big_fimage.jpg

Väkivaltaa ja -vallattomuutta Burmassa

Sylvester Stallonen Rambo-elokuva ja Guy Delislen sarjakuvaminä nostavat tahoillaan Burman ongelmia ihmisten tietoisuuteen kulttuurin keinoin. Delislen koti-isä on huomattavasti Ramboa väkivallattomampi.

Kanadalainen sarjakuvataiteilija Guy Delisle kuvaa Burman arkea albumissaan Merkintöjä Burmasta. Se on päiväkirjamainen kuvaus vuoden mittaisesta vierailusta sotilasjuntan hallitsemaan maahan vuosina 2005-2006. Delislen vaimon työskennellessä Lääkärit ilman rajoja -järjestön tehtävissä jäi taiteilija koti-isäksi tuoreen vauvan kanssa.

Absurdit kuvaukset arjesta ja ulkopuolisuudesta suljetussa yhteiskunnassa tarjoavat sisältöä uutisten sota- ja luonnonkatastrofiväläysten välissä. Toisin kuin valtaosa toimittajista, jotka lentävät paikalle pikaista raportointia varten, Delislellä ei ollut kiire juosta lööpin perässä seuraavaan painekattilaan. Delislen rauhallinen kerronta paljastaa poliittisen järjestelmän hulluudet kuin ohimennen.

Näyttelijä-ohjaaja Sylvester Stallone julisti tahollaan Burman sotilasjuntan hirviömäisyyttä omalla, varsin suoraviivaisella tavallaan sekä valkokankaalla että sen ulkopuolella. Uusimmassa Rambo-elokuvassaan John Rambo hän tarjosi varsin väkivaltaisen ratkaisun Burman ongelmiin.

Rambon yksioikoisen väkivallan vastapainoksi valkokankaan ulkopuolella Stallone kuitenkin puhui avoimesti Burman ongelmista ja kansan kärsimyksistä. Hän määritteli haastatteluissa paikan helvetinkoloksi, joka ylittää kaikki pahimmatkin kuvitelmat.

Stallone keräsi kokemuksia burmalaisten elämästä kuvatessaan elokuvaa Burman rajan tuntumassa Thaimaassa. Pakolaisvirrat ja burmalaisten avustajien kertomukset kuuluvat Stallonen lausunnoissa. John Rambon paljon huomiota saaneen väkivaltaisuuden hän selittää kansanmurhan kuvaamisena.

Veristä todellisuutta kuvataan mahdollisimman verisesti ja sadistisia burmalaissotilaita teurastetaan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin tavoilla. Rambo keskittyy makrotason ongelmanratkaisuun ja -analyysiin.

Parhaillaan Jerusalemissa vaimonsa työn perässä asuva Delisle vieraili syyskuussa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Hän pitää asemaansa dokumentoijana hyvänä: vapaana taiteilijana hänen on mahdollista raportoida paikoista, joihin monilla ei ole pääsyä.

”Mikäli olisin yrittänyt saada toimittajaviisumin Burmaan, minua tuskin olisi päästetty maahan.” Delisle toteaa.

Vaikka kuvaus elämästä Burmassa on varsin avointa, ei kaikkea arjen vastarintaa ole voinut kuvata täysin totuudenmukaisesti. Viranomaiset pyrkivät seuraamaan kaikkea, mitä Burmasta kirjoitetaan.

”Jotkut henkilöt olen muuttanut niin ettei heitä pysty tunnistamaan. Lähteitä täytyy suojella ja olen varovainen sen kanssa, mitä kirjoitan ihmisten sanoneen.”

Burmassa asuessaan Delisle antoi haastattelun ulkomaiselle lehdelle ja saattoi vahingossa ystävänsä vaikeaan tilanteeseen. Delisen nimi mainittiin hallitusta kritisoineessa artikkelissa. Se saattoi aiheuttaa ongelmia hänen hallituksen palveluksessa työskentelevälle ystävälleen.

Delisle tapasi ystävänsä seuraavan kerran vasta juuri ennen maasta poistumistaan. Itse väkivallan kuvaamisesta pidättyvä sarjakuvataiteilija Delisle antaa tukensa myös Stallonen työlle.

”Stallone on hyvällä asialla ja John Rambo on vallan mainio elokuva. Noin Rambo-elokuvaksi.”

Stallonen elokuva oli vasta tulossa ensi-iltaan vuosi sitten kun Burmassa munkit käynnistivät väkivallattoman kansannousun. Ristiriita Stallonen ultraväkivaltaisen ongelmanratkaisun ja gandhilaisen väkivallattoman kansalaistoiminnan välillä oli harvinaisen voimakas. Tuskin Stallonekaan on toivonut demokratialiikkeen epäonnistumista, vaikka se olisi vetänyt maton hänen elokuvansa alta.

Surullisesti todellisuus paljastui enemmän John Rambon suosimaa väkivaltaa tottelevaksi. Täysin ongelmitta eivät kansannoususta selvinneet myöskään Guy Delislen ystävät.

”Monet ihmiset katosivat. Yksi maan parhaista lehtikuvittajista on mustalla listalla, kukaan ei uskalla julkaista hänen kuviaan. Häneltä vietiin elanto”

Delisle nousi julkisuuteen julkaistuaan sarjakuva-albumit elämästään Kiinassa ja Pohjois-Koreassa. Hän kuvasi toistaiseksi suomentamattomissa albumeissa työskentelyään ranskalaisen animaatiostudion palveluksessa. Alhaisempien tuotantokustannusten perässä juossut studio siirsi tuotantoaan Kiinan jälkeen vielä halvempaan Pohjois-Koreaan.

Lopetettuaan animaattorin työt Delisle päätti keskittyä sarjakuvien tekemiseen. Entinen työnantaja ei kuitenkaan innostunut teoksesta, joka kuvaa yhtiön halpatuotantoa diktatuurissa.

”He uhkasivat kustantajaani ja minua oikeustoimilla, sanoivat että rikoin sopimukseni vaitiolopykälää. Onneksi uhkailuja pidemmälle ei päästy, studio meni konkurssiin.”

Kritisoinnista huolimatta Delisle ei kuitenkaan näe länsimaalaisten yhtiöiden toimintaa autoritatiivisiten hallitusten johtamissa kehitysmaissa yksinomaan ongelmallisena.

”Esimerkiksi ranskalainen öljy-yhtiö Total investoi Burmassa terveydenhuoltoon ja kouluihin. Mikäli Total poistuisi Burmasta, ei öljyntuotanto katkeaisi päiväksikään ja tilalle tuleva kiinalaisyhtiö tuskin investoisi senkään vertaa ihmisten hyvinvointiin. Olisiko se sitten hyvä vaihtoehto, vaikka yhtiöt toimillaan käytännössä tukevat junttaa.”

Yksinkertaisia ratkaisumalleja Burman ongelmiin on turha hakea kummankaan, Delislen tai Stallonen töistä.

Delisle välttää valmiiden ratkaisujen esittämistä ja keskittyy sen sijaan tuomaan esille ongelmia. Stallonen ratkaisu puolestaan perustuu vakaaseen taivaallisen ja lyijyisen herran pelkoon. Voimapolitiikka yhdistettynä raamatulla päähän lyömiseen ei vaan ole tarjonnut kauhean hyviä tuloksia viime vuosina. Demokratia ja ihmisoikeudet ole oikein tarttuneet kaikkiin haluttuihin kriisipisteisiin.

Unohtaa ei myöskään kannata edellisen Rambo-elokuvan opetuksia, siinähän Rambo taisteli Afganistanissa neukkuja vastaan Talebanien kanssa rinta rinnan.

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta. WSOY, 2008. Sylvester Stallone: John Rambo. DVD kaupoissa.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu