Roman Polanski on alun perin puolalainen maineikas elokuvaohjaaja. Marina Zenowichin dokumentti kerii Polanskin pitkää uraa auki kulminaatiopisteenään vuoden 1977 tapahtumat Jack Nicholsonin Los Angelesin huvilalla. Polanskin syytetään tuolloin huumanneen ja raiskanneen valokuvausmallinaan olleen 13-vuotiaan tytön.

Aikanaan oikeudenkäynnissä Polanski tunnusti sukupuoliyhteyden. Tutkintavankeuden jälkeen hän pakeni maasta ennen tuomion julistamista.

Viime syksynä Polanski pidätettiin yllättäen Sveitsissä. Hänen luovuttamisestaan Yhdysvaltoihin käydään paraikaa neuvotteluja.

Pidätyksen jälkeen elokuvaväki ja ranskalainen kulttuurieliitti reagoivat voimakkaasti Polanskin pidätystä vastaan. Tämä tuntui ainakin minusta pöyristyttävältä. Seksi 13-vuotiaan kanssa oli silloin ja on nykyään sekä laitonta että moraalisesti tuomittavaa. Lain tulee olla sama niin taiteilijalle, satamaduunarille kuin pörssimeklarillekin, eikö?

Zenowichin dokumentti ei paneudu niinkään itse rikoksen ytimeen, vaan se laventuu analyysiksi amerikkalaisen oikeusjärjestelmän ongelmista. Sikäläisen oikeuskäytännön piirissä on normaalia, että puolustus, syyttäjä ja tuomari sopivat rangaistuksen mittakaavasta, jos syytetty tunnustaa ainakin osan syytteestä. Nyt tuomari näyttää muuttaneen sopimusta omista motiiveistaan kesken prosessin ja ajaneen tapausta muutenkin laittomin tavoin.

Dokumentissa jopa silloinen syyttäjä kertoo ymmärtävänsä, miksi Polanski pakeni maasta.

Zenowich ei kiistä Polanskin rikosta, mutta tekee uskottavalla tavalla väärintekijästäkin uhrin.

Mutta miten asetelma tulisi lopulta ratkaista? Otettakoon aiemman prosessin ongelmat huomioon lieventävinä asianhaaroina. Samaten alkuperäisen uhrin, Samantha Gelmerin, vetoomus Polanskin puolesta. Silti yleisen oikeustajun kannalta olisi olisi käsitellä asia vihdoin reilussa oikeudenkäynnissä loppuun.

Marina Zenowich: Roman Polanski: Wanted and Desired. Neljä tähteä. Elokuvateattereissa nyt.