Näin toimii avoin elämä

Lukuaika: 3 minuuttia

Näin toimii avoin elämä

Henrik Ingon mukaan uuden talouden tunnusmerkit ovat jakaminen ja avoimuus.

Oletko ikinä ihmetellyt miten Googlen tai Youtuben kaltaiset palvelut ovat nousseet miljardiluokan menestyksiksi? Tai sitä miksi jotkut jakelevat internetissä ilmaiseksi maksullisten ohjelmien veroisia ilmaisohjelmia? Kyse on avoimen lähdekoodin vallankumouksesta, josta voidaan kirjoittaa myös helppotajuisesti kuten Henrik Ingon kirja Avoin elämä – näin toimii Open Source osoittaa.

Espoon Matinkylässä asuva it-insinööri Henrik Ingo huomasi ettei uudenlaista talouskulttuuria luovasta Open Source -liikkeestä ollut kirjoitettu kirjaa, jossa liikkeessä mukana oleva henkilö kuvaisi ilmiötä kansantajuisesti. Hän päätti ryhtyä töihin ja pari vuotta sitten julkaistu kirja sai Suomessa erittäin hyvän vastaanoton: kirja on painoversion lisäksi ladattavissa internetistä ja latauskertoja tuli heti ensimmäisen vuoden aikana yli kymmenentuhatta, mikä lukukerroiksi muutettuna on kotimaiselle tietokirjalle valtaisan hyvä tulos. Viime vuonna kirja julkaistiin englanniksi ja parhaillaan sitä myydään Amazon-kirjakaupan kautta tasaista tahtia.

Kirjan kirjoittamisen jälkeen Open Source -liike on saanut entistä enemmän tuulta purjeisiin. Jopa niin paljon, että maksullista Windows-käyttöjärjestelmää valmistava Microsoft on internetin keskustelupalstojen väitteiden mukaan joutunut turvautumaan jopa asiakkaiden pelotteluun patenttioikeudenkäynneillä, etteivät nämä siirtyisi ilmaisen Linux-käyttöjärjestelmän käyttäjiksi.

Mutta mistä ”avoimen lähdekoodin” vallankumouksessa on oikeastaan kysymys? Ingo tiivistää eron pihtaamisen ja jakamisen välille. Kun vanha talous perustuu tiedon ja tuotteiden pihtaamiseen, on uuden talouden tunnusmerkkinä jakaminen ja avoimuus.

Otetaanpa yksinkertainen esimerkki.

Ingo oli matkalla Euroopan halki, kun hän Ranskassa törmäsi mielenkiintoiseen lehtiuutiseen. Uutinen kertoi viinivalmistajia kohdanneesta katastrofista: viinisato oli ollut poikkeuksellisen hyvä jo kahtena vuonna peräjälkeen.

Voisi kuvitella viinitilallisten olleen tyytyväisiä, mutta kaikkea muuta. Viiniä jouduttiin lopulta jopa kaatamaan viemäriin, ettei sen hinta romahtaisi ylitarjonnan vuoksi. Kuulostaako oudolta? Ingon mukaan kyse on normaalista toiminnasta vanhassa taloudessa, jossa kauppatavaran arvo perustuu pihtaamiselle: mitä enemmän ostajia ja vähemmän kauppatavaraa, sen kalliimpi tuote.

Uuden talouden lainalaisuudet ovat toisenlaiset. Siinä kauppatavaran tai palvelun arvo mitataan sillä, kuinka hyvä tuote oikeasti on. Eikä arvoa läheskään aina määritellä euroissa vaan tuote voidaan jopa antaa ilmaiseksi. Tuotto saadaan yleensä aivan muuta kautta, esimerkiksi oheispalveluiden myymisen myötä.

Uudet toimintatavat kääntävät myös monet perinteiset työkulttuurin arvot päälaelleen. Ingo luettelee koko joukon ideoita, jotka ovat avoimen lähdekoodin liikkeessä keskeisiä: tiukoista aikatauluista luopuminen, tekemättömistä töistä huolehtimisen unohtaminen, suunnittelemattomuus, töiden valinta oman kiinnostuksen mukaan ja rutiinityön määrää vähentävien ratkaisuiden etsiminen.

Voisi luulla, ettei näillä eväillä pitkälle päästäisi, mutta esimerkiksi Linux-käyttöjärjestelmän menestys osoittaa toista. Käyttöjärjestelmän pääarkkitehtina toimii edelleen sen synnyttänyt suomalainen Linus Torvalds, joka Ingon mukaan laskee hyveikseen kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Vaikkakin Linux on itsessään ilmainen, ovat Thorvalds ja lukuisat muut sen kehittämiseen osallistuneet saaneet sen kautta itselleen tuottoisan päivätyön.

Ingo käyttää vettä esimerkkinä sinänsä ilmaisesti saatavissa olevan tuotteen myymisestä. Etenkin meillä Suomessa vettä riittää ja sitä on saatavilla luonnosta ilmaiseksikin, mutta tästä huolimatta suurin osa meistä maksaa vedestä mieluusti vesilaitoksen laskun tai pullotetun lähdeveden muodossa.

Avoimen lähdekoodin bisnesmallit toimivat samaan tapaan: vaikkakin tuote olisi saatavissa ilmaiseksikin, haluaa moni saada sen koti- tai työkoneeseen valmiiksi asennettuna ja ohjeistuksen kera.

Esimerkiksi Münchenin kaupunki on parhaillaan vaihtamassa ilmaista Linux-käyttöjärjestelmää neljääntoista tuhanteen työasemaan. Asennus ja koulutuspalvelut se ostaa Linuxiin perehtyneeltä yhtiöltä arviolta kymmenillä miljoonilla euroilla. Ilmainen ei siis tarkoita samaa kuin huono bisnes.

Ingon mukaan Open Source -kulttuurin keskeiset arvot ovat avoimuus, suora kommunikaatio ja tasa-arvo. Näiden rinnalle on syntynyt ideologiaa tukeva teknologia, josta keskeisin on internet ja siihen perustuvat uudet kommunikaatiomuodot. Sen kautta tieto on entistä tasa- arvoisemmin kaikkien saatavilla, sillä esimerkiksi uutisten faktat voi tarkistaa helposti monesta lähteestä – samoin yhteydenpito ympäri maailma käy nopeasti ja helposti.

”Vanhan ja uuden talouden välillä on tällä hetkellä mielenkiintoinen jännite. Muutos on tulossa, mutta lopputulos on epävarma,” Ingo sanoo. ”Voittajia tulevat olemaan ne, jotka omaksuvat uuden tekniikan lisäksi myös uuden työkulttuurin”.

_______________

Yhteinen taikapata

Henrik Ingon mukaan avoin lähdekoodi on luonut uusia bisnesmalleja, joista monet ovat hyvin menestyksellisiä – vaikkakin perustuvat osin tai kokonaan ilmaisuuteen. Tärkeintä on ymmärtää, ettei antaminen tarkoita sitä, että itsellä olisi vähemmän. Kun puhutaan aineettomista kauppatavaroista, kuten tietokoneohjelmista, musiikista tai kirjoista, ei niiden kopiointi toisten käyttöön poista alkuperäistä kappaletta.

”Vertauksen vuoksi vanhasta taloudesta voisi puhua kylän yhteisenä keittopatana, johon jokainen tuo omat aineksensa. Yhteisen padan ongelma on, että yksittäisen kyläläisen kannalta olisi taloudellisesti järkevää osallistua ainoastaan sopan syömiseen, antamatta omia ruoka-aineksia sopan keittoon. Ongelma vaan on, että kun kaikki toimivat näin, ei saada soppaa ollenkaan, tai siitä ei ainakaan tule kovin kummoista”, Ingo kuvaa.

mainos

”Internetin taloutta voidaan sen sijaan verrata taikakattilaan, jonka sisältö ei vähene kun soppaa syödään. Tällöin pihtaamisen ja jakamisen talouden logiikat muuttuvat. Nyt onkin järkevää käyttää yhteistä taikapataa sopan keittämiseen, sillä toisten syömät keittoannokset eivät kuitenkaan ole heiltä pois. Eli yhteisöllisen toimintatavan huonot puolet katoavat, mutta hyvät puolet – enemmän herkkuja padassa – säilyvät.”

Santeri Lanér

  • 9.9.2009