big_fimage.jpg

Kesän mielenkiintoisimmat punk- ja hardcorejulkaisut

Teksti Jukka Vuorio

Huumoripunkheviä Jyväskylästä. Perinteikkään poliittista Anti-Flagia. Jenkkityylistä äijähardcorea Suomen tappotilastoista. Kesä 2009 on hyvä punk-kesä.

Hyvää huumoripunkia synkästi

Delta Force II:n huumoripunkhevi jaksaa naurattaa edelleen. Voimassa 6/07 kehuin bändin pitkäsoittoa jopa ”kesän kuumimmaksi punklevyksi”, eikä kesän korvilla Escape To Death -yhtyeen kanssa julkaistu ep-split paljoa jää jälkeen. Chuck Norrisin leffan mukaan nimetyn Delta Forcen soittajat ovat ylittäneet jo kolmenkympin rajan, ja biisien niminä onkin sellaisia helmiä kuin ”Liian läskejä skeittaamaan” ja ”Unelmat on kuallu”. Synkähköistä aiheista huolimatta sanoitukset edelleen hymyilyttävät, ja melodiat innostavat keikkapaikoilla tanssimaan.

ETD:n vajaat kaksi vuotta vanha jyväskyläläisryhmä soittaa perinteikästä hardcorea. Arvostelijaa ei tämä bändi kappaleineen nyt oikein innosta, mutta mikäli yhtään osaan oikein tulkita, niin tämä on nyt tyyppiesimerkki siitä musatyylistä, jonka perään Inkisen kirjassa haikaillaan. DF2:n basistin Ville Angerin tekemät mustavalkoiset kannet toimivat jälleen kerran erittäin hyvin.

Delta Force II / Escape To Death split-ep 7″. Evil Corporation, Hockey Champ Records, Raakanaama ja Nightstick Justice 2009.

___ ___ ___

Kiva kokoelma

DF2/ETD -splitin tapaan Flying Disc Recordsin ensimmäinen julkaisu on vinyyliseiska. Kokoelmalevy tarjoaa punkkia useammasta alalajista sulassa sovussa, niin kuin parhaimmillaan kuulukin. Toukokuussa arvostelukappaleeksi saapuneella levyllä mukana olevista kuudesta bändistä kokenut Life Giving Waters ehti jo lopettaa toimintansa. Vielä soittavista parhaiten edukseen seiskalla esiintyvät Semtex ja Them Under Fire. Kokeneemmista Blossom Hill ja None Would Remain soittavat nimenomaan kokeneesti, mutta ovat aina olleet parempia livebändejä. Government Exile ei erityisemmin vakuuta. Kokonaisuutena kokoelma on kuitenkin kiinnostavampi kuin ”jokaiselle jotakin” -tyyppiset kokoelmat yleensä.

Various artists -kokoelma 7″. Flying Disc Records 2008.

___ ___ ___

Näin se homma hoidetaan

Amerikan Yhdysvaltojen Pennsylvaniasta tuleva Anti-Flag ei ole koskaan saavuttanut läheskään samanlaista menestystä kuin esimerkiksi maanmiehensä Green Day, mutta on silti eräs tunnetuimmista amerikkalaisista punkrockbändeistä. Anti-Flag yhdistelee tuotannossaan useampia punkin alalajeja poikkeuksellisen onnistuneesti. Sen musiikin voidaan katsoa sisältävän elementtejä sekä punkrockista, anarkopunkista että hardcoresta. Ja mikäs sen hienompaa. Kun pakettiin lisätään vielä se, että bändi on soittanut useammissa mielenosoituksissa ja muutenkin suuntautunut poliittisesti, ei Anti-Flagin suosiota tarvitse ihmetellä.

Juuria kunnioittaessaan bändi soitti tämän vuoden toukokuussa kotimaassaan yhdellä keikalla täyden keikkasetin The Clashin biisejä. Uusimman levyn parhaat biisit Sodom, Gomorrah, Washington D. C., No War Without the Warriors (How Do You Sleep?) ja You are Fired (Take This Job, ah, Fuck it.) viestittävät selvästi, ettei vuonna 1993 perustetun bändin into punkin tekemiseen ole lähelläkään hiipumista.

Anti-Flag: The People or the Gun. SideOneDummyRecords 2009.

___ ___ ___

Ja lopuksi old-school -runttausta

Maskuliinista jenkkihardcorea soittava Bolt on eräs Suomen suosituimmista bändeistä omassa tyylilajissaan. Sen keikoilla mosh-pit pyörii aggressiivisesti ja vauhdikkaasti, eikä mustelmilta vältytä koskaan. Tämän bändi ja sen fanit kuitenkin laskevat pelkästään positiiviseksi asiaksi. Onkin ihan kiva, että lihaksikkaat ja tatuoidut kundit pääsevät purkamaan energiaa tällä tavalla, eivätkä vaikka luikumpia keesikiljupunkkareita kuristamalla.

Boltin biisit eivät punkille joskus ominaisesti jeesustele, mutta ottavat silti kantaa yhteiskuntaan, esimerkiksi väkivaltaan. Esimerkiksi Stabbing Nation -biisin sanoituksista selviää, että Suomen tappotilastot ovat edelleen lähes kaksinkertaiset EU:n keskiarvoon verrattuna.

Olen miettinyt monesti, onko uuden levyn nimessä kaksoismerkitystä vai ei. Joko se tarkoittaa, että esteiden takana on totuus, tai että esteiden takana on valheita ja totuus. Tiedä häntä sitten. Luultavasti nimi aiheuttaa tarkoituksenmukaisesti pohdintaa bändin faneissa, jos nyt ovat sattuneet asiaa edes huomaamaan.

Bolt: Behind Obstacles Lies Truth. Full House Records 2009.

Lue myös Jukka Vuorion juttu Punk ei kuole.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu