big_fimage.jpg

Eliitin puudelit

Teksti Ruusu Haarla

Olin Vanhan vuoden 2008 valtauksessa paikalla ensimmäisenä ja viimeisenä. Totuus Vanhan valtauksesta on tämä: sen tekivät ylioppilasteatterilaiset ja se tehtiin vasta varhain aamulla. Rikotun ikkunan sijaan keskustelua herätti palava savuke.

Vanhan juhlasali 24. marraskuuta 2008, noin kello 20. Salissa on joukko ylioppilasteatterilaisia. Osa on työryhmää, joka aloittelee harjoituksia Välikysymys-esityksen seuraavan päivän juhlaesitystä varten. Sitten on yksittäisiä ylioppilasteatterilaisia, jotka ovat tulleet valtaamaan Vanhaa omissa nimissään. Kolme meistä istuu katsomon reunalla katse ovelle päin. Olemme kaataneet neljä tuolia ja istuneet sitten alas. Tunnelma on mitä parhain.

Poika tulee sisään ja varoittaa: ”Okei, jengi alkaa kohta valuu sisään.”

Niin tapahtuu. Ovet aukeavat ja jengi valuu sisään. Noin kaksisataa ihmistä asettuu juhlasalin reunoille pälyilemään YT:läisten joukkoa.

Ilta jatkuu tapahtuman järjestäjien organisoimilla numeroilla: on puheita, keskusteluryhmiä, julistetta ja lehdykkää. Nyrkki nousee, mutta miksi palopuheissa on jotain anteeksipyytävää ja mitätöivää? Aloituspuheenvuoron pitäjä kiittää paikalla olevia, muistelee historiaa ja painottaa sen toistumisen tärkeyttä. Puhe päättyy väitteeseen, että mitään enää tarvitse vallata. Voimme toimia sovinnossa.

Valtaajien joukolle kerrotaan, että HYY on vuokrannut tilan käyttöömme kello neljään asti. Eräs puhuja kokee tarpeelliseksi lisätä, että valtaukseen ei silti ole kysytty HYY:ltä lupaa. Ja kaikki taputtavat.

Mikki siirtyy häpeilevältä tytöltä toiselle. Muutaman tunnin kuluttua porukka istuu alas kuuntelemaan eri keskusteluryhmien purkua. Ryhmien vetäjät kertovat ryhmän johtopäätöksiä ujoin äänin. Mikki siirtyilee kahden puhujan välillä kuin kuuma kattila. Kommentteja kerätään, niitä on jokunen. Ylioppilasteatterin Matti Simola on vetänyt kommandopipon päähän. Hän tahtoo puhua lujaa, mutta hänet hiljennetään aplodeilla.

Puoliltaöin alkavat viralliset bileet. Puolet joukosta on jo lähtenyt. Porukka valuu ulos, ”kun täällä on niin vähän jengiä”. Viimeisten tuntien aikana bileet ovat kutistuneet yllättävän pieniksi. Ne radikaalit, joilla on pokkaa sytyttää rööki sisällä, saavat valtauksen järjestäjät niskaansa. Jehki Härkönen, yksi järjestäjistä, vaatii vakavin kasvoin yhtä valtaajaa sammuttamaan tupakan. Syntyy pieni kiista radikaalien ja järjestäjien välillä.

Kysymme järjestäjiltä, miksi he luulevat voivansa ohjata tätä tapahtumaa. ”Mekin olemme täällä valtaamassa, ette te voi kertoa meille, miten täällä vallataan.”

”Joo joo, mutta toi ei ole nyt kivaa. Voisitko sammuttaa”, joku vastaa. Järjestäjät katoavat ja kahden minuutin kuluttua paikalle saapuvat HYY:n palkkaamat järjestyksenvalvojat. He riuhtovat röökit pois ihmisten käsistä. HYY:n ja johtovaltaajien lämmintä yhteistyötä.

Ennen aamuneljää joukko koostuu ehkä kahdestakymmenestä ihmisestä. Valtauksen järjestäjät häätävät porukkaa ulos, koska vuokra-aika on päättymässä. ”Mikä sua vaivaa”, kysymme Micke Brunilalta.

On vähän outoa, että yksi vallankumouksen johtohahmoista häätää kanssavaltaajia pihalle kuin äkäinen poke.

Meille oli herännyt ainakin jokusen YT:läisen kanssa sellainen looginen ajatus, että nimenomaan neljän jälkeen alkaa valtaus. En itse vielä päivällä arvannut olevani millään lailla osana valtausta, mutta kun kerran siinä seison, niin koen olevani vastuussa siitä, ettei käy niin nolosti, että valtausta ei tapahtunutkaan.

Brunila itse äyskii meille viimeisille sinnittelijöille, ettei häntä ”voisi vähempää kiinnostaa”, mitä HYY tekee. Se, onko tila vuokrattu vai ei, ei vaikuta hänen poliittiseen tekoonsa millään tavalla. Brunila ilmoittaa, että hänellä alkaa kahdeksalta duuni ja hän tahtoo nukkumaan.

”Mene vaan, mutta anna meidän vallata Vanha”, pyydämme.

Micke lähtee nukkumaan.

Kello 04:10 juhlasali on siivottu ja tyhjillään lukuunottamatta seitsemää ihmistä, jotka istuvat ringissä keskellä salia. Olen yksi heistä. Neljä meistä on YT:läisiä, yksi oli sekavatilainen vapaustaistelija ja loput kaksi jotain mukavia nuoria ihmisiä. Siinä istuimme ja ihmettelimme tilannetta. Me kaikki olemme järkyttyneitä siitä, että meitä on vain seitsemän. Vainko seitsemän ihmistä piti vallankumousta tärkeämpänä kuin seuraavaa työpäivää?

Kukaan ei tule heittämään meitä ulos. Käymme kysymässä järjestyksenvalvojalta, mikä tilanne on. Hän kertoo meille, että vuokra-aikaa on pidennetty kuuteen asti aamulla. Silloin tulisivat vartijat ja tarpeen vaatiessa poliisit. Kolmen tunnin kuluttua olisi siis ehkä mahdollista päästä putkaan. Ajatus odottelusta masentaa ja päätämme lähteä kotiin. Kello on puoli viisi. Kiitämme järjestyksenvalvojia, he kiittävät meitä.

Eniten minua otti päähän hetki, jolloin joukko YT:läisiä oli perustanut oman puhepiirin. Siinä me keskustelimme muun muassa asioista, joiden puolesta olisimme valmiita tekemään vallankumouksen. Se oli energinen ja rakentava keskustelu. Sen keskelle tultiin esittämään kysymys: ”Mutta mitä te olette valmiita tekemään, valittaminen ei riitä?”

Tämä kysymys esitettiin joukolle, joista enemmistö tekee taidetta vaikuttaakseen maailmaan, jonka spontaani keskustelu jatkui yhtenä kiihkeimpänä kaikista ryhmistä ja joka myös oli viimeisenä Vanhaa valtaamassa.

Missä olivat ne eliitin puudelit klo 05:30, ne jotka väittävät ettei taide riitä, ettei valittaminen riitä, ettei äänestäminen riitä? ”On järjestäydyttävä, on toimittava!”

Lisää aiheesta Fifissä: Puudelien eliitti; Kuvareportaasi Vanhan valtauksesta.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu