big_fimage.jpg

Irti talouskasvun kahleista

Teksti Reetta Huusko

Tiedostavakin kuluttaja saattaa olla töissä yrityksessä, jonka toiminta on vähintäänkin kyseenalaista maapallon selviytymisen kannalta. Yle Radio 1:ssä keskustellaan lauantaisin siitä, millaista tuhoa ahkera työnteko saattaa aiheuttaa ihmiselle ja ympäristölle.

”Työ syö ihmistä ja koko maapalloa”, sanoo tutkiva kirjailija, sosiologi ja kansalaisaktivisti Jarna Pasanen.

Pasanen on degrowth-liikkeen kannattaja. Hänelle dewgrowth tarkoittaa jatkuvan talouskasvun hylkäämistä itsestään selvänä päämääränä ja halua horjuttaa palkkatyön pyhää asemaa. Hän haluaa ravistella ihmisiä näkemään talouskasvusta ihmiselle ja maapallolle aiheutuvat haitat.

”Turhan ja haitallisen, ympäristöä ja ihmisiä rapauttavan työn on loputtava. Jokaisen tulisi ottaa vastuu tekemästään työstä ja miettiä sen seurauksia. Kulutusyhteiskuntamme oravanpyörä on saatava pysähtymään.”

Pasanen hoitaa omaa osuuttaan julkisesta keskustelusta Radio Ylen 1:ssä joka lauantai. Tuolloin lähetetään hänen vetämänsä keskusteluohjelma Suoraa puhetta: Palkkatyö on yliarvostettua, jossa työn käsitettä puretaan asiantuntijavoimin koko kevään ajan.

Hallitun ja suunnitellun talouslaskun yhteiskunta olisi pikkuhiljaa etenevä prosessi, jossa kulutus vähenisi ja palkkaerot ja työtunnit laskisivat minimiin. Kukaan ei hyötyä rahallisesti toisten tekemästä työstä.

”Isojen firmojen valtaa ja tuottoja täytyisi määrätietoisesti saada alas. Useilla yrityksillä on rahaa enemmän kuin monilla valtioilla.”

”Ydinongelma on yhteiskuntamme lyhytnäköisyys ja ahneus. Raha pyörittää maailmaa ja globaali kapitalismi valtaa alaa. Ja tätä kutsumme muka kehitykseksi. Mieluummin tuen työttömyyttäkin ja ei-kehittyvää yhteiskuntaa kuin nykyistä.”

Pasasen mielestä korkea palkka houkuttelee kyseenalaisiin töihin. Sen vuoksi työstä riippumatta pitäisi kaikille työssäkävijöille maksaa sama palkka. Myös työaikojen pitäisi olla lyhyempiä: päivässä korkeintaan viisi tuntia normaalin kahdeksantuntisen sijaan.

”Työuupumus vähenisi huomattavasti, kun ihmisillä olisi enemmän vapaa-aikaa.”

Kun ympäristö voi huonosti, mekin voimme huonosti. Erilaista vapaaehtoistyötä muun muassa Maan ystävissä tekevä Pasanen uskoo, että talouden suunnan kääntäminen on täysin mahdollinen tavoite – ja tulevia sukupolvia ajatellen jopa välttämätön toteuttaa.

”Meidän täytyy ajatella asioita pidemmälle. Ihmisten pitäisi havahtua jo siihen, että Suomen ekologinen jalanjälki on kolme kertaa suurempi kuin saisi olla. Nykyinen talouskasvu kuluttaa ympäristöä liikaa ja taistelu luonnonvaroista kiihtyy. Tällä menolla ajaudumme täydelliseen sekasortoon.”

Moni pyrkii jo nyt kuluttamaan eettisesti. Ongelma on se, että kulutettavat rahat on hankittu usein epäeettisellä työllä.

”Harva miettii, mitä työllisyyden nimissä saa tehdä. On surullista miten moni tekee omien arvojensa vastaista työtä. Ihmiset jakavat elämänsä vapaa- ja työaikaan, vaikka vastuu kuluttamisesta pitäisi ottaa molemmilla osa-alueilla. Työtä tekemällä me muokkaamme tätä maailmaa, eivät arjen pikku kulutusratkaisut auta yksinään.”

Arvokkaaksi Pasanen laskee kaiken sellaisen työn, jota ei tehdä rahan vuoksi, jossa hyödyt ja haitat puntaroidaan tarkkaan ja jossa ympäristön kulutus on minimiluokkaa. Hyvinä esimerkkeinä hän pitää vanhusten ja lasten hoitamista ja taiteita.

Erityisesti hän halveksii mainosalaa.

”Hyvin kyseenalaista työtä. He tekevät mielikuvamainontaa, johon on psykologinen viesti kätkettynä. Ihmiset hurahtavat ja rahaa kääritään isoihin taskuihin. Se on sääli, sillä tunnen alalta fiksuja ihmisiä, joilla olisi kykyjä vaikka mihin muuhun.”

Talousajattelu hallitsee nykyisin jo koululaistenkin maailmaa. Pasasen opinto-ohjaajana työskentelevä tuttava on kertonut hänelle koululaisten työelämään liittyvistä mielikuvista. Pääasiaksi nousee aina se, missä ammatissa tienaa eniten, ei se mikä on aidosti arvokasta ja hyödyllistä työtä. Pasanen itse toivoo omien lastensa suuntaavan mieluiten taidealalle.

”Taide on hienointa mitä voi tehdä. Se on kestävää, tuottaa elämyksiä ja palkitsee ja siitä on vähiten haittaa. Se mitä meistä tänne loppujen lopuksi jää on joko taideteoksia tai saastunut meri ja kaatopaikkoja.”

Mielipideohjelma Suoraa puhetta Yle Radio 1:ssä lauantaisin klo 12.15 – 13.57.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu