big_fimage.jpg

Beirut, homojen turvasatama

Teksti Aishi Zidan

Homoseksuaalisuus ja alastomuus olivat liikaa libanonilaisviranomaisille, ja Help-elokuva joutui sensuurin hampaisiin. Lähi-idän seksuaalivähemmistöille Beirut on kuitenkin yhä unelmien vapaa kaupunki, jossa keskustan kaduille nousee homobaareja ja hyvällä tuurilla vanhemmatkin hyväksyvät lastensa kumppanit.

Libanonissa käydään maalle epätyypillistä kamppailua siitä, mikä on sopivaa valkokankaille. Libanonilaisen elokuvaohjaaja Marc Abi-Rachedin esikoiselokuvan Helpin oli nimittäin tarkoitus saada ensi-iltansa helmikuussa. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Homoseksuaalisuutta ja prostituutiota käsittelevän elokuvan esittäminen kiellettiin vain muutama päivä ennen ensi-iltaa.

Help sisältää viranomaisten mukaan ”sopimattomia aineksia”, eikä elokuvaa nähdä elokuvateattereissa, ellei Abi-Rached leikkaa pois sopimattomaksi katsottuja kohtia. Kohtia, jotka olivat liikaa viranomaisille, on yhteensä puoli tuntia. Ne sisältävät homoseksuaalisuutta, alastomuutta ja kiroilua.

”Tässä on kyse periaatteesta, en aio leikata Helpistä pois sekuntiakaan”, Abi-Rached sanoo.

Abi-Rachedin elokuvan nostattama kohu on verrattain vapaamielisessä Libanonissa harvinainen. Vain reilu vuosi sitten sama virasto hyväksyi elokuvan käsikirjoituksen.

Help kertoo Beirutin alamaailmasta realistisella tyylillä. Elokuvan päähenkilöon nuori Ali-poika, joka ystävystyy prostituoituna toimivan Sorellan kanssa. Elokuva käsittelee myös homoseksuaalisuutta taksikuski Marounin kautta.

”Tarkoitukseni on kertoa rakkaudesta, kuvata elämää realistisesti. Halusin toki provosoida, saada ihmiset reagoimaan”, kertoo Abi-Rached.

Vaikka Helpiä ei ole nähty valkokankaalla, on se herättänyt se aktiivisen keskustelun puolesta ja vastaan Libanonissa.

”Elokuvan kieltäminen on tuonut Helpille valtaisan huomion. Minä saan haastattelupyyntöjä aina Japanista ja Yhdysvalloista asti. Kiitin tästä viranomaisia”, Abi-Rached naurahtaa.

Helpin levittämisestä Yhdysvalloissa ja Euroopassa käydään parhaillaan neuvotteluja.

Vaikka homoseksuaalisuutta käsittelevä elokuva oli liikaa libanonilaisviranomaisille, löytyy maan pääkaupungista aktiivinen homoyhteisö. Libanonissa toimii Lähi-idän ensimmäinen lesbojen, homo-, bi-, ja transseksuaalien oikeuksia puolustava järjestö, Helem. Beirutin yöelämän trendikkäimmiltä kaduilta löytyy homobaareja.

”Libanon, tai tarkemmin sanottuna Beirut, on turvasatama Lähi-idän homoille”, kuvailee Helemin toiminnanjohtaja Georg Azzi, 27.

”Libanoniin muuttaa homoseksuaaleja useista eri Lähi-idän maista, joissa ei olla yhtä suvaitsevaisia. Pahin tilanne on tällä hetkellä Irakissa, missä ei ole minkäänlaista lakia turvaamassa järjestystä. Homoihin kohdistuu siellä väkivaltaa, ja useassa tapauksessa he ovat hengenvaarassa”, kertoo Azzi.

Azzi oli mukana, kun Helem perustettiin viisi vuotta sitten. Järjestö on ensimmäinen laatuaan Lähi-idässä.

Helem tarjoaa lakiapua syrjityksi joutuneille ja pitää yllä auttavaa puhelinta. Lisäksi järjestö yrittää lisätä tietoisuutta homoseksuaalisuudesta Lähi-idässä.

Libanonin ilmapiiri on muuttunut homoystävällisemmäksi 2000-luvulla.

”Kymmenen vuotta sitten Libanonin homot olivat vielä täysin maan alla. Internetin kautta pienet homoyhteisöt saivat tietää toisistaan,” kertoo Azzi.

”Helemiin suhtauduttiin aluksi melkein kuin rikollisjärjestöön. Asenteet ovat vapautuneet muutaman vuoden aikana nopeasti, nopeammin kuin olin olettanut. Nykyään meillä on jopa yhteisiä projekteja valtion kanssa”, kertoo Azzi.

Helem-aktiivi Joe Labakin mukaan asennemuutos tapahtui Israelin ja Hizbollahin välisen sodan aikaan kesällä 2006. Helem perusti sodan ajaksi tiloihinsa pakolaiskeskuksen.

”Aluksi keskukseen tulleet pakolaiset suhtautuivat meihin varauksellisesti. Pian tunnelma kuitenkin vapautui. Sodan myötä meidät alettiin nähdä osana libanonilaista yhteiskuntaa,” kertoo Labaki.

Homoseksuaalisuus on Libanonissa kuitenkin edelleen laitonta, vaikka homoseksuaalisuuden kieltävää lakipykälää ei ole sovellettu vuosikausiin.

Gary Lian, 22, ja Joe Labaki, 23, ovat olleet Helemin toiminnassa mukana pari vuotta.

”Nuori sukupolvi on avoimempi, mutta moni nuori ei voi kertoa vanhemmilleen, etta heillä on homokavereita,” Labaki kertoo.

Perheellä on arabimaailmassa valtava merkitys. Nuoret elävät vanhempiensa luona yleensä avioitumiseensa asti. Perheen avoimuudella on siksi valtava osuus siihen, miten vapaasti nuori saa elää.

”Omat vanhempani ovat suhteellisen suvaitsevaisia. Kerroin heille noin vuosi sitten homoseksuaalisuudestani. Emme puhu asiasta, silla vanhempieni ymmärryksellä on rajansa. Mutta he hyväksyvät asian,” Lian kuvailee.

Lian asui perheineen muutaman vuoden Virginian osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Perhe palasi Libanoniin Lianin ollessa 15-vuotias.

”Minulle Virginia ei ollut yhtään sen suvaitsevaisempi kuin Beirut. Helemiin liittyminen oli minulle käännekohta. Siitä on tullut koti, paikka jossa minut hyväksytään täysin”, Lian kertoo.

Labaki ei ole kertonut vanhemmilleen homoseksuaalisuudestaan.

”Vanhemmat saattavat jopa heittävät lapsensa pois kodeistaan, koska he ovat homoseksuaaleja. Helem auttaa kodittomaksi joutuneita nuoria. Myös työelämässä voi olla vaikeuksia. Esimerkiksi, jos paljastuu että opettaja on homo, oppilaiden vanhemmat saattavat vaatia opettajan erottamista”, Labaki kuvailee.

Nimettömänä pysyttelevä mies kertoo, etta hänet on juuri erotettu yliopistostaan.

”He väittivät, etta kaytökseni on epäasiallista. Erottamiseni johtui siita, etta olen homo”, mies toteaa.

Libanon on ollut vuosisatoja eri uskontojen ja kulttuurien leikkauspiste. Maassa asuu sekä kristittyjä etta shiia- ja sunnimuslimeja.

”Minun kokemukseni mukaan kaikki uskonnot ovat yhtä suvaitsemattomia. Niin kristityt kuin muslimijohtajat täällä luonnehtivat homoseksuaalisuutta luonnottomaksi. Asenteet riippuvat uskontoa enemmän paikasta. Beirutissa ollaan suvaitsevaisia, maaseudulla asenteet ovat konservatiivisemmat”, kertoo Labaki.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu