big_fimage.jpg

Makasiinit, vielä kerran

Teksti Jari Tamminen

Ehkä viimeinen taidenäyttely VR:n makasiineilla Helsingissä on avoinna yleisölle juuri nyt. Ilman viranomaisten lupaa tosin. Tavoitteena on jatkaa näyttelyä sunnuntaihin 12.6. saakka, mikäli virkavalta ja vartijat sen sallivat.

Odotin keskiviikkoiltana Rautatientorin laiturilla numero 14 taiteilija Antti Nyyssölää. Hänen oli määrä johdattaa yleisö taidenäyttelyyn. Kun seurueemme hiippaili Nyyssölän ohjaamana kohti makasiineja aidan raosta halki Musiikkitalon rakennustyömaan, huomasin, että viereisen Musiikkitalon takapiha oli täynnä ykkösiinsä sonnustautuneita kutsuvieraita.

VR:n makasiinien palaneiden raunioiden suojassa sijaitsee väliaikainen ja tyystin luvaton ja rakenteiltaan äärimmäisen epävakaa galleria.

Makasiinit muistetaan paikkana, jossa on sattunut ja tapahtunut. Viimeiset isommat uutiset koskivat vapun 2006 bileitä, joissa poltettiin kokkoa ja muutamaa päivää myöhemmin seurannutta kohtalokasta tulipaloa.

Tulipalo ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi luvuksi makasiinien historiassa. Vaikka poliisit ja rakennusliikkeen miehet purkivatkin luvatta tulipalolta säästyneitä asemakaavalla suojeltuja rakenteita, on osa pohjoisen puoleisesta makasiinirakennuksesta edelleen pystyssä.

Vaaleaan rakennusmuoviin kääritty talonpätkä toimii loppuviikon ajan Antti Nyyssölän, Jarkko Räsäsen ja Kalle Leinon galleriana.

Rosoisen tiiliseinän ja hiiltyneiden puurakenteiden keskelle on syntynyt spontaani ja väliaikainen tila taiteelle. Kutsuvieraiden ilmaantuessa näyttelyn avajaisiin töiden ripustus oli vielä hieman kesken. Vieraille tarjottiin puolalaista vodkaa, pullonsuusta. Mukit olivat unohtuneet kotiin.

Seinillä on ripustettuna Nyyssölän kansallisvaltioiden lippuja muistuttavia teoksia, Leinon maalauksia sekä Räsäsen digitaalisesti prosessoituja valokuvatulosteita. Lisäksi Räsänen on kiinnittänyt raunioita kiertävään metalliaitaan kontaktimikrofonin, jonka kitaravahvistimen kautta välitetty signaali täyttää näyttelytilan talon rakenteiden värähdyksistä vahvistetuilla äänillä. Nyyssölä on puolestaan toteuttanut paikan päällä tilan kanssa keskustelevan tilataideteoksen.

Näyttelyyn valittiin tarkoituksella töitä, joita on helppo liikutella. Mukaan oli alkujaan tarkoitus ottaa muutaman kuvanveistäjänkin töitä, mutta niiden siirtely osoittautui liian haastavaksi. Helppo siirreltävyys on tärkeää, koska työt täytyy kantaa joka ilta näyttelyn päätteeksi pois paikalta turvallisempaan säilöön ja ripustaa seuraavana päivänä uudestaan.

Näyttelytöiden liikkuvuus sopii toki paikan tilapäiseen luonteeseen. Tilaa valmisteltaessa nimettömäksi jäänyt romanimies oli nukkunut rakennuksessa yönsä. Myös hänen maallinen omaisuus seurasi miestä ja poistui paikalta tämän mukana.

Näyttelypaikan valinnalla taiteilijat haluavat kiinnittää huomion kohtaamaansa ongelmaan. ”Kuinka saada teoksia esille Suomessa, jossa näyttelytiloista täytyy tiukan hakemuskilpailun jälkeen maksaa vielä vuokraa?” kysytään näyttelyn tiedotteessa.

Valitsemalla näyttelynsä paikaksi suuria tunteita herättävät rauniot keskellä Helsingin keskustaa näyttely saa myös laajempia merkityksiä. Kyse ei ole pelkästään esillä olevista teoksista vaan myös tilan hallinnasta. Sekä siitä, että kuka hallinnoin taidemaailmaa ja määrää sen suunnan.

”Kyllähän mullakin on tavoitteena päästä niihin kaupallisiin gallerioihin töitteni kanssa ja nämäkin työt voisivat olla siellä esillä”, Räsänen myöntää avajaisissa.

Miksi makasiinien rauniot ovat sitten hyvä paikka näyttelyn järjestämiselle?

”Tämä on ilmainen tila. Hyvä valo ja korkea, hyvä sijainti. Ja onhan tässä pieni vaaramomentti, me ollaan vähän seikkailijoita.”

Mediallakin on ollut tapana kiinnostua yleisiä säännöksiä rikkovista näyttelyistä. Se, jatkuuko näyttely suunnitelmien mukaisesti Helsinki-päivään, sunnuntaihin 12.6. asti riippuu täysin viranomaisista. 

”No, tuleehan siitäkin steitmentti, jos virkavalta tämän sulkee”, Räsänen jatkaa.

”Olin jo pidempää katsellut tätä paikkaa näyttelyä vasten. Meikäläinen on täällä nyt siivonnut, kantanut ämpärillä vettä Kiasman suihkulähteestä ja mopannut lattiaa”, Antti Nyyssölä puolestaan kommentoi tilaa avajaispuheen jälkeen.

Samalla toinen Nyyssölän töistä uhkaa pudota seinältä. Rosoiseen ympäristöön sopivasti kyseinen työ on kiinnitetty tiiliseinään ilmastointiteipillä. Töiden seiniin naulaaminen oli hieman haastavaa, kun rappaukset rapisivat naulaajan niskaan.

Kuinka todennäköisenä taiteilijat itse pitävät sitä, että saavat pidettyä näyttelyn auki suunnitellusti loppuun saakka?

”Ainakaan tässä muodossa en kovinkaan todennäköisenä”, Nyyssölä nauraa. ”Mutta on se meidän tavoite, tietenkin.”

Näyttelyn mahdollisen aukiolon, aukioloajat ja ohjeet paikalle saapumiseen voi käydä tarkastamassa näyttelyn nettisivuilta http://users.kuva.fi/jarkrasa.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: