big_fimage.jpg

Ekoelämää etsimässä

Teksti Marjo Jääskä

Uusi ekoelämäopas muistuttaa, että henkilökohtaiset elämäntapavalinnat eivät yksin riitä pelastamaan palloa. Ekologinen elämä ei löydy syyllistämällä, Tom Henriksson muistuttaa. Hän on toinen Ekopop-teoksen kirjoittajista.

Ekoelämäoppaita on viime vuosina pukahdellut kirjakauppojen hyllyille tiuhaan tahtiin. Kirjojen tyylit ovat vaihdelleet rennon sisarellisesta tiukan asialliseen. Yhteistä useimmille on kuitenkin ollut tiivis rakenne. Kirjoissa on keskitytty listaamaan niksejä rasittamatta lukijaa turhan laajoilla taustoituksilla tai filosofoinneilla.

Tom Henrikssonin ja Leo Straniuksen Ekopop lähestyy aihepiiriä toisin. Kirjassa kyllä vinkataan ilmasto- ja ympäristöystävällisistä arjen valinnoista – kuten kasvisruoasta, kulutuspaastosta sekä autoilun ja lentämisen välttämisestä – mutta ennen kaikkea nostetaan esiin se tosiasia, että henkilökohtaiset elämäntapavalinnat eivät yksin riitä pelastamaan palloa. Lehtien tilaaminen sähköisinä tai minuutin pikasuihkut ovat askeleita oikeaan suuntaan, mutta rohkeutta ja innostusta pitäisi löytää myös eri tasoilla tapahtuvaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen.

Kirjassa annetaankin kädestä pitäen -tyyppistä opastusta ensiaskeliaan ottavalle ympäristövaikuttajalle. Tekstissä käydään läpi muun muassa johtamistaidon oppeja, vapaan kansalaistoiminnan muotoja, onnistuneen lobbauksen perusteita sekä demokraattista vaikuttamista puolueiden kautta.

Valinnat, vastuu ja vaikuttaminen nousevat houkuttelematta kirjan avainsanoiksi, mutta yhtä keskeisiä käsitteitä ovat myös onnellisuus ja luovuus. Henriksson korostaakin kirjassa positiivista ajattelua, sillä hänen mukaansa ekologisen elämän ”markkinoinnissa” on menty metsään nimenomaan liiallisessa syyllistämisessä. Negatiivisilla viesteillä lamautetut ihmiset eivät jaksa toimia ympäristön puolesta. Optimismi antaa voimaa.

Positiivisen ajattelun ohella muistutetaan siitä, että liian valmiit ratkaisut herättävät vastarintaa. Ihmisiä tulisikin kannustaa kehittämään luovasti erilaisia vaihtoehtoja. Ekologisesti kestävä elämä houkuttelee vain silloin, kun se voidaan räätälöidä riittävän vapaasti oman näköiseksi.

Ekopop sisältää hurjan määrän tietoa, pohdintaa, neuvoja ja sytykkeitä, mutta kasvutarinan muotoon kirjoitettu teos koukuttaa ovelasti. Ensimmäiset pari sataa sivua huomaa hotkaisseensa kerta istumalta, eivätkä edes suhteellisen runsaat painovirheet haitanneet tahtia.

Kisällin rooliin on kirjassa asettunut Tom Henriksson, ja mestarina nuorella opiskelijalla on kaiken nähnyt ympäristövaikuttaja Leo Stranius. Oppia, ideoita ja asennetta Henriksson käy poimimassa myös muilta viisailta, kuten Kirsi Pihalta, Pekka Himaselta, Satu Hassilta sekä Syksy Räsäseltä.

Henriksson on taitava kirjoittaja, joka osaa esittää asiat yleistajuisesti ja kiinnostavasti. Lehtijuttutyyliin hän keventää tekstiä kuvailemalla paikkoja ja ihmisiä, jolloin lukijalle tulee aina yhtä kutkuttava tunne läsnäolosta. Tarkasti kirjoittaja pitää silti huolen siitä, että itse asia ei uppoa kuohuihin.

Lukija pidetään meiningissä mukana myös aktivoimalla. Kunkin luvun loppuun on listattu kisälli- ja mestaritason toimintaehdotuksia, joiden toteuttaminen oikeuttaa (aidossa Pokémon-hengessä) saamaan niin sanottuja salimerkkejä. Hyvä elämä ja onnellisuus -teemaiseen taitomerkkiin vaaditaan kisällitasolla esimerkiksi vastaantulijoille hymyilemistä sekä vapaaehtoistyötä ruoanjakelupisteessä. Mestarin puolestaan pitäisi mietiskellä, rauhoittua ja hiljentyä, toisaalta aktiivisesti edistää hyvinvointi- ja ympäristöasioita sekä ottaa kantaa tasa-arvoisemman Suomen puolesta.

Kirjassa viehättää ennen kaikkea avoimuus ja itsensä täydellinen likoon laittaminen. Henriksson kertoilee elämänvaiheistaan vuolaasti, jakaa lukijoiden kanssa tunnekylläisiä lapsuus- ja koulumuistoja sekä raportoi ekoelämän tavoittelussa tapahtuneita onnistumisia ja mokia.

Vain yhden yksityiskohdan suhteen avoimuus ja tunteikkuus aiheuttavat vaivaantuneisuuden tunteen. Vastaan nimittäin tulee useamman kerran viittaus etäälle kaikonneeseen rakastettuun. Kirjoittaja kaipaa ja ikävöi ja kertoo sen mielestäni turhan selkeäsanaisesti myös lukijoille: ”En olisi varmasti saanut kirjaani koskaan valmiiksi, ellen olisi voinut välittää kirjoituksen kautta viestiä kadotetulla rakkaudelleni: I love you – is that okay? Rakastan sinua edelleen – sopiihan se?”

Yhtä kaikki Ekopop on huikea aarrearkku täynnä ekoniksejä, toimintaehdotuksia, asennekasvatusta ja tsemppausta. Ekopop kannustaa lukijoita löytämään luova tapansa toimia ympäristön puolesta. Kuuntelemalla, keskustelemalla, pohtimalla ja kokeilemalla selviää, mikä on juuri minulle sopiva polku matkalla kohti parempaa elämää ja kukoistavampaa maapalloa.

Tom Henriksson & Leo Stranius: Ekopop – Ekologisen ja onnellisen elämän opas. Avain 2011.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: