big_fimage.jpg

Hyssyttely-Suomen barrikadeilla

Teksti Joonas Lepistö

Yliopistolakiuudistusta vastustettiin, vaikka napina tiedettiin turhaksi. Onko mielenosoittaminen itseisarvo? Mitä yliopistovastarinta merkitsee?

”Missä on Henna?” huusi monituhatpäinen joukko Arkadianmäellä runsas viikko sitten. Uutta yliopistolakia vastustavien mielenosoittajien kysymys oli aiheellinen. Opetusministeri Henna Virkkusta, joka vastaa lain valmistelusta, ei näkynyt paikalla.

Vaikka elämmekin postinnovatoorisessa aikakaudessa, jossa kansalaisvastarinta tulkitaan lähes poikkeuksetta konservatiiviseksi fossilismiksi, uudistus ei ole aina hyvä juttu. Tämän kannan takana seisoi myös tuo joukkio, joka melskasi itsensä hikeen eduskuntatalon portailla ja pientareilla. Mutta onko haahuilu kaiken väärtin arvoinen? Auttaako hössötys mitään, jos laki kuitenkin hyväksytään?

”Kyllä auttaa. Jo eläkekysymyksessä näimme, että joukkovoimalla on merkitystä”, vastaa Paavo Arhinmäki. Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja pitää koko lakiesitystä täysin kokoomuksen piiskaamana ja väittää, että uudistus siivittää Suomen akateemisen kapitalismin aalloille.

SDP:n Jutta Urpilainen kysyi, mihin hallitus unohti esityksessään tasa-arvon.

”Eri yliopistot tulevat saamaan täysin epätasa-arvoisen köntin rahaa tässä esityksessä. Tämä on täysin vastoin tieteen tasapuolista asemaa eripuolella Suomea. Yliopistot pelaavat jatkossa joko liigassa tai divarissa.”

Sekä Urpilainen että Thomas Wallgren painottavat uudistuksen tärkeyttä, mutta vaativat lain sisältöön demokratiaa:

”Yliopiston kaikissa hallintotasoissa pitää säilyttää kolmikantainen – opiskelijat, professorit, muu henkilöstö – päätöksentekomenettely. Yliopiston ulkopuoliset tahot ovat nyt ottamassa vallan ja siirrymme yhä selvemmin lyhytnäköisen, yritysten intressejä palvelevan tutkimuksen temmellyskenttään”, summaa asian kansalaisaktivisti Wallgren.

Tampereelta Arkadianmäen huutosakkiin hinautunut dosentti Mikko Lahtinen näki vastarinnassa suurempia murroksen merkkejä. Hänen mukaansa kyse ei ole enää pelkästä yliopistouudistuksesta ja sen epäkohdista, vaan laajemmasta kansalaisaktivismista, jota pitää kasvattaa ja saada osaksi hyssyttely-Suomea.

”Uusliberalismin aika on ohi ja me todistamme sen. Suomi aktivoituu muun Euroopan mukana. Meidän kansa on koulutetumpi kuin koskaan. Kääntäkäämme se voimavaraksi ja vastarinnaksi”, saarnasi Lahtinen.

Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli komppasi vierestä.

”Jos tämä laki menee läpi, se on selvää, että päättäjät eivät enää tee muuta kuin hännystelevät pääomaa.”

Joukkio jätti eduskuntatalon rappusille hauta-arkun ja hännysteli jatkoille.

Niin, vielä siitä Hennasta. Ministeri Virkkunen ei ollut ainoa, joka loisti poissaolollaan. Minkään hallituspuolueen kansanedustaja ei eksynyt paikan päälle. Melkoisen itseluottamuksen omaa meidän maamme hallitus.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018