytyjinä. Heistä huomattava osa on kuitenkin aloittanut ensin siviilipalveluksen ja päätynyt sitten joko periaatteellisista syistä ja omasta aloitteestaan tai palveluspaikan nostaman siviilipalvelusrikossyytteen myötä vankilaan.

Syytteen siviilipalvelusrikoksesta voi saada käytännössä koska tahansa, jos sivarin ja työpalveluspaikan sukset menevät ristiin.

Aki Greus halusi vain käydä siviilipalveluksensa loppuun ja palata arkielämän pariin. Kummallisten käänteiden kautta oikeusjärjestelmä on tehnyt hänestä totaalikieltäytyjän, joka viruu vasten tahtoaan Suomenlinnan avovankilassa, niskassaan 111 vuorokauden vankeusrangaistus. Nyt Greus hakee oikeutta viimeisenä keinonaan nälkälakko.

Greus kävi siviilipalvelustaan Lapinjärven siviilipalvelusmiesten koulutuskeskuksella.

”Sivarikeskuksen johtaja Eero Soinio oli päässyt kesken palvelustani Nummi-Pusulan kunnanjohtajaksi. Minulle tähän päivään asti tuntemattomasta syystä Soinio halusi ennen siirtoaan muualle tehdä mahdollisimman monelle sivarille mahdollisimman paljon vahinkoa”, Greus kertoo.

Muutamaa päivää ennen lähtöään Soinio määräsi ryhmälle sivareita lykkäystä palveluksesta vastoin heidän omaa tahtoaan. Toisin kuin suurin osa muista sivareista, Greus ei suostunut ilman syytä määrättyyn lykkäykseen.

Pyytäessään lain mukaista kirjallista syytä lykkäykselle sekä kopiota keskuksella olevista mahdollisesti itseään koskevista asiakirjoista, Greus sai tylyn vastauksen.

”Pyysin papereita täysin asiallisesti. Eero Soinio käski minun vain painua kotiini kasvamaan”, Greus kertoo.

Greusille kerrottiin lykkäyksen viralliseksi syyksi lääkärinlausunto.

Päästyään kotiinsa Greus otti yhteyttä asianajajaansa, jonka painostuksen jälkeen sivarikeskus suostui antamaan paperit.

Asiakirjoista ilmeni, että tarvittava lääkärinlausunto puuttui. Sen virkaa toimitti sihteerin allekirjoittama diagnoosipaperi, jossa sekä diagnoosinumero ja lykkäysluokka oli väärin täytetty. Paperista puuttui lääkärin nimi ja leima.

Siviilipalveluskeskuksen johtajalla ei ole laillista oikeutta määrätä vastoin sivarin tahtoa lykkäystä kuin kurinpidollisista tai terveydellisistä syistä. Greusilla oli virheetön palvelusrekisteri, ei kurinpidollisia rangaistuksia ja kaiken lisäksi hyvästä palveluksesta myönnettyjä kuntoisuuslomia, eikä hän olisi halunnut lykkäystä. Lisäksi Greus tapasi ennen kotiin lähtöään lääkärin, joka ei puoltanut lykkäyspäätöstä.

Vaikka jostain oltaisiinkin saatu lääkäri, joka kykenee tekemään palveluskelvottomuusdiagnoosin näkemättä tai kuulematta potilastaan, ei sekään riittäisi täyttämään palveluskelpoisuusarviointia lain vaatimalla tavalla.

”Oli selvää, että lykkäykseni ei ollut laillinen, ei tullut koskaan laillisesti voimaan ja tehtiin lisäksi räikeällä virkamiesrikoksella. Vein asian Helsingin hallinto-oikeuteen. Sieltä tuli päätös, että lykkäykseni oli tehty väärin perustein, ja että asia pitää palauttaa sivarikeskukselle uudelleen käsiteltäväksi”, Greus sanoo.

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Greus ei kuullut sivarikeskukselta pihaustakaan moneen kuukauteen. Vasta Greusin lakimiehen otettua jälleen yhteyttä sivarikeskukseen päätettiin Greus ottaa nopeasti takaisin työpalvelukseen.

Päästyään takaisin sivarikeskukselle jatkamaan työpalvelustaan, Greus kertoo henkilökunnan suhtautuneen häneen erittäin ikävästi.

”Ensimmäiseksi minut määrättiin käyttämään palvelukseen kuuluvia vähäisiä henkilökohtaisia lomapäiviäni sivarikeskuksen ulkopuolisen työpalveluspaikan hakemiseen. Se ei ole lomapäivien käyttötarkoitus. Sen jälkeen minua kieltäydyttiin määräämään työpalvelukseen sivarikeskuksella. Lopulta minut laitettiin siivoojan ominaisuudessa käsittelemään terveydelle haitallisia kemikaaleja ilman asiallista suojavarustusta ja vailla kantahenkilökunnan valvontaa”, Greus sanoo.

Koska Eero Soinion aikoinaan antama käsky painua kotiin kasvamaan ei täyttänyt virallisesti lykkäyksen määritelmää, katsoi Greus siviilipalveluspäiviensä karttuneen joka päivä, jonka hän vietti kotonaan odottaen pääsyä takaisin sivarikeskukselle. Alkuperäisen työpalveluksen viimeisen päivän lähestyessä Greus kertoi näkemyksensä sivarikeskuksen henkilökunnalle, joka puolestaan katsoi vapautuspäivän siirtyneen huomattavasti kauemmaksi.

”Annoin kirjallisen vaatimuksen alkuperäisen vapautuspäiväni kunnioittamisesta ja siviilipalveluskeskuksen laittoman toiminnan korvaamisesta, josta keskus kieltäytyi. Tämän jälkeen kieltäydyin palveluksesta”, Greus kertoo.

Kieltäytymisen jälkeen asiaa käsiteltiin Loviisan käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden antama päätös on Greusin mielestä tyyppiesimerkki siitä, miten siviilipalvelusmiehet joutuvat kohtaamaan organisoitunutta vähättelyä ja syrjintää.

”Hovioikeus myöntää päätöksessään, että en halunnut lykkäystä, että lykkäys sotki elämääni, ja että lykkäys annettiin väärin perustein. Samaan aikaan hovioikeus kuitenkin toteaa, ettei näe mitään syytä, miksi en voisi palata suorittamaan palvelustani siviilipalveluskeskukselle loppuun saakka. En myöskään saanut valituslupaa korkeimpaan oikeuteen”, Greus kertoo.

”Istuin pitkään rauhassa miettimässä mitä nyt tekisin. Oikeusturvani on tuhottu, minua on kohdeltu surkeasti ja jouduin vankilaan. Jos hyväksyn vankeusrangaistuksen, hyväksyn samalla, että olen rikollinen. Olisin voinut lähteä maasta, mutta en halunnut tehdä sitä, koska koko elämäni on täällä”, Greus sanoo.

Mietintöjensä päätteeksi Greus ei halunnut jättää perhettään, kihlattuaan ja ystäviään.

”Haluatteko muuten saada siihen juttuun kuvani täältä vankilasta? Kannattaa tulla aika äkkiä, koska parin päivän päästä olen jo varmaankin letkuissa”, Greus huomauttaa puhelinhaastattelun väliin.

”En halua tehdä itsemurhaa, enkä olla marttyyri. Haluaisin elää onnellista elämää. Mutta en voi enää paeta enkä jatkaa taistelua oikeusasteissa. Yhteiskunta on tehnyt virheen laittaessaan minut vankilaan, ja se virhe pitäisi myöntää antamalla minulle armahdus. Ilman armahdusta minulle ei jää enää muuta vaihtoehtoa protestoida kuin nälkälakko”, Greus päättää.

Kaiken jälkeen jäljelle on jäämässä vain väärennetty lääkärinlausunto, hovioikeuden vähättelevä lausunto, Aki Greus nälkälakossa ja Eero Soinio Nummi-Pusulan kunnanjohtajana.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu