big_fimage.jpg

Sormet siveltimenä

Teksti Maria Karuvuori

Kuvataiteilija Maarit Hedmanin ja valokuvaaja Leena Louhivaaran Katseen takana -näyttely kyseenalaistaa ja avartaa näkemisen rajat.

Valokuvassa nainen pitelee langanpäätä, joka näyttää lähtevän lentoon. Lanka jatkuu kuvan ulkopuolelle ja taipuu monen mutkan kautta abstraktiksi taideteokseksi. Siitä se jatkaa taas matkaansa toiseen valokuvaan ja kietoo naisen seittiinsä.

Kolmiosainen teos on nimeltään Elämän lanka (2010). Se hallitsee valokuvaaja Leena Louhivaaran ja kuvataiteilija Maarit Hedmanin yhteisnäyttelyä Katseen takana. Louhivaara on kahden vuoden aikana kuvannut Hedmania erilaisissa paikoissa, sekä luonnossa että studiossa. Hedman on maalannut ja kirjoittanut auki kuvauspaikkojen herättämiä tunnelmia.

Näyttelyn lähtökohta on ainutlaatuinen siksi, että Maarit Hedman on 12 vuotta sitten menettänyt näkönsä. Työt ovat näkevän ja näkönsä menettäneen vuoropuhelua.

Näkymätön lanka kulkee läpi koko näyttelyn. Valokuvat, maalaukset ja tekstit liukuvat saumattomasti toisiinsa ja muodostavat kiehtovan kokonaisuuden. Varsinkin luonnossa otettujen valokuvien muotokieli on ilmaisuvoimaista, ja se toistuu ja täydentyy maalauksissa.

Teospari Sisin (2009) on erityisen pysäyttävä. Siinä Hedman halaa valokuvassa sammalen peittämää kiveä. Kivi on myös maalauksen keskiössä, mutta värit ovat voimakasta sinistä ja mustaa. Taiteilijat nostavat työn esiin yhtenä näyttelyn avainteoksista.

”Vein Maaritin Akseli Gallen-Kallelan museon puutarhaan. Sieltä löysimme upean sammaloituneen kiven, jonka ympäriltä otimme kuvia. Kun sitten näin Maaritin kivestä maalaaman taulun, hämmästyin värimaailmaa. Missä on vihreä? Maarit vastasi, että sininen kuvaa kiven kylmyyttä ja sisintä olemusta. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni. Maarit oli tavoittanut jotain sellaista, mitä minä en realismiin jumiutuneena ollut kyennyt näkemään”, Louhivaara kertoo.

Taiteilijoiden yhteistyö sai alkunsa sattuman kautta. Louhivaara kertoo lukeneensa vuonna 2000 Helsingin Sanomista artikkelin sokeasta kuvataiteilijasta Pirjo Kalliosta. Häntä alkoi kiinnostaa sokean kokemus maailmasta ja mahdollisuus yhteistyöstä Kallion kanssa.

Louhivaara pyöritteli ajatusta mielessään vuosia, kunnes viimein otti taiteilijaan yhteyttä. Kävi ilmi, että Pirjo Kallio oli juuri kuollut.

Kallio oli ollut tärkeä ystävä ja tukipilari myös sokeutuneelle Hedmanille, joka koetti maalata kuten ennenkin. Se ei ottanut onnistuakseen, mutta Kallio tarjosi Hedmanille kuvataiteilijana perspektiiviä ja vertaistukea. ”Vielä siekin maalaat”, hänellä oli tapana sanoa.

Uusi maalaustapa löytyi, kun Hedman tökkäsi kesämökillä vahingossa kätensä maalipurkkiin. ”Huomasin, että voin kättää sormiani siveltiminä. Siitä lähtien olen maalannut lähinnä sormin. Muistan myös värit, vaikka en enää niitä näe.”

Louhivaara ja Hedman kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 2008 Espoon kulttuurikeskuksen galleriassa, jossa Hedmanilla oli taidenäyttely. Tällä kerralla Louhivaara päätti tarttua tilaisuuteen. Ympyrä sulkeutui.

Katseen takana -näyttely avoinna 30.1.2011 asti, Helsingin galleria Johan S:ssä, ti–pe 11–17, la–su 12–16. Näyttelyä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto ja Sokeain ystävät ry. Galleriassa järjestetään kuvailtu kierros näkövammaisille 18.1. kello 15, ja Maarit Hedmanin teoksiin liittyvät tekstit on luettavissa pistekirjoituksella.

Maarit Hedman vieraana Inhimillisessä tekijässä sunnuntaina 16.1. kello 21, Yle TV2:ssa.

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Korppiradio