big_fimage.jpg

Outo lippurituaali

Teksti Anna Pesonen

Kenelläkään ei ole oikeutta rakentaa muureja ihmisten välille, sanoo intialainen elokuvaohjaaja Supriyo Sen.

Kolme lasta seuraa lipunlaskuseremoniaa. Seremonia on toistunut samanlaisena joka ilta Intian ja Pakistanin rajalla vuodesta 1959 alkaen. Lapset kasvavat ja heidän tilalleen tulee uusia. Rituaali outoine poliittisine merkityksineen pysyy.

Intialainen elokuvaohjaaja Supriyo Sen selittää, että lyhytelokuva Wagah (2009) on kannanotto ihmisiä erottavia muureja vastaan. Elokuva voitti Berliinin filmifestivaalilla 2009 Berlin Today -palkinnon. Supriyo Sen on voittanut useita muitakin kansainvälisiä dokumenttielokuvapalkintoja. Nyt Wagah on esillä toukokuun loppuun saakka Samaan aikaan Intiassa -näyttelyssä Helsingissä.

Lähtökohta Wagahin tekemiseen on ohjaajan omassa historiassa.

“Perheeni tuli Itä-Pakistanista, nykyisestä Bangladeshista, Intiaan pakolaisina. Vuoden 1947 maanjaon yhteydessä tapahtui joukkomurhia, raiskauksia ja kidnappauksia. Yhteensä 15 miljoonaa henkilöä jätti tämän seurauksena kotinsa ja pakeni”, Supriyo Sen kertoo.

Ohjaaja ei ole voinut koskaan hyväksyä rajoja, jotka estivät häntä palaamasta juurilleen. Hän halusi antaa äänen hiljaisille pakolaisille, jotka kantavat edelleen maiden välistä konfliktia sisällään.

Supriyo Sen on opiskellut journalismia Kalkutan yliopistossa ja työskennellyt vapaana toimittajana.

“Pian ymmärsin, ettei lehtityö ollut elämäni tarkoitus. Halusin tehdä jotakin luovempaa ja vapaampaa.”

“Perustin samanhenkisten ystävieni kanssa Perspektiivi-nimisen mediakollektiivin, ja teimme ensimmäisen dokumenttimme Wait until Death. Elokuva menestyi jotenkuten ja niin minusta tuli täysipäiväinen elokuvantekijä”, Supriyo Sen kertoo tarinaansa.

Supriyo Seniä ovat inspiroineet Kalkutan suurimmat ohjaajanimet, Satyajit Ray, Ritwik Ghatak ja Mrinal Sen, jotka ovat tehneet elokuviaan maanjakoon liittyvistä traumoista. Sen ei ehtinyt tavata Rayta ja Ghatakia, mutta Mrinal Sen on hänelle sekä esikuva että ikoni.

“Hän rakastaa töitäni ja ilmaisee sen myös julkisesti”, Supriyo Sen kiittelee.

Samasta sukunimestään huolimatta kahden eri aikakauden ohjaajat eivät ole sukua toisilleen. Molemmat ovat kuitenkin lähtöisin nykyisen Bangladeshin alueelta ja tulleet pakolaisperheissä Kalkuttaan. He käsittelevät töissään samoja teemoja.

_______________

Kuka on Mrinal Sen?

Supryo Sen mainitsee esikuvakseen Mrinal Sen -nimisen intialaisen ohjaajalegendan.

Mrinal Sen täytti juuri äskettäin, toukokuun 14. päivänä, 88 vuotta. Hänen avainteoksensa, Linnustaja, tunnetaan visuaalisesti kokeellisesta tyylistään.

”Luin Rudolf Arnheimin elokuvasta kertovan kirjan Film 1940-luvun alkupuolella. Kiinnostuin erityisesti Eisensteinin montaasi-tekniikasta”, Mrinal Sen kertoi, kun tapasimme hänen kotonaan Kalkutassa toukokuussa kaksi vuotta sitten.

”Chaplin on ollut suuri innoittajani. Olen tavannut myös hänen lapsenlapsensa”, Sen mainitsi ja näytti kuvaa yhdessä lukuisista kirjoistaan.

Ohjaajan työhuoneen hylly pursusi elokuvakirjallisuutta. Omien muistelmiensa kansikuvassa Sen sytyttää savuketta. Hän kertoi polttaneensa 60 tupakkaa päivässä, mutta lopettaneensa sen jälkeen, kun hänelle tehtiin leikkaus.

Mrinal Senin töissä on enemmän yhteyksiä eurooppalaiseen taide-elokuvaan kuin kaupalliseen Bollywood-viihteeseen. Intian päälinjan elokuvamuodosta, populaarista hindielokuvasta, Mrinal Sen oli hyvin lyhytsanainen:

”En pidä valtavirran elokuvasta paljonkaan. Pidän muutamista onnistuneista tekijöistä.”

Supriyo Sen: Wagah-lyhytelokuva (2009). Helsingin taidemuseo Tennispalatsi, Samaan aikaan Intiassa –näyttelyssä 29.5.2011 saakka.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu