big_fimage.jpg

Mutta onko se taidetta?

Teksti Veikko Eranti

Mikäli Facebook-profiilikuvasi on päätynyt epäilyttävälle deittisivustolle, on kaksi mahdollisuutta: asialla ovat puolirikolliset oikeat deittisivut – tai mediataiteiljat.

Aivoissamme on osa, joka on erikoistunut ainoastaan kasvojentunnistukseen. Kasvot paljastavat itsestämme enemmän kuin haluaisimme, ja toimivat usein verkkoidentiteettiemme pohjina.

Tästä ajatuksesta lähtee liikkeelle italialaisten mediataiteilijoiden Paulo Cirion ja Alessandra Ludovicon taideprojekti Face-to-facebook. Cirio ja Pikseliähky-festivaaliin Suomenlinnaan tulossa oleva Ludovico kaapivat Facebookista miljoona julkisesti saatavilla ollutta profiilikuvaa, pyörittivät ne kasvojentunnistusohjelman lävitse ja julkaisivat itse rakentamallaan deittisivulla Lovely-faces.com.

Itse kuvat ja muut tiedot jäivät myös Facebookiin, eivätkä Cirio ja Ludovico vieneet mitään, mikä ei olisi ollut kenen tahansa verkonkäyttäjän saatavilla. Verkkosivu ehti olla auki alle vuorokauden ennen Facebookin lakimiesten ehdotonta vaatimusta sivun sulkemisesta ja ”varastetun datan palauttamisesta”.

Päivä poiki muitakin yhteydenottoja: 56 pyyntöä poistaa tietty kuva sivuilta, neljä yhteistyöehdotusta toisilta deittisivuilta, 14 pyyntöä lisätä käyttäjän kuva ja viisi anonyymiä tappouhkausta. Puhumattakaan kymmenistä tiedotusvälineistä CNN:stä Taipei Timesiin.

Samoilla apajilla mediataiteilijoiden kanssa liikkuu myös vähemmän jaloin aikein varustettuja veijareita, esimerkiksi venäläisen ”Andrey Andreevin” (oikeasta nimestä ei varmuutta) Badoo-deittisivusto.

Iltalehti kertoi 21.1.2011 palvelun varastavan Facebook-sovelluksen käyttäjien kavereiden nimet ja kuvat ja luovan näistä profiileja deittisivulle.

Mikä on Badoon ja Lovely Facesin välinen ero? Badoon tavoitteena on tehdä rahaa, Cirion ja Ludovicon projekti pyrkii olemaan taidetta ja nostattamaan tietoisuutta Facebookille ja muille palveluille antamamme tiedon luonteesta ja helposta saatavuudesta. Badoon toiminta lienee rikollista, Cirion ja Ludovicon ehkä ei.

Cirion ja Ludovico eivät olleet ensimmäistä kertaa apajilla. He ovat myös aiemmassa taiteessaan käyneet internetin jättiläisten kimppuun. Käyttämällä hyväkseen kaupan esikatselutoimintoa he vuonna 2006 ”varastivat” Amazon.comista tuhansia kirjoja ja printtasivat niitä näyttelyihinsä.

Googlen kimppuun taiteilijat kävivät huijaamalla hakujätin mainosohjelman avulla rahaa, joka käytettiin Googlen osakkeiden ostamiseen. Osakkeet luovutettiin säätiölle, jonka tarkoituksena oli jakaa firman omistus internetin käyttäjille.

Ydinkysymys on, poikkeavatko duon teokset jollain tavalla Facebookin, Amazonin ja Googlen omasta toiminnasta?

Me luovutamme Facebookille osan itseämme ja indetiteettiämme kuvien muodossa ja Facebook myy sen eteenpäin hyvällä voitolla. Käytännössä mahdollisuutemme kontrolloida sitä, miten Facebook käyttää tietojamme, on heikko. Lovely-faces.com eroaa lopulta hyvin vähän Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin aiemmasta verkkopalvelusta FaceMashistä.

Toisaalta me kuluttajat myös saamme jotakin vaihtokaupassa.

Saamme päättymättömän linkkien virran, keinon pysyä perillä ala-astekavereiden edesottamuksista ja mahdollisuuden rakentaa identiteettiämme. Cirion ja Ludovicon perusviestin paikkansapitävyys saattaakin osittain tyhjentää heidän taiteensa merkityksestä.

Jos Facebook perustuu samanlaiseen käyttäjien identiteetin myymiseen, eivätkö kaikki Facebookin puoli miljardia käyttäjää silloin hiljaisesti hyväksy juuri tällaisen toiminnan?

Pikseliähky 2011 jäljittää digitaalista jalanjälkeä

Valvontakameroita, e-tapaksia, siementen ekosysteemejä, tietokoneavusteista valokuvausta. 10. kertaa järjestettävä elektronisen taiteen festivaali Pikselähky vyöryttää Suomenlinnan vallit täyteen kokeellisia ja poikkitaiteellisia projekteja, joista yksi on Face-to-facebook.

Map me if you will -seminaarissa kartoitetaan modernissa verkottuneessa kaupunkitilassa kulkevan kaupunkilaisen jättämää digitaalista jalanjälkeä. Seminaariin osallistuvat myös Alessandro Ludovico ja EFFI.

Festivaalin ohjelmassa on useita työpajoja ja seminaareja, joissa myös yleisö voi oppia ja osallistua – tai maistaa. Ihmisen ja kasvien suhdetta tutkiva, designereistä, kokeista, puutarhureista ja insinööreistä koostuva FoAM-ryhmä valmistaa syötäviä aurinkopaneeleja ja ”e-tapaksia”.

Lisäksi ohjelmassa on valvontakameroiden signaalien kaappausta, avoimen lähdekoodin videoeditointia ja paljon robotteja. Festivaalin klubeilla esiintyvät ainakin Yann Leguay, Taco Bells ja Martin Küchen sekä Gayborhood DJ’s.

Pikseliähky 10.–13.3. Suomenlinnassa. Lisätietoja www.pixelache.ac.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Häiriköt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *