big_fimage.jpg

Näkökulma: Terveisiä yläasteelta!

Teksti Aino Iiramo

Massakulttuuri asettaa nuoret vaikeiden valintojen eteen ja tuntuu olevan hankalaa löytää sitä parasta tietä kuljettavaksi, kirjoittaa 14-vuotias Aino Iiramo.

Kokemuksesta voin sanoa, että monet aikuiset olettavat tietävänsä, mitä teinit puuhaavat koulussa ja keskenään, mutta järkyttyvät heti muutaman jokapäiväisen tarinan kuultuaan. Edes opettajat eivät välttämättä ole täysin selvillä nuorten puuhista. Vähiten selvillä siitä eivät ole nuoret itse, mutta tekemisiensä seurauksista tuntuvat olevan, ja se ei ole mikään hyvä asia.

Ensinnäkin, toisin kuin monet ajattelevat, nuoret eivät todellakaan vain sekoile yhtään miettimättä, mitä tekevät. Itse asiassa heillä on hyvinkin tarkat, niin sanotut kirjoittamattomat säännöt, jotka määrittelevät heille sallittuja, heiltä vaadittuja, kiellettyjä ja toivottuja asioita, ja joita kaikkien odotetaan noudattavan. Kukaan yksittäinen henkilö ei ole näitä laatinut, eikä kukaan tule niitä yksin muuttamaankaan.

Mikäli joku sattuu olemaan täysin kujalla näistä ”säännöksistä” (esimerkiksi tullut kaukaa uuteen luokkaan kesken lukuvuotta), pidetään hänelle yleensä eräänlainen oppitunti aiheesta. Tämä tapahtuu niin, että hänet otetaan joidenkin ystävällisten henkilöiden toimesta mukaan porukkaan, jonka kanssa hengaillessaan hän oppii yleisesti koulun nuorten keskuudessa käytetyt puhe- ja käytöstavat, eikä siinä mene kauaakaan, kunnes hän on jo aivan sisällä ryhmässä.

Ainakin omassa koulussani ja ystävieni käymässä koulussa yleisimpiä tällaisista säännöistä ovat esimerkiksi kaikkien nuorten tulisi kapinoida aktiivisesti joitain aikuisten laatimia sääntöjä vastaan. Tyttöjen tulisi meikata täytettyään 13 (viimeistään silloin), poikien tulisi juoda energiajuomia. Tupakointi on hienoa, olisi hyvä olla mopokortti ja mahdollisesti hieno tuunattu mopo/skootteri tai pahin kaikista – mopoauto. Pitäisi käydä McDonald’sissa, tulisi kiroilla paljon ja vittuilla opettajille ja vanhemmille, tulisi ainakin joskus juoda alkoholia. Pitäisi käyttää massateineille sopivia vaatteita (pojilla ja tytöillä täysin erilaiset suositukset) ja on hienoa omistaa kallista elektroniikkaa, kuten uusimpia ja kalleimpia kännyköitä, joista nuoret osaavat käyttää keskimäärin 10 prosenttia toiminnoista.

Näitä on valtavan pitkä lista, mainittuna vain muutamia. Mitä enemmän näistä säännöistä noudattaa tai mitä enemmän arvostettuja piirteitä osuu kohdalle, sitä korkeammalla automaattisesti nuori on koulun oppilaiden keskuudessa. Mutta niitä kaikkia ei ole pakollista noudattaa, kunhan muutamia. Jos todella vastustaa niistä montaakin, niin kannattaa pitää mölyt mahassaan, jollei hyväksy koulussa elämää täysin ryhmien ulkopuolella ja toistuvana ongelmana omalle kohdalleen osuvaa haukkumista ja muuta ikävää kohtelua.

Etenkin yläasteilla on myös hyvin selkeä hierarkia oppilaiden keskuudessa. Seitsemättä luokkaa aloittavat oppilaat tutustuvat nopeasti koulun oppilaiden omiin sääntöihin ja koulun massateinien keskuudessa arvostetuimpiin oppilaisiin. Äkkiä he sopeutuvat ja sulautuvat joukkoon, hankkien oman asemansa koulussa, näin siis ainakin suurimman osan kohdalla. Harva rupeaa kapinoimaan tai katsoo sitä tarpeelliseksi.

Lähes huomaamattaan he kuitenkin luovat itselleen uuden persoonan. He tekevät itsestään massaa, nuoria, jotka sulautuvat omaan ympäristöönsä. Se tuntuu olevan helpointa, vaikkakin massaan kuuluvilla nuorilla on oltava alati silmät ja korvat auki, sillä muoti muuttuu tiuhaan tahtiin. Kaikkien, jotka haluavat pitää maineensa hyvänä, on kuunneltava suosittua musiikkia ja etsittävä nuortenlehdistä sen hetken suosituimmat vaatemerkit.

On turvallista näyttää samalta kuin muut ja käyttäytyä samoin kuin muut. On turvallista olla erottumatta joukosta.

Näin toimiessaan he kuitenkin usein jättävät taka-alalle oman itsensä ja monet ottavat sen takaisin vain kotioloissa, jolloin koulupäivän aikana esittämisen takia kasautuneet paineet purkautuvat ja tämä puolestaan johtaa usein perhesuhteiden huononemiseen.

Teinivaiheessa ihmisen elämä on luonnollisesti epävarmaa. Keho muuttuu, ajatukset muuttuvat ja kukaan ei tunnu olevan aivan täysin varma siitä, mitä tapahtuu. Siinä tilanteessa aikaa jää harvemmin suurien asioiden käsittelyyn ja elämä pyörii tosiaan vain siinä oman itsen, koulun sisäpiirien ja nalkuttavan mutsin ympärillä. Kaikki muu saa jäädä omaan arvoonsa, ei ole aikaa ajatella, kun pitää meikata ja huoltaa mopoa.

Tämän voi huomata esimerkiksi siitä, jos menee juttelemaan massojen kanssa esimerkiksi ilmaston muutoksesta tai maapallon saastumisesta. Vastaukset kulkevat tätä rataa:

1. Mitä se tarkottaa?

2. Eks se ollu jotain 60-luvun ongelmia?

3. Ei se oo mun vastuulla! Kyl hallitus hoitaa, ei mun tarvii mitään tehdä.

4. No, jos se on jo niin paha, ni ei me voida sitä enää auttaa…

5. Miks murehtia, ku meillä on vielä kaikki hyvin?

6. Ooksä joku hippi, ku tollasii kyseet? Painukaa hei viherpiipertäjät metsään!

Toisena hyvänä esimerkkinä voisin esitellä oman kouluni politiikasta kaikkein kiinnostuneimpien henkilöiden idean: Ruskeiden puolueen. He haluaisivat perustaa sen Vihreitä vastaan, sillä yleinen käsitys on, että vihreät asettavat liikaa sääntöjä. Eräs hyvin yhteiskunnasta kiinnostunut henkilö luokaltamme myös julisti, että vihreiden ajamat asiat ovat vahingollisia maamme taloudelle. Ja he seisovat tavallisesti myös tekemisissään sanojensa takana, jonka huomaa muun muassa siitä, että joka puolella näkyy teinien heittelemiä McDonald’s roskia, tölkkejä ja muuta mukavaa.

Lisäksi omaa tutkimusta myös se, että kuinka koulun lähellä olevan bussipysäkin seinälasi hajoaa noin kahden päivän välein, heti kun se ehditään vaihtaa ehjään. Nuorista on vain niin vastustamattoman mukavaa tuhota kaikki – lamput, ikkunat, vanhat talot ja niin edelleen. Kaikki, minkä rikkominen ei vaadi suurempaa vaivaa, vaikka joskus jotkut teiniryhmät tosin innostuvat leikkimään tupakansytyttimilläkin…

Tällaisia terveisiä siis teinien keskuudesta! Ei siellä pahemmin luontoa kunnioiteta, jos siitä lähdetään, ja sellaiset, jotka massakulttuuria aktiivisesti vastustavat, saavat kyllä aika rankkaa kohtelua osakseen.

Mutta totta ja toivottavaa on myös se, että massateinitkin voivat muuttua aikuistuessaan ja jopa jo siirtyessään jatko-opiskelupaikkaan, joissa yleensä ollaan jo hyväksyvämpiä erilaisuutta kohtaan ja enemmän mielipiteitä uskalletaan esittää. Lisäksi jopa omalla yläasteellani on sitä fiksumpaa jengiä, joka ajattelee maailmaa laajemminkin, kuin vain omaa asuinaluettaan ja sen tapahtumia.

Näitä henkilöitä, jotka eivät kuulu massaan, on noin viidesosa koulumme noin 500 oppilaasta, joka on ihan hyvä sekin, mutta ikävä kyllä monetkaan heistä eivät tuo mielipiteitään esille.

Kuitenkin voisimme miettiä, olisiko mahdollista muuttaa itse massakulttuuria? Olisiko mahdollista saada teinit viemään ne tölkit kierrätykseen, jos ei muuten, niin siitä saatavan pikkurahan takia?

Eräs opettajistani keräsi kerran kaikki käytävillä lojuneet tölkit, ja sai niistä lähes kaksikymppiä ruokakaupassa käytettäväksi.

Kirjoittaja on tutustumassa työelämään Voimassa & Fifissä vantaalaiselta yläasteelta.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *