big_fimage.jpg

Outokumpu tanssii maailmankartalle…

Teksti Jussi Förbom

…jos ministeriö sallii. Pohjois-Karjalan Outokummussa on ammattiopisto, jonka tanssilinjalle hakee eri-ikäisiä intohimoisia tanssijoita kymmenistä eri maista. Vanhan kaivoksen suojissa tehdään arvokasta arjen kansainvälisyystyötä, jonka opetusministeriö nyt kuitenkin haluaa näivettää. Mistä oikein on kysymys?

Istun tanssija-koreografi ja tanssinopettaja Jyrki Haapalan kanssa Outokummun vanhan kaivosalueen lounasruokalassa. Ei uskoisi, että täällä, kaukana metropolialueen kulttuurisnobien pelikentiltä, koulutetaan tanssijoita kansainvälisessä, integraalisessa nykytanssin koulutusohjelmassa. Mutta niin vain on, että juuri täällä, Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymän suojissa, on käynnissä kansainvälistymisprosessi, jollaisesta voidaan Etelä-Suomessa vain haaveilla. Viimeksi keväällä 2009 Outokummun koulutukseen haki ihmisiä 30 eri maasta.

”Kansainvälisyys tarkoittaa täällä aivan ruohonjuuritason toimintaa”, Haapala kertoo. ”Tämä on jotain aivan muuta kuin se, että kansainvälisyyttä hienosti korostetaan koulutuksen missiona tai arvopohjana, mutta se ei näy arjen tekemisessä mitenkään”, koulutuksen toinen pääopettaja Katariina Vähäkallio jatkaa.

Samasta erilaisuuksien kohtaamisesta on Haapalan ja Vähäkallion mukaan kyse myös integraalisen käsitteessä. Idea on, että opetus ja opiskelu on monensuuntaista, ei vain opettajilta opiskelijoille vaan myös opiskelijoilta toisilleen. Keskeinen ajatus on myös, että koulutuksessa pyritään laaja-alaisuuteen ja monitaiteellisuuteen. Koulussa ei oleteta, että opiskelijat valmistuvat vain tietynlaiseen tanssijarooliin tai tietyn taiteellisen ilmaisun toteuttajiksi.

Outokummussa annetaan opetusta kahdella kielellä, suomeksi ja englanniksi, ja myös monet opettajat ovat kotoisin muualta kuin Suomesta. Koulutusohjelmalla ei kuitenkaan ole opetusministeriön virallista lupaa kaksikielisen opetuksen järjestämiseen. Sitä on ministeriöltä anottu viimeksi 2008, mutta ministeriö ei ole sitä myöntänyt.

Jo vuosi sitten keväällä Outokummunkin pääsykokeisiin olisi pitänyt sisällyttää suomen kielen kielikoe karsimaan sitä taitamattomat hakijat joukosta pois. Siis kaikki ne 30 eri maasta tulevat ihmiset, jotka halusivat opiskelemaan nimenomaan Outokumpuun. Tieto asiasta saapui Outokumpuun niin myöhään, ettei koetta Koulutuskuntayhtymän johtajan päätöksellä lopulta järjestetty. Nyt on jälleen yhteishaun aika, ja koulutuksen vetäjillä on käsissään dilemma: tyytyäkö byrokraattisiin vaatimuksiin, hakeako erityislupaa vielä kerran, vai keksiäkö jotain muuta?

”Me emme ole täällä ajatelleet, että se olisi papereiden virallisista sanamuodoista kiinni, voimmeko käyttää englantia vaiko emme”, Jyrki Haapala sanoo. ”Mutta nyt kielikoe pitäisi olla, mikä tietenkin asettaisi hakijat aivan epätasa-arvoiseen asemaan. Kaikillahan pitää olla mahdollisuus hakea mihin vain koulutukseen varsinkin EU:n alueella.”

Outokummussa toivottaisiinkin, että opetusministeriö voisi yhden ja yhtenäisen linjanvedon sijaan arvioida koulutuksia alakohtaisemmin ja ottaa huomioon myös selviä erikoistapauksia.

Haapala ja Vähäkallio eivät ymmärrä sitä, miten heidän pieni koulutusohjelmansa voisi merkittävissä määrin kantaa vastuuta suomalaisten nuorten yleisistä koulutustarpeista.

”Emme me voi tehdä sellaista linjausta, että jos sata nuorta jää ilman koulutuspaikkaa Pohjois-Karjalassa, niin meidän priorisoida heitä, sillä eihän kaikista ole tälle alalle. Mutta me nyt kuitenkin rakennamme määrätietoisesti niitä mekanismeja, joiden avulla täällä opiskelleet voivat myös jäädä tänne töihin ja kehittää omaa alaansa täältä käsin. Mutta tämä kehitys vie aikaa ja sille pitää antaa aikaa”, Haapala pohtii.

Outokumpulaisten esimerkin voimasta Pohjois-Karjalassa on käynnistetty suvaitsevaisuus-, tasa-arvoisuus- ja kansainvälisyyskasvatusprojekteja sekä luotu arkisia, yhteiseen tekemiseen perustuvia yhteyksiä ihmisten välille.

Esimerkiksi tästä käy Kontioniemen vastaanottokeskuksessa toteutettu työsisäoppimisprojekti, jossa koulutusohjelman opiskelijat vetivät tanssiohjausta keskuksen lapsille. Hanke syntyi intuitiivisena reaktiona uutisiin, joissa syksyllä 2009 kerrottiin vastaanottokeskuksen ja Kontioniemen kyläyhdistyksen kiristyneistä väleistä. Paljon kiitosta saanut projekti jatkuu myös tänä keväänä, ja nyt tanssimaan pääsevät lasten lisäksi myös maahanmuuttajanaiset.

Outokumpulaiset ovat olleet monipuolisesti mukana myös Karjalan alueen rajoja ylittävässä toiminnassa, ja maaliskuussa ulkoministeriö myönsi koulutukselle yli 70 000 euron hanketuen Karjalan Tasavaltaan suuntautuvaan Pan Karelian Culture Makers -projektiin. Tavoitteena on sparrata nuoria venäläisiä taiteen ja kulttuurin ammattilaisia tuottamisessa ja kulttuuriyrittäjyydessä. Ruohonjuuritason työssä outokumpulaiset auttavat paikallisia käynnistämään produktioita, jotka toimisivat rajan molemmilla puolilla.

Kansainvälisen maineen siivittämänä Outokumpuun myös jonottaa opettamaan tai työskentelemään yli 60 kansainvälisesti merkittävää koreografia, tanssinopettajaa tai ryhmää.

Outokummussa opiskelevat eivät kuulu virkamieskielellä tyypilliseen toisen asteen ammatillisen koulutuksen kohderyhmään. Alexis Kotsopoulos on perheenisä ja ammattimuusikko, Tom Wall pitkään Britanniassa opiskellut tanssija, Alina Leonidchenko tanssiteatterin ammattilainen. Aino Ojanen on jo opiskellut kuvataiteilijaksi, Riikka Lindströmillä on opintoja muun muassa tanssissa, teologiassa ja viestinnässä. Heille opinnoissa tärkeintä on sisältö ja se, mitä niistä saa irti, ei se, mitä taso tai tutkinto olisi missäkin vaiheessa omaa ”opintouraa” suoritettava.

Ristiriita tai murtuma arkisen kansainvälisyyden ja byrokraattien mekanistisen ”tämä koulutus tällä kielellä tälle ikäryhmälle” -ajattelun välillä näyttäisikin piilevän juuri siinä, mitä opinnoista todellisuudessa on tarkoitus saada irti. Halutaanko etsiä kunnianhimoisia taiteellisia perspektiivejä ja tapoja luoda niiden myötä kauaskantoisia projekteja ja työtilaisuuksia, vai merkitäänkö vain normatiivinen ruksi kohtaan ammatillinen koulutus, kulttuuriala, opinnot suoritettu?

On aika ottaa puhelu opetusministeriöön ja tiedustella opetusneuvos Jukka Lehtiseltä, mikä todella on ministeriön linjanveto ja miksi englanninkielistä opetusta ei ammattiopistossa saisi järjestää.

Päivää, olen tekemässä Voima-lehden Fifi-verkkolehteen juttua Outokummun kansainvälisestä tanssin koulutuksesta…

”Niin millä tavoin se on kansainvälinen?”

Sillä tavoin, että siellä on opiskelijoita ja opettajia useista eri maista ja aktiiviset kansainväliset verkostot…

”Niin, meillähän ei lupia ei juuri ole ollenkaan ammatillisessa koulutuksessa englanninkielisen opetuksen järjestämiseen. En jaksa ulkoa muistaa kuinka monta niitä on, mutta ei niitä paljon ole.”

Miksi ei?

”Tilanne lähtee siitä, että tarjotaan Suomessa peruskoulun päättäville nuorille koulutusta, jossa opetuksen on joko suomi, ruotsi tai saame. Oppilaaksi ottamisessa on noudatettava sitä lähtökohtaa, että opinnoista pitää selvitä tällä kielitaidolla. Ei me voida lähteä ohi lain ja asetusten asioita päättämään. Suomessa on myös tuhansia nuoria ilman koulutusta, ja sitten täällä haluttaisiin täyttää paikat ulkomaalaisilla. Miten pystyt sen perustelemaan, että siellä pitäisi olla mukana ulkomaalaisia?”

Nyt kuitenkin Outokummussa opetetaan myös englanniksi ja…

”Oppilaitoksen on toimittava lain ja järjestyksen mukaan, en ymmärrä, mikä systeemi tässä on, että on tehty koulutus, ja sitten joka ei ole lain ja asetuksen mukainen ja sitten jälkeenpäin haetaan sille lupaa.”

Onko siis koko Outokummun koulutusohjelma täysin laitonta ja villiä toimintaa?

”On toimittava lain ja asetuksen mukaan, siitä on kyse, ja jos Outokummussa on tehty jotain muuta, en sitä oikein ymmärrä. Koulutuksen järjestäjien ensisijainen vastuu on toimia lain ja asetuksen mukaan. Emme me ole tässä muuttamassa mitään linjaa, vaan vuosia on sinne kerrottu, miten asia on, ja siellä on silti tehty toisin. Eihän tässä ole mitään epäselvää, kun on kerran jonnekin muodostunut juttu, joka ei ole sallittu.”

Koulutusohjelma on Outokummussa kuitenkin olemassa ja toiminnassa ja se on kansainvälinen…

”Mutta täällä on tuhansia nuoria tällä hetkellä ilman koulutusta, eikä voi olla niin, että sitten jossain halutaan paikat täyttää ulkomaalaisilla.”

Outokummussahan enemmistö aloituspaikoista on aina varattu suomalaisille, eihän siellä ole muuta väitettykään. Mutta nytkö siis tänä keväänä Outokummussa on pääsykokeiden yhteydessä kielikoe, joka varmistaa, että kukaan ulkomaalainen ei…

”Kyllä kyllä, siis on toimittava oppilaaksi ottamisen sääntöjen mukaan, tämähän on ihan selvä asia.”

Eli onko nyt siis tämän Outokummun 14 aloituspaikan koulutuksen vastuulla taata näille tuhansille suomalaisille nuorille opiskelupaikka?

”No nythän sä käännät tämän ihan oudosti, eihän se näin ole, en nyt ollenkaan ymmärrä koko tämän jutun ideaa, että missä tässä se jutun juuri oikein on.”

On soitettava Joensuuhun Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymän johtajalle Ilkka Pirskaselle ja tiedusteltava häneltä, mihin maakunnassa nyt aiotaan ryhtyä.

”Ammatillinen koulutus on luvanvaraista toimintaa. Koulutuskuntayhtymällä on lupa, ja siinä lukee, että koulutusta järjestetään suomen kielellä. Miten lupaa voi tulkita, sitä mekin on kysytty ministeriöstä. On varmaan ikuinen arvoitus, että onko Outokummun opetus ollut täsmällisesti luvan mukaista vain onko mahdollisuutta käyttää muita kieliä tulkittu liian laajasti.”

Pirskasen mukaan ministeriö puuttui asiaan ensimmäisen kerran vuosi sitten. ”Silloin tehtiin meidän johtoryhmässä yksiselitteinen päätös, että kaikkien sisäänotettavien opiskelijoiden on läpäistävä suomen kielen koe, jotta voidaan toimia järjestämisluvan mukaisesti, eli että opiskelijat voivat selvitä suomenkielisestä opiskelusta.”

Niin tämähän on ollut ministeriön linja?

”Kyllä. Ja miksi tämä nyt on noussut esille, liittyy kahteen kysymykseen. Toinen on se, että kun yhteisvalinta lähestyy, niin Outokummussa on noussut esiin, että ihan oikeastiko tätä noudatetaan ja ymmärrättekö te mitä tämä tarkoittaa. Toinen on se, että meidän markkinoinnissa on puhuttu kansainvälisestä tanssin koulutuksesta ja sitä ministeriö on halunnut meidän korjaavan. On tietysti huomioitava myös se, että meillä on jo pitkään ollut ministeriössä sisällä järjestämisluvan muutosanomus kieliasiasta.”

Mutta onko nyt sitten niin, että Outokummussa on pääsykokeiden yhteydessä ehdottomasti se kielikoe?

”No jos meillä ei ole sitä ennen uutta järjestämislupaa, niin kyllä on.”

No laittaako tässä nyt siten ministeriö kuriin villiä toimintaa?

”En minä niin sanoisi. Minusta kysymys on siitä, että tämä on luvanvaraista toimintaa ja tässä haetaan sitä tulkintaa muunkielisen opetuksen määrästä. Ei tämä ole minusta mikään meidän ja ministeriön välinen riita. Me koitetaan toimia ohjeiden mukaan.”

Outokummun tanssikoulutuksen kohtaloon ei saada tällä erää yksiselitteistä ratkaisua.

Saan sähköpostia Jyrki Haapalalta. Hän kertoo, että Koulutuskuntayhtymän johto on käskenyt poistaa verkosta tanssikoulutuksen englanninkieliset sivut. Sitä siis Pirskanen tarkoitti, kun hän sanoi, että tanssikoulutuksen markkinointia on ”korjattu”. Pirskasen pyynnöstä myös suomenkieliset tiedot koulutuksen opetussisällöistä ja opetustavoista, työpajoista, vierailevista opettajista, sekä Outokumpuun hakemisesta ja saapumisesta on poistettu, koska ne ”kuulemma viestivät liikaa kansainvälisestä toiminnasta.”

Haapala on lisää, että hän on alkanut pohtia myös irtisanoutumista.

Jotten joutuisi lopettamaan juttua Haapalan pohdintaan homman jättämisestä sikseen, siteeraan lopuksi kuvataiteilija-tanssija Aino Ojasta, jonka näkemykset olivat avarakatseisempia ja kauaskantoisempia kuin pykälien toteutumisesta huolestuneiden koulutusbyrokraattien:

”On hölmö ajatustapa korostaa vain suomalaisten opiskelumahdollisuuksia, koska eikö ole tärkeää, että opiskelijat saavat opintojen jälkeen myös työpaikkoja. Jos vain koulutetaan hirveät määrät suomalaisia tanssijoita, niin ei niille ole työpaikkoja. Mutta jos täällä kolmasosa tai puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia, me saadaan tosi paljon kontakteja ulkomaille, voidaan tehdä yhteisprojekteja, anoa EU-rahoitusta, työskennellä ulkomailla, ja ylipäätään mahdollisuuksia on enemmän.”

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu