PolitiikkaKirjoittanut Jari Tamminen

Kevyt, kaunis & nopea

Lukuaika: 2 minuuttia

Kevyt, kaunis & nopea

Teksti Jari Tamminen

Netissä ilmaiseksi jaettavat dokumentit ovat parantuneet ja monipuolistuneet. Tekniikan kehittyminen ja halpeneminen on demokratisoinut tiedonvälitystä. Löydä indiepläjäykset, Vice-lehden gonzoilu ja suurensi-illat.

Tilanne 2000-luvun alussa oli seuraava: mikäli dokumenttielokuva oli niin hullu tai huono, että kukaan ei sitä suostunut julkaisemaan, se oli tuomittu verkkolevitykseen. Suosituimpia nettipätkiä olivat salaliittoteorioiden ympärille rakennetut dokkarit. Osalla tekijöistä oli foliohatut tiukasti korvilla, toisilla hyvinkin skarppi lähestymistapa aiheeseen.

Yksi menestyneimmistä netissä levitetyistä salaliittodokkareista on Zeitgeist, the Movie. Teos nivoo yhteen kaikki mahdolliset ja mahdottomat salaliitot kristinuskosta 9/11-teorioihin ja pankkiirien kansainväliseen salaliittoon. Teos on katsottu eri sivustojen kautta kymmeniä, ellei jopa satoja miljoonia kertoja.

Netistä on kuitenkin vähitellen tullut varteenotettava jakelu- ja markkinointikanava sekä rahoituksen lähde dokumenteille. Pienet, halvat digikamerat yhdistettynä editointisoftan kehittymiseen mahdollistavat dokumenttien tekemisen ilman raskasta tuotantokoneistoa ja rahoitusta. Internetin välityksellä tapahtuva levitys puolestaan vapauttaa byrokratiasta ja isojen firmojen eteisissä maleksimiselta.

Yksi merkkipaalu saavutettiin vuonna 2004, kun rahallisesti maailman menestyneimmän dokumentaristin, Michael Mooren, dokumentti Slacker Uprising sai ensi-iltansa netissä. Ja vielä ilmaiseksi.

Näkemysten kirjon kasvaessa on nettilevitykseen saatu aiheita, jotka eivät ikinä olisi nousseet laajaan tietoisuuteen ilman teknologista mullistusta.

Vuonna 2007 burmalaiset munkit nousivat väkivallattomiin mielenosoituksiin maan sotilasjunttaa vastaan. Democratic Voice of Burma -underground-tv-kanavan toimittajat kuvasivat mielenosoituksia ja poliisiväkivaltaa salaa ja henkensä uhalla. Kuvamateriaali salakuljetettiin maasta ja toimitettiin Norjaan, jossa sen jakelu organisoitiin. Lopulta dokumentit toimitettiin Burman televisiovastaanottimiin naapurimaasta Vietnamista.

Kanava on myös kaikkien katsottavissa netissä, ilmaiseksi tietenkin. Voice of Burman työstä tehtiin myös dokumentti kaupalliseen levitykseen: Burma VJ valmistui vuonna 2008.

Suomessakin ilmestyvä ilmaisjakelulehti Vice perusti vuonna 2007 VBS-online-televisioaseman. Mainosrahoitteisesti pyörivä sivusto esittää ympäri maailmaa kuvattuja dokumentteja.

”Perinteinen journalismi tavoittelee objektiivisuutta, me Vicessä emme koskaan ole uskoneet siihen. Meidän eetoksemme on subjektiivisuus ja todellinen substanssi, sitä ette löydä CNN:ltä”, määritteli Vicen perustaja Suroosh Alvin Wired-lehden haastattelussa.

VBS:n dokumentteja ja Vicen artikkeleita yhdistää gonzojournalismin uljas perinne. Aiheesta riippumatta tärkeää on, että meno on rentoa, pokka pitää ja plehojen pitää olla kalliit. On sanomattakin selvää, että tämä yhteiskunnallisuuden, pintamuodin ja trendipelleilyn sekä pornoarvostelujen sulatusuuni on herättänyt paheksuntaa.

Valitsen randomisti VBS:ltä dokkarin. Pari jannua hengailee Pakistanissa maailman suurimmalla mustanpörssin asebasaarilla ja päätyy koeampumaan rynnäkkökiväärejä keskellä kylää, samalla kun naapurissa riehuu täysimittainen sota. Vastapainoksi Shot by Kern -sarja seuraa vähäpukeisia mimmejä kuvaavan keski-ikäisen gubben seikkailuja.

Hamilton’s Pharmacopeia keskittyy moninaisten päihteiden testaamiseen ja tulosten havainnointiin. Seikkailu Amazonin sademetsään hallusinogeenejä erittävän sammakon perässä päätyy toimittajan trippiin ja räjähtävään ripuliin.

Populaarikulttuuriin tutustutaan esimerkiksi kokkaamalla undergroundmuusikko RJD2:n kanssa ja treenaamalla lasermiekkailua New Yorkin Jedi-akatemiassa.

Aiheiden kirjo on loputon.

Netti on muodostunut häkellyttävän nopeasti dokumenttien aarreaitaksi tavalla, joka varmasti on huomattu muun muassa Ylen konttorissa. Ylen Areena on hyvä avaus, vaikka se pätkii ja on teknisesti kömpelömpi kuin indiekaartilla.

Lue myös Mervi Leppäkorven juttu Totuus talteen.