big_fimage.jpg

Housen arkkitehdit

Teksti Miika Saukkonen & Mikael Brunila

Suomalainen house-nimi Renaissance Man on niittänyt mainetta musiikkiblogeissa kohta vuoden päivät. Keväällä arkkitehtikaksikolta julkaistiin kaksi ep:tä kansainvälisillä levymerkeillä Dubsided ja Sound Pellegrino. Haastattelussa Saksaan paennut parivaljakko pohtii ei-tylsää housea, Suomen klubiskeneä ja copyrightin tulevaisuutta.

Turku menetti tänä vuonna festivaalikesänsä kestosuosikin, Uuden musiikin festivaalin. Turku Modern -festivaali yritti heinäkuun lopulla paikata aukkoa. Pitkälti kotimaisiin esiintyjiin nojanneen festivaalin perjantai-illan huipennuksesta vastasi Renaissance Man. Pääsimme Klubin bäkkärille haastattelemaan kaksikkoa hetkeä ennen kuin he siirtyivät liikuttamaan yleisöä.

Dj Downtown -nimellä tunnettu, New Judas levy-yhtiöllä puuhannut Ville sekä Jaxxon -nimellä tunnettu Martti asuvat tätä nykyä Berliinissä.

Olette eräässä aiemmassa haastattelussanne sanoneet tekevänne ”ei-tylsää housea”. Mitä se tarkoittaa?

Ville: Se on ei-geneeristä. Biisejä, joilla on meidän mielestä joku syy olla olemassa.

Martti: Lähtökohtana on että jokaisen biisin, joka me soitetaan, täytyy olla itsessään kiinnostava. Ja totta kai palvella myös osana dj-settiä. House on ollut olemassa 25 vuotta – se on formaatti, joka on todistanut elinkelpoisuutensa. Siihen mahtuu myös aika paljon variaatioita. Meitä kiinnostaa mitä kaikkea sillä voi tehdä. Esimerkiksi niin sanottujen etnisten rytmien tuominen on yksi tapa viedä sitä pidemmälle.

Ville: Viimeisimmät setit, mitä ollaan soitettu, ovat olleet 360 astetta joka suuntaan kaikkea kreisiä kamaa. Välillä se voi kuulostaa melkein dubstepiltä, välillä tosi techiltä, välillä saksalaiselta polkalta.

Te olette arkkitehteja. Kuuluuko se jotenkin teidän musiikissa?

Martti: Mä olen lähes, ja Ville vähän vähemmän.

Ville: Me tavattiin toisemme Tuomas Toivosen arkkitehtitoimistossa ekan kerran, ja päädyttiin suunnittelemaan Helsinkiin Redrum-klubi. Vähitellen myös musaintressit alkoi mennä samaan suuntaan. Tästä yhteisestä taustasta tulee itseironinen nimi Renaissance Man, mies joka on monialainen.

Martti: Luova prosessi ei meillä hirveästi eroa siitä, miten me ollaan aiemmin tehty projekteja arkkitehtuurin parissa.

Ville: Periaatteessa me voidaan säveltää lentokoneessa ilman että käytetään ääntä. Vaikka lopputulos olisi tosi musikaalinen, lähtökohta on aina joku vahva idis. Ja siitä voi keskustella samalla tavalla riippumatta tekeekö taloa vai housea.

Onko teidän oma musiikkinne pelkkää estetiikkaa vai onko siinä muita sisältöjä?

Ville: On siinä vahvoja idiksiä, mutta ei niissä ole siinä mielessä mitään diippiä. Klubi- ja tanssimusa ei meidän tapauksessa ole luontevin foorumi vahvoille mielipiteen ilmaisuille, etenkään kun ajattelee sitä lähes aivotonta kontekstia missä musa soi.

Martti: Ja kun klubikulttuuri on lähtökohtaisesti hedonistisimpia ilmiöitä mitä maailmassa on, olisi vaivaannuttavaa yrittää tuoda siihen hirveästi mitään lisäulottuvuuksia. Niitä ambitioita voi toteuttaa luontevammin muilla aloilla.

Mitkä ovat teidän tärkeimmät levityskanavat?

Ville: Internet, mutta myös perinteiset musiikkimediat, kuten esimerkiksi BBC Radio 1.

Martti: Kun meidän projekti lähti liikkeelle, iso rooli oli sillä, että oli olemassa olevat hyvät suhteet. Siten musiikki kantautuu nopeasti oikeiden tyyppien korviin. Se on valitettava fakta, että suhteet ja niiden käyttäminen merkkaa ihan valtavasti.

Miten suhtaudutte netissä tapahtuvaan musiikinjakamiseen?

Ville: Kyllä se on pidemmällä aikavälillä eduksi, että musiikki leviää netissä. Mutta oikeudet on sellaista pääomaa minkä takia tehdään töitä.

Martti: Mä uskon siihen dogmaan, että enää ei pitäisi pyrkiä pitämään yllä omistussuhdetta musiikkikopioon vaan tekijänoikeuteen.

Mistä teidän tulot sitten pääasiallisesti tulevat?

Ville: Keikoista. Levymyynti nykyisellään on pelkkää promootiota.

Mitkä ovat teidän mielestä tämän hetken lupaavimpia nimiä maailmalla tai Suomessa?

Ville: On tolkuttomasti kovia nimiä. Just sain tosi siistejä biisejä meksikolaiselta jäbältä nimeltä Poligono, joka vaikutti tosi lupaavalta. En tiedä voiko niitä sanoa enää lupaaviksi nimiksi, mutta arvostan tosi paljon jenkkien länsirannikkojengiä, Dirty Bird ja Mothership -levy-yhtiöitä ja niin edelleen.

Martti: Mä fiilistelen paljon sellaista nuorta Berliinissä asuvaa detroitilaista jäbää, Seth Troxleria. Se tekee vähän eri juttua kuin me, tavallaan perinteisempää housea, mutta tosi seksikkäällä tatsilla. Sitten on tällaisia tyyppejä kuten Zombie Disco Squad ja Riva Starr, joihin meidät usein linkitetään.

Te olette muuttaneet Berliiniin?

Ville: Joo. Se johtui osittain siitä, että täällä ei ollut oikein jalansijaa ja mahdollisuuksia soittaa sitä musiikkia mitä me haluttiin. Oli kannattavaa muuttaa sinne. Siellä on industry.

Entä suomalainen klubikulttuuri? Kenelle se on teidän mielestä suunnattu, onko siinä jonkinlaista elitismiä?

Martti: Toi on asia mistä me ollaan keskusteltu paljon, kun me ollaan itsekin promotoitu iltoja ja oltu siinä aktiivisesti mukana yli 10 vuotta. Täällä se on tosi pienen ja etabloituneen joukon käsissä. Mutta aika vähän näkyy väkeä joka edustaisi aidosti sitä seuraavaa, meitäkin nuorempaa sukupolvea.

Ville: Jos verrataan, kuinka monta nuorta house-aktia ottaa meihin yhteyttä Ranskasta ja kuinka monta Suomesta, ero on huikea. Me soitetaan musiikkia, joka näkyy täällä Suomessa tosi vähän. Suomessa hiphop-pohjaisempi meno on tällä hetkellä vahvempaa. House on mielletään täällä sellaiseen vanhan koulun menoon, johon nuorella sukupolvella ei ole tatsia. House edustaa sille jotain tylsää.

Mihin suuntaan toivoisitte suomalaisen klubiskenen kehittyvän?

Martti: Ehkä akuuteimmin toivoisin, että tulisi lisää tuottajia. Mua ei haittaisi jos Helsingissä olisi myös toinen tai kolmaskin vakavasti otettava aito klubitoimija. Se toisi positiivista kilpailua ja laadukas tanssimusiikki ei olisi pakotettu kahdelta sulkeviin baareihin.

Ville: Olisi kiva, jos vois soittaa jotain helvetin kovia suomalaisia biisejä. Suomessa painotetaan dj-menoa kovasti vaikka olisi myös aika helppoa ja kevyttä tehdä sitä musaa. Se on isompi käyntikortti ja paljon helpompi lyödä läpi sitä kautta kuin pelkkänä dj:nä. Kyllähän se kertoo paljon, hyvää ja huonoa, että yhden semi-hittibiisin kannattelemana voi soittaa neljä vuotta kansainvälisiä keikkoja. Tuottaminen on niin paljon isompi trademark, koska yksittäisiin biiseihin on helpompi assosioitua artistina kuin jossain kaukaisessa Pohjolassa tapahtuvaan dj-settiin.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu