big_fimage.jpg

Autonomian aika

Teksti Johanna Perkiö

Metelkova, Rog, Pekarna: kolme erilaista vallattua kulttuurikeskusta. Kolme näkemystä autonomiasta, kulttuurista ja alistumisesta ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin. Slovenian autonomiset kulttuurikeskukset ovat vakiinnuttaneet paikkansa osana kaupunkikulttuuria, mutta suuria päätöksiä on yhä edessä. Mitä Suomen talonvaltaajat voivat oppia slovenialaisilta?

Metelkova on tuttu monille Ljubljanassa vierailleille. Vuonna 1993 vallattu Jugoslavian armeijan parakkialue tunnetaan kaupungin parhaista bileistä, mutta konserttien ja klubien lisäksi sieltä löytyy myös paljon muuta vaihtoehtokulttuuria. Se tarjoaa työ- ja näyttelytiloja taiteilijoille sekä studioita muusikoille. Sen tiloissa järjestetään nuorisotoimintaa, teatteria ja elokuvanäytöksiä, luentoja ja debatteja sekä eri vähemmistöjen ja alakulttuurien kohtaamisia. Kaikessa väriloistossaan se on taideteos itsessään.

Jos parakkien Metelkova on tunnettu bileistään, Tovarna Rogin nimi toistuu slovenialaisten polkupyörissä. Kulttuurikeskus Rog toimii runsaat kaksi vuotta sitten vallatussa polkupyörätehtaassa ja on jatkuvan lakkauttamisuhan alla. Rogista löytyy upea itse tehty konserttisali, taidegalleria sekä ilmaista joogaopetusta. Siellä toimii myös turvapaikanhakijoiden, karkottamisuhan alla olevien maahanmuuttajien sekä siirtotyöläisten oikeuksien puolesta taisteleva sosiaalikeskus. Sosiaalikeskus on merkittävä yhteiskuntakriittinen toimija, jonka kokouksissa tehdään sosiaalisia ongelmia näkyviksi ja organisoidaan poliittista toimintaa.

Kolmantena joukkoon liittyy leipomo, Pekarna. Slovenian toiseksi suurimmassa kaupungissa Mariborissa sijaitsevalla rakennuksella on – ennen valtausta ja kulttuurikeskukseksi muuttumista – takanaan lähes satavuotinen historia armeijan leipomona. Vuodesta 1994 se on toiminut erilaisten vaihtoehtoyhdistysten ja -yksilöiden majapaikkana. Pekarnasta löytyy klubien ja konserttisalin lisäksi suuri näyttelytila, kiipeilyseinä, antikvariaatti, nuorisoapukeskus, valokuvalaboratorio, videoeditointitilat sekä taiteilijoiden työtiloja.

Autonomisten sosiaali- ja kulttuurikeskusten ideana on ottaa hylätyt rakennukset ihmisten omaehtoiseen käyttöön ja tarjota julkista, ei-kaupallista kaupunkitilaa vastalauseena kaiken yksityistämistä ja viranomaiskontrollia vastaan. Kaikki Slovenian autonomiset keskukset sijaitsevat tyhjilleen jätetyissä rakennuksissa jotka on sittemmin vallattu.

Käyttäjät ovat omin käsin remontoineet ja taiteilleet rapistuneet rakennukset oman näköisikseen. Keskuksissa toimii sekä erilaisia yhdistyksiä että itsenäisiä yksilöitä, yleensä taiteilijoita. Niissä järjestetään konsertteja ja näyttelyitä, taide- ja kulttuuri workshopeja sekä festivaaleja. Suurin osa keskuksissa tapahtuvasta aktiviteetista on vapaaehtoistyötä.

Autonomiset keskukset edistävät vaihtoehtoista kulttuurista, sosiaalista ja poliittista aktiivisuutta, joka ei löydä itselleen tilaa muualta yhteiskunnasta. Ne tarjoavat työ- ja näyttelytilaa marginaalissa oleville taiteilijoille sekä keikkamahdollisuuksia tuntemattomille ja valtavirrasta poikkeaville artisteille. Kun Ljubljanan ainoa riippumaton elokuvateatteri Kinodvor suljettiin, Metelkova ja Rog alkoivat yhteistuumin näyttää omissa tiloissaan elokuvia ilmaiseksi.

Keskukset synnyttävät myös uusia yhteisöjä sekä yhteiskunnallista aktiviteettia. Ensinnäkin valtauksen myötä syntyy keskuksen vakiokäyttäjien yhteisö. Lisäksi ne tarjoavat kokoontumistiloja erilaisille vähemmistöille, joilla ei välttämättä muuten olisi kohtaamispaikkaa.

”Rogin sosiaalikeskus on tarjonnut turvapaikanhakijoille puitteet poliittiseen järjestäytymiseen ja uuden sosiaalisen liikkeen luomiseen. Rasisminvastaisesta kokoontumisesta puolestaan sai alkunsa julkinen debatti”, sanoo Gasper Kralj Rogista.

Keskukset ovat myös kokeellisia tiloja suoran demokratian sekä totutusta poikkeavien organisointimallien suhteen. Keskusten yleinen organisaatio on hyvin löyhä, eikä niillä ole virallisia johtajia. Rogissa kaikki käyttäjät toimivat joogaopetusta tarjoavaa säätiötä lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän yhdessä kaikissa Rogia koskevissa asioissa, Metelkovassa taas asioista päätetään kaikkien käyttäjien yhteisissä kokouksissa. Pekarnassa sen sijaan ei ole minkäänlaista koko keskukselle yhteistä kontrolli- tai päätösmekanismia.

Slovenian sosiaali- ja kulttuurikeskusten kohdalla autonomisuus tarkoittaa käytännössä kahta asiaa. Ensinnäkin se merkitsee taiteen ja muun toiminnan riippumattomuutta. Toiseksi se tarkoittaa sitä, että keskuksilla ei ole kaupungin silmissä virallista asemaa, vaan ne ovat käytännössä laittomia. Yhdelläkään Slovenian keskuksista ei ole kaupungin kanssa sopimusta, eivätkä ne maksa tilojen käytöstä vuokraa. Niiden baarit toimivat ilman anniskelulupaa ja työllistävät ihmisiä veroja maksamatta.

Koska keskukset sijaitsevat kaupunkien keskustan tuntumassa, Ljubljanan ja Mariborin kaupungit ovat osoittaneet kiinnostusta niiden tontteihin. Metelkova ja Pekarna ovat kuitenkin vuosien saatossa saavuttaneet sen verran vakiintuneen aseman, että niiden sulkeminen olisi kovan kädenväännön takana. Ne ovat vetäviä turistinähtävyyksiä ja varsin monenlaisten ihmisten suosiossa. Ljubljanan kaupungin virallinen tapahtumakalenteri mainostaa Metelkovan konsertteja siitä huolimatta, että ne tapahtuvat laittomissa baareissa.

Häätöuhkausten sijaan Metelkovaa ja Pekarnaa on sittemmin lähestytty kaupunkien taholta esittämällä vaatimuksia keskusten laillistamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi paikkojen remontoimista nykystandardit täyttävään kuntoon, henkilökunnan laillista palkkaamista, verojen maksua, kaupungin kanssa tehtävää vuokrasopimusta sekä toiminnan vastuullisempaa koordinointia. Rogin asema sen sijaan on heikompi; kaupungilla on jo valmis suunnitelma tontin käyttöä varten. Paikan käyttäjiä uhkaa luultavasti vuoden sisällä lopullinen häätö.

Laillistamisprosessi herättää syviä ristiriitoja autonomisten keskusten käyttäjissä. ”Joillekin meistä laillistaminen ei ole ongelma, ja toisille se taas on iso ongelma. He katsovat, että laillistamisen myötä Metelkovan riippumattomuus ja oma sielu ovat mennyttä”, sanoo Nataša Serec Metelkovasta.

Laillistamisprosessi onkin herättänyt polemiikkia siitä, mitä autonomia ylipäätään tarkoittaa ja mikä tekee autonomisesta keskuksesta jotain muuta kuin tavallisen vaihtoehtoklubin tai kaupungin tuella ylläpidetyn nuoriso- tai kulttuurikeskuksen.

Laillistuessaan keskukset saisivat kaupungin taholta turvatumman aseman ja virallisen käyttösopimuksen. Tällä hetkellä käyttäjien oikeudet keskuksiin ovat melko vähäiset ja heidät voidaan periaatteessa heittää ulos koska tahansa kaupungin yksipuolisella päätöksellä. Sopimus kaupungin kanssa turvaisi projektien jatkuvuuden ja mahdollistaisi pitkän tähtäimen suunnittelun. Se myös vapauttaisi energiaa sulkemisuhkaa vastaan taistelusta itse toiminnan kehittämiseen.

Monet aktivistit kuitenkin pelkäävät, että laillistaminen kesyynnyttäisi keskuksia liikaa ja uhkaisi projektien riippumattomuutta. ”Yhdistyksen johtajana olen laillistamisen kannalla. Jos voisimme laillisesti ansaita rahaa baari- ja keikkatoiminnalla, se parantaisi yhdistyksen taloutta ja loisi sitä kautta riippumattomuutta. Taiteilijana taas vastustan laillistamista, koska silloin voidaan tulla ja sanoa, mikä on taidetta ja mikä ei”, sanoo Gregor Kosi Pekarnasta.

Eniten Ljubljanan ja Mariborin kaupunkeja häiritsevät keskuksissa toimivat laittomat baarit.

”Ei ole olennaista, ovatko baarit laillisia vai laittomia” Nataša Serec sanoo. ”Baarien laillistaminen tarkoittaa kuitenkin koko paikan laillistamista. En tiedä voidaanko laillistamisen jälkeen enää puhua autonomisesta keskuksesta.”

Natašan ihanteena olisikin, että Metelkova saisi tulevaisuudessa laillistamisen sijaan erityisaseman autonomisena vaihtoehtokeskuksena. ”Tämän saavuttamiseksi meillä pitäisi kuitenkin olla suurempi visio ja perustelu sille, miksi meidän pitäisi saada olla autonomisia. Niin kauan kuin puhutaan vain laittomista baareista, emme saavuta mitään. Pitäisi luoda selkeä ohjelma, millainen ja ketä varten Metelkovan pitäisi olla olemassa. Kukaan ei ole vielä toistaiseksi pystynyt tätä suurempaa ideaa muotoilemaan.”

Osa keskusten aktiiveista kannattaa ehdotonta vapautta kaikesta keskiluokkaisesta hapatuksesta, toiset taas eivät pistä hanttiin lisämukavuuksille ja toiminnan selkiyttämiselle.

”Meidän kannaltamme kysymys on kärjistetysti siitä, onko meillä vessat vai olemmeko vapaita”, sanoo Marko Brumen Pekarnasta. ”Omasta mielestäni on olemassa keskitie ja voimme saada molemmat. Tällä hetkellä olemme niin vapaita, ettemme edes tiedä, mitä tekisimme tällä vapaudella.”

Laillistamisen myötä Metelkovaan on tarkoitus perustaa koko Metelkovaa ulospäin edustava katto-organisaatio. Mariborin kaupunki puolestaan on esittänyt yhdelle Pekarnan yhdistykselle pyynnön koordinoida muita ja ottaa vastuuta koko Pekarnan suhteen. Koska etenkin Pekarnassa kukin yhdistys on tottunut toimimaan tahtomallaan tavalla, yhden puuttuminen muiden toimintaan voi äkkiseltään olla melko hankalaa.

”Meidän on vaikea saavuttaa yhteisymmärrystä edes siivouksesta tai sähkölaskun maksusta, saati sitten suuremmista asioista” sanoo Gregor Kosi.

Osa Metelkovan ja Pekarnan yhdistyksistä toimii kaupungilta, eri ministeriöiltä sekä kansainvälisistä lähteistä saatavien projektikohtaisten tukien varassa. Melko suuri osa menoista katetaan myös baaritoiminnalla sekä konserttien pääsymaksuilla. Baaritoiminnan laillistaminen toisi yhdistyksille riippumattomuutta tukiaisista, mutta toisaalta kaupallistaisi niitä.

”Jos toimimme tukiaisilla, olemme sidoksissa politiikkaan, jos taas ansaitsemme rahaa baaritoiminnalla, meistä tulee kaupallisia”, Marko Brumen sanoo.

Metelkovan Nataša Serec katsoo, että autonomiaa kasvattaisi baaritoiminnalle ja tukiaisille vaihtoehtoisten, luovempien rahanansaintatapojen löytäminen.

Rogin filosofiaan sen sijaan kuuluu, että siellä järjestetyt konsertit, kuten kaikki muukin, on ilmaista. ”Rogin tarkoituksena ei ole olla voittoa tuottava paikka, vaan osoitus siitä, että sosiaalinen elämä on mahdollista järjestää eri tavalla. Kaikki se vähä mitä tarvitaan, saadaan sekä raha- että tavaralahjoituksina sen käyttäjiltä. Ihmiset eivät työskentele Rogissa – he elävät sen kanssa”, sanoo Gasper Kralj. Myöskään oluenmyyntiä ei katsota Rogissa liiketoiminnaksi, vaan oluen saa nimellisesti sitä vastaan, että tekee lahjoituksen konserttisalin sähkögeneraattorille.

Siinä missä Pekarnassa ja Metelkovassa autonomisuus tarkoittaa pääasiassa kulttuurituotannon riippumattomuutta, Rogin kohdalla autonomisuuden idea todellistuu enemmän neoliberaalin yhteiskunnan vastaisen poliittisen aktiivisuuden saarekkeena.

”Autonominen keskus ei ole jotain joka sijaitsee neoliberaalin valtion tai kaupungin ulkopuolella,” sanoo Gasper Kralj. ”Päinvastoin, se on aktiivista vastarintaa tuottava poliittinen toimija. Normaaliyhteiskunnan ulkopuolelle sulkeutumisen sijaan pitäisi kyseenalaistaa normaaliyhteiskunnan toiminta. Rakentamalla autonomisia keskuksia luomme uutta sosiaalista maailmaa, uutta tapaa elää ja työskennellä. Tässä mielessä Rogin valtauksen luonne on ennen kaikkea poliittinen.”

Kaupunkien tahoilta on annettu ymmärtää, että Metelkovan ja Pekarnan kohdalla laillistamiselle ei ole vaihtoehtoja, jos keskukset haluavat jatkaa. Siinä missä nämä kaksi yrittävät suojella vakiintunutta vaihtoehtokeskuksen asemaansa, rogilaiset ovat ottaneet huomattavasti radikaalimman roolin.

Pekarnan ja Metelkovan kaltaiset keskukset tarjoavat kävijöilleen itseriittoista vaihtoehtoisuuden tyyssijaa, joka todennäköisesti voi suuremmitta ongelmitta asettua viranomaiskontrollin piiriin. Niissä käydään, kun halutaan vain pistäytyä valtavirran ulkopuolella.

Rogilaiset sen sijaan näkevät keskuksensa poliittisena toimijana, joka kyseenalaistaa suoraan yhteiskunnan toimintaa ja pyrkii kasvamaan. Siellä kompromissien teko ja normaaliyhteiskunnan sääntöjen noudattaminen näyttää melko mahdottomalta.

Vaikka Rog todennäköisesti suljetaan, tämä ei Gasper Kraljin mukaan missään nimessä tarkoita sen kuolemaa.

”Rog ei ole ainoastaan fyysinen tila, vaan ensisijaisesti sosiaalinen yhteisö, joka on rakennettu näiden kahden vuoden aikana. Taistelumme on vasta aluillaan. Tulee olemaan vielä monta Rogia.”

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu