big_fimage.jpg

Kotimaa sulaa

Teksti Peikko Pitkänen

”Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät inuittien elämässä päivittäin”, sanoo Mary Simon, Kanadan kansallisen inuittijärjestön Inuit Tapiriit Kanatamin puheenjohtaja.

Sulavan lumen ja jään alta paljastuva tumma maa imee auringon säteilyä ja kiihdyttää lämpenemistä. Inuitit ovat aktivoituneet lobbaamaan päätttäjiä ilmastonmuutosasioissa, sillä arktisilla alueilla ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maapallolla.

Mary Simon kiertää ympäri maailmaa puhumassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta inuittien elämään. Joulukuussa hän osallistui myös Kööpenhaminan ilmastokokoukseen.

”Ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksillä on selvä yhteys. Arktiksen sulaminen ei uhkaa vain inuittien perinteisiä elinkeinoja, vaan myös yhteisöä, elämäntapaa ja identiteettiä.”

Tällä hetkellä inuitteja on maailmassa noin 150 000, joista Kanadassa elää 55 000. Loput asuvat Alaskassa, Grönlannissa ja Venäjällä.

”Inuitit ovat yksi maailman vanhimmista alkuperäiskansoista, ja nyt meidän kotimaamme sulaa. Arktiksen tämänhetkinen tilanne on ilmastonmuutoksen todellinen varoitusmerkki. Jos inuitit eivät pysty elämään napa-alueilla, jokin on pahasti vinossa.”

Mary Simon syntyi 1940-luvun lopulla pienessä Kangiqsualujjuaqin inuittikylässä Pohjois-Quebecissä. Hänen äitinsä oli inuitti ja isä pohjoiseen työn perässä muuttanut qablunaaq, valkoihoinen kanadalainen.

”Perheeni eli inuiteille tyypillistä paimentolaiselämää. Muutimme riistan ja ravintokasvien perässä paikasta toiseen, metsästimme, kalastimme, ompelimme vaatteemme ja puhuimme omaa kieltämme.”

Isänsä suvun ansiosta Simonilla oli jo varhain tilaisuus tutustua valkoisten kanadalaisten elämään ja arvoihin. Molempien kulttuurien tuntemus on osoittautunut hyödylliseksi Simonin jo lähes neljäkymmentä vuotta kestäneellä aktivistinuralla. Sinä aikana inuittikulttuuri on kokenut nopeita ja dramaattisia muutoksia.

Vielä kuusikymmentä vuotta sitten suurin osa Kanadan inuiteista eli perinteiseen tapaan, kaukana muusta maailmasta. Kanadan harjoittama siirtomaapolitiikka muutti kuitenkin monia asioita. ”Yhteisöjä pakkosiirrettiin ja lapsia vietiin sisäoppilaitoksiin. Inuiteilta riistettiin myös oikeus päättää niiden maiden ja vesistöjen käytöstä, jotka olivat kuuluneet heille jo tuhansia vuosia.”

Kanadan inuitit alkoivat järjestäytyä poliittisesti 1960-luvulla. Maan, vesistöjen ja luonnonvarojen käyttöön liittyvät neuvottelut ovat tuottaneet tulosta: inuiteilla on nykyään alueellinen itsehallinto. Se ei kuitenkaan riitä ympäristökysymyksissä.

”Emme pysty vaikuttamaan saasteisiin, jotka tulevat alueemme rajojen ulkopuolelta. Vain kansallisvaltioilla on valta toimia ympäristöuhkien, kuten ilmastonmuutoksen, estämiseksi.”

Ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut tulvia, eroosiota ja ikirouta on alkanut sulaa. Sen takia inuittien talojen perustat vajoavat ja rakennukset halkeavat kahtia. Uppoaminen uhkaa kokonaisia kyliä, mikä on johtanut monien heimojen ja yhteisöjen hajoamiseen.

”Metsästys-, kalastus- ja keräilykulttuuri ovat inuittien keskuudessa yhä voimissaan, mutta ilmastonmuutos vaikeuttaa niiden harjoittamista. Hukkumiskuolemat ovat yleisiä, sillä merta peittävä jääkerros on ohentunut tuntuvasti. Merijään väheneminen pienentää myös saaliseläinten, kuten hylkeiden, mursujen ja karibujen, kantoja.”

Monivuotisen jään sulaessa arktiseen ympäristöön vapautuu runsaasti ympäristömyrkkyjä, jotka ovat kertyneet jäähän. Myrkyt ovat terveysriski inuiteille, joiden ravinto koostuu pääasiassa riistasta.

”Sairauksia aiheuttaa myös UV-säteilyn lisääntyminen sekä eläinkantojen muutokset, jotka altistavat eläinperäisten tartuntatautien leviämiselle.”

Tällä hetkellä inuittikulttuuri on hankalassa välitilassa, kun moderni kulttuuri valtaa jatkuvasti enemmän alaa.

”Kulttuurinen muutos on aiheuttanut inuiteille identiteettikriisin. He eivät ole enää varmoja keitä he ovat ja minne he kuuluvat. Arktisilla alueilla itsemurhat ovat 11 kertaa yleisempiä kuin Etelä-Kanadassa, ja väkivalta ja alkoholin liikakäyttö ovat yleisiä ongelmia. Eliniänodote on 15 vuotta alhaisempi kuin muualla maassa.”

Elämä Kanadan arktiksella on nykyään noin neljä kertaa kallimpaa kuin etelässä, vaikka alueen asukkaiden tulotaso on puolet vähemmän kuin keskivertokanadalaisella. Maitolitra maksaa 18 dollaria (noin kuusi euroa) ja polttoaineiden hinnat hipovat pilviä. Tieverkostoja ei ole, ja matkat tehdään joko lentäen tai laivalla, mikä on hintavaa. Metsästäminenkään ei ole enää ilmaista, vaan varusteisiin uppoaa helposti kymmeniä tuhansia dollareita. Usein yhteisöt jakavat tulonsa keskenään ja tukevat metsästäjiä taloudellisesti varmistaakseen riistaruoan saannin.

Arktisilla alueilla on arviolta noin kymmenen prosenttia maapallon öljystä ja neljäsosa maakaasusta sekä merkittäviä mineraaliesiintymiä. Viimeisistä erämaista ja inuittien asuinseuduista kilpaillaan, kun teollisuus investoi alueisiin yhä enemmän — varsinkin kun lämpenevän ilmaston on arvioitu alentavan tuotantokustannuksia.

”On todennäköistä, että arktisista alueista tulee teollisuuden ja politiikan kiistakapuloita niiden tarjoamien taloudellisten mahdollisuuksien vuoksi.”

Arktista on tutkittu vain vähän ja siksi ilmastomallit ennustavat huonosti sen käyttäytymistä. Simon uskoo, että luvassa on paljon ikäviä yllätyksiä.

Arktisen alueen lämpenemisen seuraukset tuntuvat koko maailmassa, mutta vaativat eniten huomiota paikoissa, joissa elinolosuhteet ovat jo ennestään vaikeat.

”Toivon Arktiksen suojaksi kansainvälistä sopimusta, joka rauhoittaisi sen tieteelle.”

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu