big_fimage.jpg

Kuorojen sota

Teksti Mikko-Oskari Koski

Musiikkitalon ensimmäinen syksy on kaikinpuolista tutustumista & totuttelua kuoroille, yleisölle & orkestereille. Musiikkitalon oma sinfoniakuoro jakaa harrastajien mielipiteet.

Radion Sinfoniaorkesterin, Helsingin Kaupunginorkesterin sekä Sibelius-Akatemian yhteiskäyttöön rakennetun Musiikkitalon palvelukonsepti hakee vielä itseään.

Musiikkitalon palveluihin kuuluu myös niin sanottu yleisöyhteistyövelvollisuus, joka tarjoaa yleisölle syventäviä ja osallistuvia taidekokemuksia. Yleisöyhteistyön avasi Sulasolin Helsingin piirin tuottama lokakuinen Laulun ja Soiton päivän tilaisuus, jossa kuoroesitykset ja yhteislaulut vuorottelivat isossa salissa. Sulasol on Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ja se on maamme suurimpia harrastajamusiikkijärjestöjä.

Seuraava yhteistyötapahtuma on Suomalaisen musiikin päivänä 8. joulukuuta, jolloin luvassa on muun muassa työpajoja ja konsertteja sekä lastenohjelmaa. Tapahtumat ovat joko ilmaisia tai hyvin edullisia.

Vaikka Musiikkitalo onkin vain puite, jossa toimijat luovat oman sisältönsä, se päätti syksyllä perustaa molempien orkesterien konserteissa avustavan sinfoniakuoron. Kuoroon on hakenut yli kolme ja puolisataa laulajaa, joten se on herättänyt kiinnostusta musisoivan kansan keskuudessa.

Kuoro tulee toimimaan projektiluonteisesti. Ensimmäisellä toimintakaudellaan sen on määrä avustaa neljässä sinfoniakonsertissa.

”Odotan kuorolta monenlaista taipuisuutta ja joustavuutta niin äänenmuodostuksen, äänenvärin kuin liikkuvuudenkin kannalta”, kiteyttää uutta keikkainstrumenttiaan jo odotteleva RSO:n tuleva ylikapellimestari Hannu Lintu.

”Kuorolaisen on lähtökohtaisesti hallittava nuotinlukutaito, mutta kuoron on kokonaisinstrumenttina hallittava erilaiset soinnut, sävyt, dynaamiset ääripäät ja lisäksi omaksuttava esitettävä materiaali sekä siihen mahdollisesti vaadittavat muutokset nopeasti. Kokemukseni mukaan tällaisiin haasteisiin pystyy vastaamaan ryhmä asiaansa perehtyneitä laulajia, jollaisia kuoroon on tulossa. Ja tulos voi olla aivan huipputasoa”, Lintu arvioi.

Muun muassa Birminghamissa ja Turussa ei-ammattimaisten kuorojen kanssa isoja teoksia johtanut Lintu luottaa Musiikkitaloonkin koottavan kuoron taitotasoon.

”Oman kuoron perustaminen oli Musiikkitalolle logistisesti järkevämpi ratkaisu kuin mitä olisi ollut yksittäisten kuorojen värvääminen tiettyihin teoksiin ja jokaisen konsertin erillistreenien säätäminen näiden kuorojen omien kulkemisten mukaan”, Hannu Lintu sanoo.

Musiikkitalon kuoro tulee olemaan laulajilleen mielenkiintoisia projekteja tarjoava haaste, mutta musiikin ammattilaiset eivät suhtaudu yksinomaan riemumielellä sen harrastajapohjaisuuteen. Monet kuoromusiikin parissa tavalla tai toisella tekemisissä olevat ovat myös ottaneet kantaa erityisesti päätöksen kustannuspoliittiseen osaan, jossa tuleva kuoromestari, lehtori Tapani Länsiö on julistanut kuorolaisten olevan mukana puhtaasti harrastuksen ilosta ja hänenkin palkkioittensa tulevan Sibelius-Akatemian viranhoitomomentilta.

Monet laulajat kokivat ammattinsa tulleen aliarvostetuksi, kun kuorolaulajien oletetaan tekevän ilmaiseksi sen, mistä soittajille maksetaan ainakin keikkapalkkiot, päätoimisille orkesterimuusikoille tietysti säännöllinen palkka. Erityisen happamia olivat harrastajakuorojen johtajat, jotka ovat pelänneet ammattinsa arvostuksen laskevan ja jopa palkanmaksuperusteiden olevan vaarassa.

”Toivottavasti uusi kuoro saa Musiikkitalolta muutakin kuin nimensä. Lisääkö tämä mainostettu ilmaisuus kuoromusiikin arvostusta”, kyselee Kansallisoopperan kuoropäällikkö ja aktiivinen kuoroharrastaja Mikko Hannuksela.

”Kyllä ammattilaiselle pitää maksaa tehdystä työstä. Musiikkitaloon kootaan amatöörikuoro, joka harjoittelee periodiluonteisesti ja jonka jäsenyys ei maksa mitään! Birminghamin orkesterin kuorossa palkattomuus on käännetty muotoon, että jäsenyys ei maksa”, Hannuksela vertailee.

Kuorolaulu on Suomessa varsin suosittu harrastus. Suomen Laulajain ja Soittajain liittoon eli Sulasoliin kuuluu 350 kuoroa, joissa on alun toistakymmentätuhatta laulajaa. Sekä Suomen Työväen Musiikkiliiton sekä Finlands Svenska Sång- och Musikerförbundin jäsenkuorojenkin jäsenmäärä ylittää kolmentuhannen lukeman kirkkaasti ja lisäksi ilmoille raikaa kymmenien järjestäytymättömien kuorojen ja yhtyeiden musisointia. Tarkan harrastajamäärän selvittäminen on sikälikin mahdotonta, ettei yhden henkilön kuuluminen useampaan kuoroon samassa tai eri liitoissa tai niiden ulkopuolella ole mitenkään harvinaista.

Suomen ainoa kokopäivätoiminen ammattilaulajista koostuva kuoro on Suomen Kansallisoopperan kuoro. Sibelius-Akatemialla on lisäksi johtajiksi opiskeleville käytössä ammattilaulajista koostuva vokaaliyhtye, joka esiintyy lähinnä opiskelijoiden tutkintokonserteissa. Teatterit kokoavat useimmiten musikaaleihin ja operetteihin produktiokohtaisesti kuoron, jonka laulajille maksetaan esiintymispalkkiot. Kuoroa harvemmin mielletään isoksi kustannuseräksi, vaikka se saattaa kulttuurilaitokselle projektiluonteisesti palkattuna sellainen ollakin.

Se, ettei Musiikkitalo perustanut omaa kokopäivätoimista ammattikuoroa, ei sinällään sodi mitenkään talon palveluiden linjaa vastaan. Ovathan RSO ja HKO:kin talossa ”vain vuokralaisina”, Helsingin kaupungin ja Yleisradion alaisuudessa. Myöskään Sibelius-Akatemian toiminta ei ole mitenkään juridisesti sidoksissa toimijaan nimeltä Helsingin Musiikkitalo, vaikka käytännössä onkin.

Koska Musiikkitalo ei itse tuota ohjelmistoja, sen rakennus- ja aloitusvaiheen johtoportaan eli Helena Hiilivirran ja Kenneth Katterin marraskuinen päätös irtisanoutua tehtävistään voidaan tulkita yhden rakennusvaiheen loppuunsaattamiseksi.

Epäilemättä taustalla on muutakin. Jatkossa Musiikkitaloa johtaa vain yksi johtaja, jonka yhteistyön orkesterien sekä taideyliopistoon sulautettavan Sibelius-Akatemian johtoportaan kanssa on syytä pelata saumattomasti.

Musiikkitalon ison salin akustiikka on saanut kehuja joka suunnasta ja kummankin orkesterin sinfoniakonsertit ovat olleet järjestäen loppuunmyytyjä. Missä määrin tämä johtuu talon uutuudenviehätyksestä ja missä määrin Finlandia-talon surkeaa akustiikkaa vihanneen yleisönosan paluusta konsertteihin, jää nähtäväksi.

Talon pienemmät salit, lähinnä Sibelius-Akatemian käytössä olevat kevyen musiikin studiotila Black Box, kamarimusiikkisalit Sonore ja Camerata sekä urkusali Organo, ovat nekin löytäneet omat käyttäjäkuntansa. 1700-paikkaisen ison salin ja 240-paikkaisen Cameratan väliin olisi moni kuvitellut sopivan keskisuuren konserttisalinkin, mutta sellaista ei Musiikkitalosta löydy, ainakin osittain siksi, että Sibelius-Akatemian R-talon sali on tuota kokoluokkaa, eikä todellakaan lajissaan ainoa Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla.

Talossa toimii myös Sibelius-Akatemian kirjasto, joka on valikoimaltaan musiikkialan hakuteosten merkittävin keskittymä Suomessa.

Musiikkitalon ravintolapalvelut on kilpailutuksen myötä ulkoistettu Restelille ja vartiointi ja järjestystoiminta G4S-konsernille. Lipunmyynti puolestaan toimii sekä Lippupalvelun että Lippupisteen järjestelmillä ja aina talon auki ollessa avoin lippumyymälä toimii Lippupalvelun muunkin tarjonnan myyntipisteenä.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu